Heteroks ne luuli🏳️‍🌈 (en jatka enää)

6.

Jonatan

Kerrankin en meinannut myöhästyä aamulla. Se saattoi johtua siitä, että Anton tulisi hakemaan minua kouluun. Halusin vain olla Antonin seurassa, en mitään muuta.

Kuulin Antonin auton äänen pihalta, joten juoksin eteiseen pukemaan päälleni. Minulla oli päälläni mustat farkut, tummanvihreä huppari ja sitten takki ja kengät.

Kun pääsin ulos näin Antonin taas meidän kuistilla.

"Mennäänkö vai haluutko jatkaa mun katselemista?" Anton kysyi. En tiedä kuinka pitkään olin katsellut Antonia, mutta selvästi ihan tarpeeksi pitkään.

"Aaa... joo mennään vaan." sanoin nolona ja lähdin kävelemään autolle.

"Siis ei siinä mitään. Ei mua haittaa vaikka katot mua." Anton sanoi ja halasi minua takaapäin.

"Tykkään siitä, kun katot mua." Anton tokaisi ja käänsi minut niin, että olin kasvot häneen päin. Kurotuin suutelemaan pidempää.

"Tiedän." sanoin ja nyökkäsin päätäni pidemään etumusta kohti. Kun Anton ymmärsi mitä tarkoitin hän meni ihan punaiseksi ja painoi päänsä olkapäähäni.

"Ei se mua haittaa." sanoin ja silitin pidemmän hiuksia.

Siinä me olimme ihan kahdestaan, rakastin tätä tunnetta kun sain olla Antonin kanssa kahden.

"Lähdetäänkö sinne koululle?" kysyin hetken päästä.

"Joo mennään vaan." blondi vastasi ja otti minua kädestä, kun lähdimme kävelemään autolle.

Kun pääsimme koululle, meillä oli vielä paljon aikaa ennen kuin tunti alkaisi. Joten menimme istumaan luokan eteen missä meillä olisi ensimmäinen tunti. Minulla ja Antonilla oli melkein kaikki tunnit samassa. Onneksi.

Kun kello soi oppilaat vyöryivät sisään ja menivät omien luokkiensa eteen odottamaan, että opettaja tulisi avaamaan oven.

"Fysiikka on kyllä ihan hanurista." Anton sanoi yhtäkkiä.

"Riippuu aiheesta. Jos aihe on helppo nii sit se on siedettävää, mutta muuten joo, ihan hanurista." vastasin ja hymähdin.

Sieltä se meidän fysiikan opettaja tulikin. Vähän pyöreä nainen, jolla oli melkein aina samat vaatteet, lyhyet hiukset.

*

Kello soi sen merkiksi, että koulu loppui. Lähdimme Antonin kanssa samaa matkaa Antonin autolle. Yhtäkkiä Anton otti taas kädestäni kiinni. Minä vain hymyilin blondille takaisin.

"Mennäänkö vaikka teille?" Anton kysyi, kun oli käynnistämässä autoa.

"Joo, mennään vaan. Meillä ei pitäs olla ketään kotona." sanoin ja laitoin turvavyöni kiinni.

Kun olimme kotini pihassa, helpotuksekseni huomasin, että ketään ei ollut kotona.

Kun astuimme sisälle taloon, ohjasin Antonin huoneeseeni ja heitin tavarani sänkyni päätyyn ja avaimet pöydälle.

"Sori, mun huone on vähän sotkunen." sanoin ja yritin tunkea tavaroita sängyn alle.

"Ei tää oo ees paha. Mun huone on miljoona kertaa sotkusempi." Anton sanoi ja naurahti.

"En usko!" huudahdin ja näytin Antonille, että seuraisi minua.

Kävelin keittiöön, koska minulla oli nälkä.

"Onks sulla nälkä?" kysyin ja avasin jääkaapin.

"Onhan mulla. Mulla on aina nälkä." blondi sanoi ja asteli taakseni halatakseen minua takaapäin.