rakasta ITSEÄSI||namjin✔️

032[ryhmätyö]

Seokjin ja Jimin olivat matkalla kouluun. Seokjiniä ei enää haitannut yhteiset tunnit Namjoonin kanssa, sillä tälläkertaa Jimin olisi hänen kanssaan. Tuskin Namjoon nyt istuisi kovin lähelle heitä.

"Oon niin onnellinen et tulit nyt kouluu", Seokjin sanoi, kun he pääsivät sisälle rakennukseen.
Jimin naurahti.
"Joo, nyt sä ehkä selviit".

Heti kun luokan ovi aukesi, Jimin ryntäsi takariviin Seokjinin seuratessa perässä.
Namjoon tuli viimeisten joukossa sisälle, pitäen katseensa tiukasti puhelimensa ruudussa.  Hetken kuluttua tuo huokaisi ja laittoi puhelimen taskuunsa.
Seokjin seurasi katseellaan, minne toinen istui.

"Noni, ei uskaltanu nyt tulla tänne", Jimin sanoi hymyillen, huomattuaan Namjoonin istahtavan eturiviin.
"Se istuu taas yksin", Seokjin huomautti. Hän käänsi katseensa Jiminiin.

Jimin kohautti harteitaan.
"Yoongi ei nököjää oo vielkää koulus".

"Hei kaikki! Mä opetan teille tänään tän tunnin, koska teiän opettaja sairastui valitettavasti", mustahiuksinen, silmälasipäinen nainen ilmoitti.

Kaikki seurasivat enemmän tai vähemmän kiinnostuneina, kun nainen kaivoi suurta laukkuaan seuraavat neljä minuuttia, ilmeisesti etsien jotaikin.
Kohta hän huokaisi kuuluvasti.
"Mä oon varmaan unohtanu sen suunnitelman kotiin...Kai mun nyt pitää sitten keksiä teille jotain muuta tekemistä".

Jimin pyöräytti silmiään kyllästyneenä.
"Mist vetoo et meiän pitää alka tekee jotain saatanan tutkimuksii tietokoneil", hän sanoi.
Seokjin naurahti.
"Veikkaan samaa".

"Noh, jos ottasitte vaikka tosta kärrystä noi tietokooneet ja kirjaudutte niihin sisälle. Mä kerron kohta miten jatketaa", nainen ehdotti.

Oppilaat nousivat tuoleilta ja suuntasivah hakemaan koneita.
"Saaks tehä ryhmissä?" joku poika kolmannesta rivistä kysyi. Varmaan joku Namjoonin luokkalainen.

"Tietenkin, vaikka pareittain tai kolmen hengen ryhmissä. Mä käyn hakemassa nyt tosta toisesta luokasta vielä pari konetta, älkää metelöikö kauheesti!" Nainen vastasi hymyillen.

"No haluuks sä tehä mun kaa", Seokjin kysyi vilkaisten Jiminiä.
"Joo joo, mä käy hakee koneen meille", Jimin vastasi.

Seokjin otti esiin puhelimensa ja vastasi pariin snäppiin. Hän kuitenkin nosti katseensa tietokonekärryn luo, kuullessan Jiminin puhuvan jollekkin.

Namjoonille.

Seokjin seurasi keskustelua keskittyneenä. Hän huomasi Namjoonin nyökkäävän Jiminille ja nousevan sitten seisomaan. Kiva, eli ilmeisesti Jimin oli pyytänyt Namjoonin mukaan heidän ryhmäänsä.

Jimin asetti tietokoneen hänen ja Seokjinin väliin. Namjoon otti tuolin edemmästä rivistä ja istui siihen. Jätkä ei näyttänyt kovin innostuneelta, mutta tuskin kukaan muukaan nautti jostakin turhan tutkimustyön tekemisestä tietokoneella.

Kun Jimin oli saanut kirjauduttua koneelle, hän katsahti Namjooniin päin.
"Eiks Yoongi oo koulus vai miks sä oot yksin?"
hän kysyi.
Namjoon nyökkäsi.
"Se nukkuu varmaa. Ei se ainakaa vastaa viesteihi tai mitää".

Seokjin ei tiennyt ollenkaan mitä sanoisi. Hän ei nauttinut tilanteesta ollenkaan. Miten Jimin saattoi tehdä näin?

"Noniin, nyt näitä pitäs riittää kaikille", nainen ilmoitti, astuttuaan takaisin luokkaan.
"Eli voisitte nyt vaikka ettiä netistä tietoa jostakin luonnonilmiöstä tai jostain vastaavasta ja kirjottaa aiheesta jonkinlaisen tekstin".

Jimin naurahti ja katsoi Seokjiniä.
"Mähän sanoin et meiän pitää tutkii jotain".
Seokjin hymähti.

"Mite me tää nyt tehään?" Namjoon liittyi keskusteluun.
"No varmaan yks kirjottaa ja kaks ettii tietoo vaik puhelimel", Jimin vastasi.

"Okei. Saanks mä kirjottaa?" Namjoon kysyi.
Jimin nyökkäsi ja väistyi paikalta.
"Siit vaa".

Namjoon nousi tuolilta ja istui tietokoneen ääreen, Seokjinin viereen.
Seokjin yritti viestiä Jiminille katseellaan, ettei pitänyt tilanteesta ollenkaan, mutta toinen selasi jo puhelintaan.

"Etiks säki sitä tietoo?" Namjoon kysyi, katsoen suoraan Seokjinin silmiin.
Namjoonin ääni oli yllättävän matala ja tasainen, se kuulosti todella hyvältä. Seokjin ei muistanut, oliko kuullut toisen puhuvan ennen tätä päivää. Tai sitten hän ei vain ollut kiinnittämyt huomiota siihen.

Seokjin erehtyi vahingossa katsomaan myös Namjoonin tummia silmiä. Ne näyttivät niin syviltä, että niihin voisi vahingossa upota.
"Joo.." hän sai sanottua, kun oli ensin onnistunut kääntämään katseensa pulpettiin hermostunnena.

Tästä tunnista ei tulisi kyllä yhtään mitään.