Seinäruusu

Miks draama seuraa mua kaikkialle?!?

Felixin nk.

Hengitykseni alkoi käydä raskaaksi ja seinät ympärilläni alkoivat sulkeutua sisään päin. Heitin puhelimeni vastapäistä seinää vasten. Se tippui rikkinäisenä lattialle kovalla rysäyksellä. Aika tuntui hidastuvan ja kaikki ympärillä oli sekavaa. Kaikki oli niin sotkuista ja sumeaa.. Miksi juuri minä?

Paljonkohan kello oli? Oliko koulu jo loppu? Olin istunut shokissa kylmällä lattialla jo ties kuinka kauan. Minulla ei ollut edes rannekelloa mukana ja puhelin oli rikki. En siis saisi tietää mitä kello oli, ellen poistuisi vessasta...

En haluaisi olla koko yötä koululla, mutta toisaalta en haluaisi ottaa riskiä hakatuksi tulemiseksi. "Ääääähh!" huusin pidellen päätäni. Miksei joka vain voisi maagisesti ilmestyä ja päättä tätä minulle?

"Haloo? Onko siellä joku?" kuulin äänen kysyvän toisella puolella ovea. "Jos siellä on joku, niin sinun pitäisi nyt lähteä pois koulusta!" Kuuliko joku oikeasti ajatukseni? No kai se nyt sitten oli päätetty minulle..

Nousin ylös ja katsoin itkusta turvonneita silmiäni. Avasin hanan ja heitin kylmää vettä kasvoilleni toivoen sen auttavan turvotukseen. Pyyhin sitten ylimääräisen veden paitani helmaan. Nappasin reppuni nurkasta ja avasin vessan lukon.

Edessäni seisoi hiukan vanhempi nainen, joka katsoi minua epäluuloinen ilme ryppyisillä kasvoillaan. "Uhm, mä vahingossa jäin mun puhelimelle ja hävitin ajantajun", koitin selittää punastuen naisen katseen alla. "Kaikkien oppilaiden pitää olla maanantaisin kolmeen mennessä poissa koulun alueilta."

Ainiin! Olin kokonaan unohtanut maanantaiset opettajien kokoukset täysin! Pahoittelin naiselle ja lähdin kohti pääoven naulakoita. Tähyilin katkuvasti ympärilleni, niinkuin mikäkin seköpää. Puristin tiukasti käsissäni olevaa mustaa reppua tiukasti, kuin se auttaisi tilannetta yhtään. Jos pukisin nopeasti kenkäni, ehkei viestin lähettäjä näkisi minua..

Kävelin koulun pihalla kädet taskuissa. Kun pääsisin vain koulun porteille juoksisin tuhatta ja sataa suoraan kotiin. Jos nyt jo juoksisin, joku koulun henkilökunnasta varmaan luulisi mua joksikin hämäräksi hiippariksi. Tai no se ei varmaan ole totta, mutta better save than sorry!

Ehdin jo huokaista helpotuksesta päästyäni portille, kun tunsin jonkun käden olallani. Kehoni jäykistyi pelosta, enkä saanut mitään liikkeelle. Suuri voima käänsi minut ympäri ja näin edessäni seisovan minua paljon isomman pojan. Tämän täytyi olla ainakin 185cm pitkä, joka oli minua 15 cm pidempi.

Jalkani tärisivät pelosta ja olin varma, että pyörtyisin varmaan kohta. "Moi kukkakeppi", poika virnisti ja tönäisi mut maahan niin, että mun pää osui kovaan asfalttiin. Nousin istumaan pidellen kipeää päätäni. Katsoin ylös poikaan, joka lähestyi minua uhkaavasti. Koitin peruuttaa taaksepäin käsieni avulla, mutta törmäsin koulun puiseen aitaan.

"Minne matka? Mähän en oo vielä ehtiny opettamaan sulle, miten tässä koulussä käy, ku on tollane...Mähän en voi ees sanoo sitä, kosk se tois häpeää mun huulille!" poika lausui halveksuvaan sävyyn nostaen minut paitani kauluksesta. Jalkani hädin tuskin koskivat maata ja hengitäminen kävi yhä vaikeammaksi.

"Ä-älä pli-is", koitin sanoa viimeisillä voimillani. Poika vain nauroi ivallisesti ja nosti toisen kätensä ylös valmiina lyömään minua. Suljin silmäni ja valmistauduin kipuun. "Hei kusipää!Laske se poika alas, ennen ku mä tuun sinne ja teen sen ite!"'

Mitä? Aiden? Tunsin, kun ote kauluksestani vain tiukkeni. "L-lop-eta s-ä k-k-kurista-t mu-t", änkytin haukkoen henkeäni. Näköni hämärtyi ja äänet ympärillä ailkoivat hiipua. Kuulin kuitenkin vielä lyömisen ääniä ja ote kauluksestani heikkeni. Jalkani eivät enää kantaneet, joten kaaduin hidastetun tuntuisesti maahan.

Avasin silmäni ja näin Aidenin seisovan edessäni katsoen minua huolestuneena. Pieni hymy nousi huulilleni, kun muistin Aidenin pelastaneen minut. "K-kiitos", kiitin heikosti. Aiden näytti kuitenkin vakavalta. "M-mikä on?" kysyin hulestuneena.

Poika siirsi tuiman katseensa minuun ja tuli niin lähelle minua, että punastuin pienesti. Hän hengähti syvään ja alkoi huutamaan täyttä kurkkua: "Mikä hätänä? Mikä hätänä?!? Vittu tajuatko sä kuinka moni olis voinu nähä ton? Tää olis hyvin voinu johtaa siihen, et joku olis voinu saada tietää mun homoudesta! Tajuutko yhtään mitä oot tehny?!" 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Anteeks.. En jotenki oo vaan löytäny aikaa kirjottaa tätä. Koulu on ollu vähä stressaavaa ja koitan pysyy mun elämän perässä. Nyt kuitenki sain tehtyy tän ja elämä saa pienen paussin hiihtolomalla.

Ensin haluun kiittää Kipee, joka autto mua kirjottaan tätä ja hykäs kaikki mun tyhmät ideat xd. Ja toiseks kaikkia, jotka lukee tätä! Oon tosi kiitollinen ku joku löytää aikaa lukee tällästä!! Kiitos niin paljon!

Pahoittelen kirjoitusvirheistä ja toivon et pääsen korjaamaan niitä kohta, ku joku mun kaveri luettelee ne mulle luettuaan tän luvun.

See ya!

❤: S