Heteroks ne luuli🏳️‍🌈 (en jatka enää)

1.

Anton

"Anton nyt vittu ylös, saatanan hintti!" 'Isäni' huusi alakerrasta. En kyllä ollut pitänyt häntä moneen vuoteen isänäni.

"Vittu." sanoin itselleni samalla kun etsin puhelintani yöpöydältäni. Ja eihän se siinä tietenkään ollut. Etsin puhelintani lattialta sänkyni vierestä ja löysin sen. Katsoin kelloa ja tajusin nukkuneeni pommiin. Taas kerran.

Nousin sängyltäni ja puin päälleni valkoisen T-paidan ja sitten vielä sen päälle mustan hupparin ja sitten vielä mustat povista revityt farkut. Kun sain vaatteet päälleni, haroin vähän vaaleita hiuksiaini peilin edessä. Hiukseni eivät ikinä menneet mitenkään järkevästi.

Nappasin reppuni lattialta ja älysin kuinka sotkuinen huone minulla oli. Ajattelin, että siivoaisin sen varmaan koulun jälkeen.

Kävelin alakertaan aika varovasti, jottei isäni huomasi minua ja vetäisi minua taas kännipäissään turpaan. Toisin kävi, tietysti se huomasi minut.

"Ai, sä vihdoinki jaksoit raahata ittes ees alakertaan asti. Tämäpä yllätys." Mies sanoi vittuilevasti.

"Joo, no en häiritse ryyppäämistäs yhtään enempää, niin lähen tästä kouluun ja teen jotain elämälläni." Vastasin virne huulillani kun näin miehen järkkyttyneen ilmeen, mutta sitä ei kestänyt pitkään. Kaduin heti sanomaani kun mies oli kaatanut minut mahaan ja löi minua nenään josta kuului rusahdus, inahdin vähän kivusta, vaikka yritin pitää sen sisälläni. En halunnut vaikuttaa heikolta sen miehen edessä.

"Äläs ala mulle poika vittuilee, pystyn hakata sut helposti sairaalakuntoon." Mies sanoi ärsyttävän neutraalilla äänellä.

"Joo nyt en oo ainakaa tulossa kotiin vähään aikaan!" Huusin miehelle ja huitaisin sitä aika voimalla naamaan, jotta se perääntyisi päältäni pääsisin karkuun. Kun mies kaatui päältäni iskuni voimasta, potkaisin sitä vielä vyön alle ja vatsaan. Sen jälkeen juoksin yläkertaan ja pakkasin melkein kaikki tavarani jääkiekko kassiini. En olisi hetkeen menossa siihen taloon, vaikka pakotettas.

Kun olin saanut pakattua kaiken tarvittavan, otin kaikki säästöni mukaan ja siinä samalla otin sytkärin ja askin yöpöydältäni. Nappasin vain vielä takin mukaani lattialta, että en jäätyisi matkalla.

Kuulin ääntä portaista ja silloin tiesin, että nyt tulisi kiire jos meinasin lähteä lähes huomaamattomasti. Avasin ikkunani ja kiipesin siitä paloportaat alas. Lähdin juoksemaan meidän kotipihasta niin kovaa kuin pystyin. Ajattelin, että menisin Floralle, mummolleni siis. Flora oli aina sanonut, että voisin mennä sinne ihan milloin vaan.

Olin ihan pian Floran talon pihassa. Olin juossut koko matkan. Floralle oli meiltä matkaa vaan joku kolme kilsaa. Onneksi olin ihan kohtalaisen hyvässä kunossa, niin jaksoin juosta pidempiäkin matkoja jos oli pakko.

Kun olin päässyt vanhan näköisen talon piahlle jossa oli todella iso piha, menin kuistille. Otin siinä hetken happea ja painoin ovikelloa. Hetken päästä iloisen näköinen vanhempi nainen tuli avaamaan oven.

"Hei Anton, mitä sinä-" nainen aloitti, mutta hänen lauseensa jäi kesken kun näki kasvoni. Itse en tiennyt miltä näytin, mutta ilmeisesti aika kauhealta.

"Anton, mitä sinulle on tapahtunut?" Kuulin naisen äänessä selvää paniikkia. Ennenkuin ehdin vastata nainen ohjasi minut olohuoneeseen istumaan.

"Isä suuttui tänä aamuna ja päätti sitte vissiin vetästä mua turpaan." Sanoin hymähtäen, mutta vakavoiduin kun näin Floran huolestuneen ilmeen.

"Meidän pitää lähteä sairaalaan, tuo näyttää todella pahalta." Nainen sanoi vähän rauhallisemmin.

Nousin ja kävelin vessaan katsomaan miltä näytin. Olihan se kieltämättä aika pahan näköinen, mutta en halunnut lähteä sairaalaan.

