Seinäruusu

Paras aika panikoida

Felix nk.

Poika tuli seisomaan viereemme, muttei näyttäny ottavan meitä huomioon. Mitä?! Mutta eikö me vielä pari päivää sitten oltu aika läheisiä ja sillee? Nyt päälleni lankesi paniikin seuraksi myös pieni masennuksen tunne. Ehkei hän vain huomannut minua..

Yskäisin pienesti saaden Aidenilta vain pienen vilkaisun. Hän siis oli huomannut minut..Miksi olin surullinen? Tätähän minä olin toivonutkin! Ettei Aiden kiusaisi minua siitä videosta. Laskin pääni surullisena alas ja hautasin kasvoni käsiini. Nyt haluaisin vain oikeasti masentua itkemään lattialle.

Ajatukseni keskeytyivät kuitenkin, kun kalju miesopettaja tunki väenpaljouden läpi avaamaan salin ovea. Keräsin rohkeutta astuessäni sisälle Chasen perässä. Minun pitäisi kestää vain pari tuntia ruokailuun asti. Sillä ajalla voisin itkeä rauhassa vessassa.

Istuin noin keskellä olevalle penkkiriville Chasen viereen. Aloin purkamaan repustani kaikkia tarvittavia tavaroita, kun näin silmäkulmastani Aidenin istuvan vain parin penkkirivin päässä minusta. Noh, tämä tunti menisi tuon pojan tuijottamiseen!

Piirtelin vihkooni kaikkea turhaa antaen opettajan sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.  Vilkuilin vähän väliä Aidenin suuntaan koittaen olla huokailematta tämän kauneudesta. Olin parhaimmillaan piirtämässä jalkoja pienelle hahmolleni, kun jokin osui takaraivooni.

Käännyin katsomaan viereeni huomaten siihen ilmaantuneen paperitollon. Nostin rypistetyn paperin avaten sen epäilevästi. Sen sisältä paljastui sottaisella käsialalla kirjoitettu viesti ja hyvin epämiellyttävä kuva.

Ryppyisessä paperissa oli piirretty kuva minusta jokin kaljapullo kädessä tanssimassa alusvaatteissani tekstillä: Mitä homo? Niide juhlien perusteella kaikke ne tanssitunnit on todellaki toiminu!

Lehahdin tomaatin punaiseksi ja rypistin paperin takaisin palloksi, jottei kukaan ylempänä näkisi sitä. Katsoin ujosti taakseni nähden kaksi nauravaa poikaa katsomassa minua. Käännyin nolostuneena takaisin eteenpäin. Nyt päähäni heräsi oikea kysymys; Mitä olin sanonut siellä juhlissa?!

Mitä jos olin oikeasti kertonut kaikille juhlissa oleville kiinostuksestani poikia kohtaan? Ei, ei, ei, he olivat varmasti tajunneet sen vain jostain! Hengitykseni alkoi kiihtyä ja aloin taas panikoimaan. Chase huomasi sen ja kääntyi minuun huolestuneena. "Onko kaikki hyvin?" tämä kuiskasi hiljaa, jottei kukaan kuulisi.

"Ei en mä oo! Nyt ei oo mikään hyvin!" huuto kuiskasin takaisin keräten hätiköiden tavaroitani kasaan. "Nähään!" Sanoin vielä, ennen kuin ryntäsin ulos jättäen opettajan seisomaan hämilleen.

Juoksin pitkin koulun käytäviä kyyneleiden virratessa poskillani. Etsin lähimmän vessan ja lukitsin itseni sisälle. Heitin puoliavonaisen reppuni vessan nurkkaan käpertyen sen viereen istumaan. Miksi juuri kaiken tämän piti tapahtua minulle? Miksen voi muistaa mitään juhlista? Ja mitä kaikkea olin oikeasti kertonut?

En saanut kyyneliä loppumaan. Olin hävittänyt ajantajuni jo kauan aikaa sitten, eikä minulla ollut hajuakaan millä tunnilla minun nyt edes pitäisi olla. Yhtäkkiä puhelimen värinä keskeytti ajatukseni. Uusi viesti tuntemattomasta numerosta..

Pyyhkäisin kädellä kyyneleet pois silmistäni sumentamasta näköäni. Avasin viestin vapisevin käsin. Näytölle ilmestyi lyhyt viesti, joka sai minut jähmettymään kauhun vallassa: Meijän koulu ei kaipaa tollasia vitu homoja! Mä voisin näyttää mitä käy sun laisille loisille. Sinuna vilkuilisin olkani yli kotimatkalla.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hejsan pupuset! Pitkästä aikaa taas uutta lukua. Tästä luvusta ei nyt tullu nii pitkä, mut oon päättäny pitää nää luvut lyhyen puoleisina..

Nöyrästi taas pahoittelen kirjoitusvirheitä ja kaikkee sellasta. Ja niinku aina, koitan saada mahdollisimman pian taas uuden luvun :3

❤: S