R niin kuin ryssä, R niin kuin rakas

Luku 9 torstai 1/2

Seuraavana aamuna oli tyttö onnistunut ärsyttämään minua tavallista enemmän. Tytön vanhemmat olivat lähteneet asioille ja tämän veli oli painellut ulos hirveän paperipinkan kera, eikä häntäkään sen koommin nähty. Joten oli ihan turvallista hänelle alkaa kiusaamaan minua. Olen meinannut kaatua tänä aamuna jo kolme kertaa tytön sähläämisen takia. Ja jalalleni kuuluu ihan hyvää, kiitos vain. Lisäksi hän on käyttänyt jo kaikkia halventavia nimiä mitä venäläisistä ja kommunisteista löytyy. ''hei ryssä iivan, tuu tänne'' Hän käski minua luoksensa. '' nimeni on Ruslan'' huomautin hänelle vihaisena. ''Iha mite vuaan'' Tyttö sanoi ärhäkkänä ja käski minun pitää kellarinluukun ovea auki. ''piä sie täst, etkä suurin surminkaa päästä kiinni'' Hän vannotti minua. Rehellisesti sanottuna heti kun hän oli laskeutunut tikkaat alas, löin luukun kiinni. Ja pahemmaksi kostoksi menin vielä luukun päälle seisomaan, niin ettei varmasti pääse lyömään minua. ''hei päästä miut pois täält!'' Tyttö huusi. ''Saatanan ryssä!!'' ''päästä pois, nii mie nirhaa siut, helvetin iivana!!'' Raikui kellarista. Yhtäkkiä oveen koputettiin ja sisään tuli tutun näköinen nuorukainen. Sehän oli se tyypillissuomalainen, jonka perään tyttö oli kovastikin ollut viimepäivinä. ''terve'' poika totesi reippaalla äänellä ''et sie oo sattumoisin Vienoa nähnyt?'' . Kellarista kuului vihainen kolahdus. Poika kyseli varmasti tyttöä. Joku V:llä alkava tytön nimi oli ollutkin. Pudistin kuitenkin päätäni, ihan tytölle kostoksi. Osaan minäkin tätä peliä pelata ja lisäksi ei se tyypillissuomalainenkaan osaa epäillä valehteluani. Poika nyökkäsi ja lähti hieman vaivautuneena pois. Astuin sittemin pois luukun päältä ja silmänräpäyksessä se lyötiin auki. Ylös kapusi erittäin vihainen tyttö, joka heti pois päästyään, tarttui minua kauluksesta ja ärjyi ''AI PERKELE SIE ET MIULLE ALA'' ''TULOKOO VAIK KOKO PUNA-ARMEIJA, MUT MIULLE ET ALA'' ''VIIMINE IHMINEN JOKA ALKAA MIUN SILMILLE HYPPII OOT SIE'' ''JOT JOS KERRANKI TOMMOSTA TEET, NIIN MIE HENKILÖKOHTAISESTI LAHTAAN SIUT JA KULJETAN NEUVOSTOLIITON SAATANAN RAJALLE'' tyttö huusi ja repi kauluksestani lyhyydestään huolimatta. ''TULIKO SELVÄKSI''

Perkele kun ryssä minut kellariin lukitsi. Ja kaiken lisäksi Samuli ilmestyi ovelle, kysyen minua! Enhän minä tietenkään silloin voinut huutaa, että saatanan iivana päästä ulos. Oli pidettävä matalaa profiilia ja suojeltava Samulin käsitystä minusta. Hoidin asian hienovaraisesti kellarin luukkua hakkaamalla ja hiljaa mielessä veristä kostoa hautomalla. Ja päästyäni vihdoin pimeästä kellarista pois järjestin ryssälle kunnon puhuttelun, sisältäen muutaman tappouhkauksenkin. Kiusaksenikaan ei kuitenkaan miehen ilme edes värähtänyt, vaikka melkein käsiksi kävin. Tuijotti vain uhmakkaasti kuin lisää odottaen. Mutta no, enpä minä jaksa koko päivää käyttää tähän, lisäksi pitäisi tehdä kotitöitä alta pois, ennen kuin äiti palaisi osuus meijeriltä. Nyt pulmaksi vain syntyi, että mitä panen ryssän tekemään, ilman että koko talo luhistuisi maan tasalle. Ehkä käsken sen vain tekemään polttopuita, kai se nyt Venäjällä sitä on joutunut tekemän.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että tungin venäläiselle kirveen käteen ja puuhalot nenä eteen. Ja yllättävää kyllä, tällä kertaa hän osasi hommansa. Melkein heti alkoi kirves käydä ja reippaasti polttopuita näytti tulevan. Voin siis hyvin mielin lähteä kuuraamaan tuvan lattioita.

Äiti palasi puolenpäivän aikaan. Hänen sisään astuttuaan löysi meidät iivanan kanssa uunia sytyttämästä.
Ja tarinahan on tämä, että olin aluksi itse koittanut saada pesää syttymään, ja hitot siitä mihinkään ollut. Sitten omaa turhautuneisuuttani ja pientä tulen kammoa kokien, käskin ryssää tulemaan auttamaan. Mutta sitten hänkään, ei vaikka hammasta purren sitä saanut. Ja loppu tulos oli se, että molemmat on istunut tämän saamarin uunin äärellä yli tunnin. Ainoa asia mitä on saavutettu on kasa tulitikkuja ja tunne, kun ottaa pahasti päähän. ''Mitä! mitä työ loisitte tääl ja torikokkouksii pijätte'' Äiti huudahti nähtyään minut ja ryssän takan edessä istumassa (tässä kohdin olimme jo luovuttaneet ja alkanut miettiä paikaamme maailmassa). ''et sie vieläkää tajua, ettei homma lutviudu, jos on etenkehtane'' hän jatkoi saarnaansa, joka juonsi juurensa eiliselle päivälle. ''työ vaa istutte pyrstölläne lattial'' ''jo on se kumma ko kalloon ei mäne'' ''ilman työt ei tulloo yhtikäs mittää!!' äiti totesi loppuun yhtä tomerasti kuin nälkävuosina lähes sata vuotta sitten olisi sanottu. ''myö ei olla saatu uunin pesää syttyy, ja kyl koitettu on monnel konstilki'' kerroin äidille toivoen armahdusta saarnasta. Hän katsoi hetken tuomitsevasti ja sitten otti tulitikku askin käteen. Sitten hän vain sytytti sen ja heitti pesään. Liekki kuitenkin sammui mitättömäksi melkein heti. ''ha, mie virkoin siulle'' Totesin ylpeästi todistaen, ettei äitikään sitä saanut. Äiti kuitenkin totesi vain ''anna ko mamma näyttää'' ja meni sitten puhaltelemaan tulta lähemmäs ja ihan kuin kettuilakseen liekki elpyi ja sittemin pesä syttyi. ''mit...'' en saanut sanaan suustani. ''siis myöhä kokeiltii totaki, vissii kokeiltii ''yritin vakuutta ryssälle, joka loi minuun ensiksi hämmentyneen, mutta sitten jokseenkin ymmärtävän katseen. ''höpö höpö työ vissii koittanu yhtää'' äiti sanoi ja rupesi ottamaan kattiloitaan esiin.