"Ei tää nyt niin paha ole, että pitäisi lähteä sairaalaan asti." Huusin mummolleni joka istui olohuoneessa.

"Oletko varma, että meidän ei tarvitse lähteä?"

"Juu, juu..." vastasin hänelle. "Missä tääl oli se ensiapupakkaus?" Kysyin kaivellen kaappeja, kunnes löysin etsimäni. Kävelin olohuoneeseen mummoni luokse.

"Viitit sä vähän puhistaa tätä mun naamaa?" Kysyin ojentaen laukkua Floralle. Nainen otti sen hymyillen vastaan, ja nyökkäsi.

Minä istuin sohvalle, kun Flora alkoi penkoa ensiapulaikkua. Vaivuin täysin omiin ajatuksiini ja mietin, että mitäköhän kaveritkin ois sanonu jos oisivat nähneet mut nyt.

Heräsin ajatuksistani viimeistään silloin kun Flora suihkautti puhdistus ainetta otsaan ja silmäkulmaani.

"Ai, saatana!" Pääsi suustani. Flora vain keskittyi entistäkin kovemmin puhdistamaan kasvojani.

Kun Flora oli saanut puhistettua ja paikattua kasvoni hän sanoi, että menisi keittämään kahvit, jotta voisimme keskustella mitä aamulla oli tapahtunut.

Tunsin puhelimeni tärisevän farkkujen taskussa. Se oli viesti kaveriltani Jannelta. Se vaan kyseli, että miks en ollu koulussa. Vastasin rehellisesti, että mummilla, en vaan kertonut miksi, kun ei Janne siitä sen kummemmin kysellyt.

"Kahvi on valmista!" Flora huusi keittiöstä. Nousin sohvalta ja ymmärsin kuinka kova nälkä minulla olikaan. Istuin pöydän ääreen Floraa vastapäätä.

"Mistä se sun isäs niin pahasti suuttu?" Flora aloitti suoraan.

"No se oli humalassa ja mä vaan sanoin sille, että lähen kouluun. No okei saatto siinä olla jotain pientä vittuilun makua. Mut se oli just haukkunu mua hintiks nii, arvaa vituttaako."

"Ärsytitkö sitä sitte kovinki paljon?" Flora kysyi, hörpäten samalla kahviaan.

"No en niin pahasti mitä oisin voinu. Sanoin vaan, että meen kouluun tekemään jotain järkevää elämälläni, ja että en häiritse sen ryyppäämistä yhtään sen enempää." Sanoin totuudenmukaisesti. Flora vain nyökkäsi ja sanoi vaan olla ärsyttämättä sitä yhtään enempää. Minä vain nyökkäsin.

Flora kysyi multa apuu ruuanlaitossa ja tietysti mä mun mummoa autan. Se on kuitenki tällä hetkellä mulle tärkein ihminen mun koko elämässä.
Ja se oli just ottanu mut sen kämppään asumaan väliaikasesti niin halusin sit olla osallisena kotitöihin.

Kun oltiin saatu tortillat valmiiks nii alettiin syömään samantien ja puhuttiin siinä samalla jostain paskasta.

Kun olin syöny, korjasin ruokatarvikkeet omille paikoilleen ja päätin mennä suihkuun. Aika oli kulunut aika nopeasti siinä Floran kanssa höpistessä kaikesta turhanpäiväisesta. Kello oli nimittäin jo joku yheksän illalla. Joten päätin mennä suihkuun. Kävelin vierashuoneesta pesuhuoneeseen ja otin vaatteet pois päältäni.

Oli ihana tunne päästä suihkuun aamuisen jälkeen, vaikka kasvoihin sattuikin vielä aika paljon. Kun olin pessyt hiukseni ja kroppani etsin kaapista pyyhkeen ja kietaisin sen lantiolleni. Otin vaatteeni ja kävelin takaisin vierashuoneeseen, jonne Flora oli pedannut minulle pedin ollessani suihkussa.

Etsin itselleni puhtaat vaatteet ja päätin lähteä ulos haukkaamaan happea ja polttamaan yhden tupakan. Kävelin takaovelle ja avasin oven. Kun astuin ulos minulle tuli helpottunut fiilis. Olin helpottunut siitä, ettei minun tarvinnut olla isäni kanssa samasaa talossa. Kun olin polttanut tupakkani loppuun, tumppasin sen siideritölkkin joka oli jäänyt varmaan Floralta joskus takapihalle. Kävelin takaisin sisälle ja meni suoraan sänkyyni ja painuin pehkuihin. Ei hitto miten hyvin voi viikko alkaa.

Maanantait on aina perseestä. Ajattelin juuri ennen kuin nukahdin.