Seinäruusu

Hyvästi hyvinvointi!

Felixin nk.

Aiden vetäytyi kauemmas minusta kääntyen poistuakseen kylpyhuoneesta. En saanut sanaakaan suustani. Olin pienessä shokissa äskeisistä, eivätkä jalkani suostuneet liikkumaan. Juuri kun olin avaamassa suutani sanoakseni jotain, puhelimeni soi. Pelästyin ääntä hypäten pienesti ilmaan. Kaivoin puhelimen taskustani aavistuksen tärisevin käsin. Äiti, luin puhelimen näytöltä. "M-moi?" vastasin puhelimeen hämmentyneellä äänellä. "MISSÄ HELVETISSÄ OOT OLLU? ET TULLU KOKO YÖNÄ KOTIIN!" kuului kovaääninen huuto. Ainiin, totta! Olin tosiaan ollut koko yön poissa kotoa sanomatta sanaakaan. 

Paniikki alkoi kasvaa sisälläni. Kykenemättä vastaamaan mitään juoksin ulos kylpyhuoneesta. Juoksin suorinta tietä portaita alas eteiseen. Vedin kengät jalkaan kiiruhtaen ulos ovesta napaten takkini siinä samalla. "A-anteeks! Unohin kokonaan soittaa, e-et jään kaverille yöks!" selitin tekosyitä juosten samalla kovaa vauhtia kohti bussipysäkkiä. En edes sanonut Aidenille lähtiessäni mitään! Noh, se siitä sitte.

Bussipysäkiltä oli vain lyhyt matka juoksua meille. Hengitin raskaasti saapuen vihdoin kotini ovelle. Kaivoin avaimiani punaisen toppatakin taskusta. Avasin oven astuen pelokkana sisään, vain löytääkseni äitini odottamassa minua vihainen ilme kasvoillaan. "S-sori oikeesti", sopersin katsoen maahan. "Tajuuks sä kuinka huolissaa me oltii?" äiti kysyi tiukalla äänellä jatkaen: "Oon tosi pettyny suhun. Mun on pakko ottaa sulta kaikki koneet pois."

No vittu hienoo! Koko viikonloppu ilma mitää elektroniikkaa! Nyt mä vaan vietän tän päivän miettien miten tyhmä mä oon. Ja tää darra ei muuten auta mun tilaa pätkän vertaa! "Missä meidä särkylääke o?" mietin itsekseni raahaten itseni pois sängyltä. Kävelin keittiöön hitain askelin mutisten itselleni, miten paskaa kaikki nyt oli. 

Heitin pari pilleriä kurkusta alas ja join päälle vettä. Nojasin väsyneenä keittiön työtasoon. Koitin muistella mitä eilen oli tapahtunut, mutten saanut päähäni yhtään kuvia eilisestä. Viimeisin asia, mitä muistin oli Chase sanomassa minulle, ettei jättäisi minua. Mikä kusipää! Jätti kuitenkin! Mutristin huuliani muistaessani Chasen niiden tyhmien hutsujen kanssa. Välillä mietin, miten olimme vieläkin ystäviä. 

Maanantai aamu koitti ihan liian nopeasti. En ollut saanut viikonloppuna mitään tehtyä, sillä häiritsevät ajatukset ärsyttivät minua koko ajan. Olin vain lopulta vajonnut loppu ajaksi sängyn pohjalle makaamaan. Kampasin kiharoitani parempaan asentoon ja pesin hampaani. Päälleni puin valkoisen lyhythihaisen kauluspaidan ja mustat farkut. Nappasin mustan reppuni huoneen nurkasta juosten alas. En jaksanut syödä aamulla, sillä en ollut oikein aamupala ihminen. Kengät jalkaan ja takki päälle. "Heido!" huikkasin vielä hyvästit.

Lyhyt koulumatka sujui huoletta ja saavuin nopeasti koululle. Kävelin normaaliin tapaan koulun pihan poikki, mutta jokin oli nyt oudosti. Monet ihmiset tuijottivat minua halveksuvasti tai nauraen. Oliko asussani jotain vikaa? Olivatko hiukseni huonosti? Nopeutin kävely tahtiani pitäen katseeni  tiukasti maassa. 

Seisoin luokan edessä odottamassa matikan tunnin alkua. Matikka oli yksi harvoista tunneista, joilla olin samaan aikaan Chasen ja Aidenin kanssa. Koitin olla huomaamatta kaikkia vinoja katseita hautaamalla kasvoni kalenteriini. Jep, minulla on kalenteri.. 

"Hei Lex! Mitäs piilottelet?" kuulin tutun äänen kysyvän edessäni. Nostin katseeni ja Chasehan se siinä seisoi edessäni. "Moi." "Sä näytät vaivaantuneelta... Mikä hätänä?" Chase kysyi pienesti huolestuneena. "No siis", aloitin hiljaa kuiskaten jatkaen hiukan kovempaan ääneen: "Miks helvetis nää ihmiset kattoo mua nii vinoo?" "Sä et oo nähny?" Chase henkäisi ehkä turhankin dramaattisesti. "Susta on tavallaan levinnyt nettiin sellanen video... Sellane missä sä tanssit kännissä", poika sitten sanoi vaivaantuneena. 

"E-e-eli siis nää kaikki ihmiset on n-nähny mut k-kännissä?" änkytin katsellen hätääntyneenä ympärillemme. "Joo..." Nyt todellinen paniikki valtasi minut. Halusin vain lyyhistyä lattialle itkemään, mutten antaisi itseni enää tehdä isompaa numeroa tilanteestani. Poskeni punoittivat mansikan värisinä. "M-m-mitä?" sain vihdoin henkäistyä. Ellei tilanne ollut jo entisestään paha, paikalle asteli kukas muukaan, kuin vanha tuttumme.. Aiden. 

"Voi helvetti... Musta tuntuu, ettei tää päivä tuu menee iha putkee."

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hola bitches! Kello on puol kaks ja mä kirjottelen kaikkee turhaa.. Tästä luvusta saatto tulla ehkä vähän turha ja pitkästyttävä, mut ens luvussa sit actonia!

Oikeinkirjotus taas kerran päin puuta, mutta kello on liian paljon ja mun aivot on jo nukkumassa hehe. Kehittelin jo tässä vähän pidemmälle tätä juonta ja sain siitä nyt inspii jatkaa vähän aktiivisemmin!

En myönnä tai kiellä, jos saatais uus luku ennen uutta vuotta. Pahoittelen, etten tehny nyt mitään joulu spessuu tai sellast (koska en jaksanu, eikä ny ollu mitään mistä tehdä kiinnostavaa tai spesiaalia hihi)

Uuden vuoden lupaukseksi lupaan kirjottaa aktiivisemmin lukuja! Ja tehä näistä lopuista lyhyempiä.. 

Mä painun nyt jo pehkuihin, koska mä oon sortunu kirjottaaan tätä loppua kuunnellen macarenaa xd. Öitä!

❤: S