Heteroks ne luuli🏳️‍🌈 (en jatka enää)

7.

Anton

VAROITAN JO TÄSSÄ VAIHEESSA ETTÄ TÄSSÄ LUVUSSA TULEE OLEMAAN SEKSUAALISTA SISÄLTÖÄ!! LAITAN TÄLLÄSEN MERKIN "#" ENNEN SITÄ KOHTAA JA SEN JÄLKEEN JOTTA VOIT TARVITTAESSA SKIPATA KYSEISEN KOHDAN.
LUKEMINEN OMALLA VASTUULLA!!

Heräsin valoon mikä paistoi ikkunastani. Kun avasin silmäni huomasin, että Jonatan ei ollut vielä hereillä. Otin puhelimeni pöydältä ja katsoin kelloa. Se oli vasta 7.48, mutta en halunnut käydä enää nukkumaan. Otin Jonatanista paremmin kiinni ja vain katsoin nukkuvaa brunettea. Hän on niin suloinen nukkuessaan.

"Huomenta." sanoin lopulta ja silitin pojan poskea sormellani.

"Mmm..." Jonatan hymähti, mutta ei avannut silmiään.

"Onks siinä noin hyvä olla?" kysyin samalla, kun annoin pojalle suudelman johon hän vastasi.

"On."

Minä vain naurahdin ja liitin huulemme taas yhteen. Se oli kiihkeämpi mitä aikaisemmat. Jonatanin kädet olivat hiuksissani ja minun olivat Jonatanin selällä. Lopulta erkaannuimme.

"Mulla on nälkä. Mennään syömään." Jonatan valitti ja oli nousemassa ylös, mutta minä nappasin bruneten otteeseeni ja hän oli taas vieressäni.

"Sä oot niin lämmin." kuiskasin.

"Mulla on oikeesti nälkä mennään syömään!" Jonatan valitti.

"Okei, okei mennään syömään." sanoin ja päästin pojan menemään. Puin päälleni ja menin keittiöön. Jonatan tuli perässäni.

"Onks Flora kotona?" Jonatan kysyi ja katsoi ulos.

"Eip, se on melkein joka päivä jossain kaupungilla, en itekkää tiiä oikeestaa mitä se siellä tekee." tokaisin ja avasin jääkaapin.

"Voi paska, tääl ei oo paljoo mitää. Toivotaan että selvitään kuitenki hengissä." sanoin ja kaivoin jääkaapista makaroonilaatikon jämät. ja laitoin ne pöydälle.

"Miks äiti rupes sillee räyhää? Mä kun aattelin että se hyväksyy kaikki sellasina kun ne on." Jonatan sanoi surullisella äänellä ja selvästi kyyneleitä pidätellen.

"En tosiaan tiiä. Mut kyllä se siitä selviää ja niin selviit säkin. Mä oon sun tukena." sanoin ja nousin halaamaan Jonatania, joka purskahti itkuun. Annoin hänen itkeä rintaani vasten niin paljon kuin vain tarvitsi.
Kun Jonatan oli jo rauhoittunut päästin hänestä irti ja katsoin häntä silmiin. Jonatanin smaragdin vihreät silmät olivat niin kauniit, vaikka ne olivatkin hieman punaiset ja turvonneet itkemisestä.

"Sun silmät on niin kauniit." sanoin ja annoin pojalle suudelman.

"Niin sunkin." Jonatan vastasi ja pyyhki silmiään kyyneleistä jotka olivat valahtaneet hänen poskilleen.

"Sori kun oon tällänen saatanan itkupilli. Sua varmaa vituttaa kun oon näin herkkä." poika sanoi ja painautui takaisin rintaani vasten, vältellen katsettani.

"Ei se mua ärsytä että sä oot herkkä. Se on vaan hyvä että näytät oikeet tuntees, etkä peittele niitä." vastasin ja silitin pojan hiuksia. Kun poika nosti päänsä rinnastani hän katsoi minua silmiin ja lopulta tuli syliini hajareisin. Katsoin poikaa ja poika katsoi takaisin.
Lopulta Jonatan painoi kiihkeän suudelman huulilleni johon vastasin.

Kun olimme syöneet kello oli noin puoli yksitoista. Olimme suurimman osan ajasta vain katselleet toisiamme ja jutelleet. Menimme takaisin minun huoneeseeni ja lösähdimme sängylle vierekkäin istumaan. Katsoin Jonatania ja mietin, miten joku saattoi olla niin söpö ja kuuma samaan aikaan. Huulilleni nousi tökerö hymy, vaikka yritin pitää kasvoni peruslukemilla. Jonatan katsoi minua kysyvästi ja nosti toista kulmakarvaansa. Minä vain naurahdin ja suutelin brunettea. Jonatan nousi päälleni taitavasti rikkomatta suudelmaa. Kaikki oli täydellistä, jos ei lasketa sitä että Jonatanin äiti alkoi vaikuttaa hieman kusipäältä, ainakin sen perusteella mitä minä sitä tunnen. Mutta en ala tuomitsemaan Jonatanin äitiä, tämä kaikki oli varmaa shokki hänelle ja hän ei tiennyt miten reakoida, tai mistä minä tiedän mitä joku muu ajattelee hemmetti soikoon.