Heteroks ne luuli🏳️‍🌈 (en jatka enää)

2.

Jonatan

Tiistai. Päivä jolloin menisin uuteen lukioon. En ymmärrä miksi äiti oli juuri nyt halunnut muuttaa kun minä olin lukion kolmannella. Tosi kiva juttu. Muutimme jonnekkin Kiurujärvelle. Ennen asuimme Turussa. Ei tämä sinäänsä mitään haittanut, että muutimme viimeisellä lukio vuodellani. Hassua vain.

Etsin puhelintani unisena sänkyni vierestä johon olin sen jättänyt ja siinähän se vieläkin. Avasin sen ja huomasin että kello oli jo puoli yhdeksän.

Voi vittu, en mä voi myöhästyy ekana päivänä. Ajattelin kun nousin äkkiä sängyltäni ja puin päälle viininpunaisen hupparin ja mustat farkut. Menin seuraavaksi vessaan laittamaan ruskeita hiuksiani jotenkin järkevämmin. No eihän se onnistunut.

Vitut, ei ketään kiinnosta miten mun hiukset on. Ajattelin ja kävin hakemassa reppuni huoneestani ja kiiruhdin alakertaan jossa ei ollut ketään. Yllätys, yllätys.

En syönyt mitään koska en halunnut myöhästyä koulusta ekana päivänä. Menin eteiseen ja laitoin Adidaksen Superstarit jalkaani ja nappasin takkini naulakosta. Avasin oven ja suurinpiirtein juoksin koulua kohti. Onneksi asuimme suhteellisen lähellä koulua, matkaa oli ehkä kolme kilometriä. Juoksin melkein koko matkan ja olin ihan poikki kun pääsin koululle. Kello oli kymmentä vaille yhdeksän, joten menin istumaan rehtorinkanslian eteen ja räpläsin puhelintani.

Kellot soi. Laitoin puhelimeni pois ja koputin kanslian oveen. Kuulin korkokenkien kopinaa oven takaa, kunnes tummahiuksinen pitkä, hoikka nainen tuli avaamaan oven.

"Moi, sä oot varmaan Jonatan?" Nainen sanoi ja ojensi kätensä, minä tartuin siihen ja nyökkäsin.

"Joo, oon mä." Vastasin hymyillen.

"Mä oon Hämäläisen Kirsti." Nainen sanoi ilosella äänellä.

"Tuu vaan peremmälle niin käydään läpi pari juttua ja sen jälkeen mä näytän sulle vähän tätä koulua." Kirsti sanoi ja osoitti kädellään, merkiksi siitä, että voisin mennä peremmälle. Astuin sisälle kansliaan ja kävin automaattisesti istumaan työpöydän edessää olevalle tuolille.

Kävimme läpi vaan jotain mun perheen asiota ja sitten se kyseli, että harrastanko mä mitään ja sitä rataa. Kun se oli aikansa kyselly, nii se lähti näyttämään koulua, ja kaikista ennakkoluuloista huolimatta koulu oli ihan kiva. Ei kyllä niin kiva kun mun entinen koulu.

Kun kierros oli päättyny, Kirsti vei mut mun tunille mitä mulla oli eli matikkaa. Siinä samalla se anto mulle mun lukujärjestyksen. Sen jälkeen se koputti matikan luokan oveen ja kuulin kuinka kengät kopsahtelivat lattiaa vasten oven toisella puolella. Sitten oven avasi pitkä hieman pyöreähkö silmälasipäinen mies.

"Tässä on Jonatan, koulumme uusi oppilas." Kirsti sanoi ja otti mua toverillisesti olkapäistä.

"No tuleppas sitten sisälle nii minä esittelen sinut sun luokalle." Mies sanoi ja vetäisi minut luokkan sisälle.

"Minä olen muuten sitten Mika Hirvonen." Mika sanoi kun oli laittamassa ovea kiinni. Nyökkäsin.

"Tässä on Jonatan. Ottakaa hänet hyvin vastaan." Mika selosti kun seisoin luokan edessä ja katseeni kierteli luokassa. Kunnes katseeni jumittui takarivissä istuvaan poikaan joka katsoi minua takaisin. Katsekontaktimme ei kestänyt muutamaa sekuntia pidempään.

"Mene sinä Jonatan istumaan tuonne taakse Antonin viereen." Mika sanoi ja osoitti poikaa jota olin hetki sitten katsonut haltioissani. Kävelin paikalleni ja vilkaisin Antoniksi kutsutun pojan sivuprofiilia.

Ei vittu, se on hyvän näkönen. Mä haluun niin tutustuu siihen. Ajattelin itsekseni. Kunnes heräsin ajatuksistani siihen kun Anton katsoi minua takaisin huvittuneena.