Häkkilinnut [COMPLETED/VALMIS]

II

Judriga oli tarttunut Ainon ranteesta kiinni ja raahasi tätä pitkin metsää. Tytön kylkeää koski, mutta hän ei halunnut valittaa. Judriga oli uhannut heittävänsä Ainon järveen, mikäli tämä pihahtaisikaan. Judriga vaikutti sanojensa mittaiselta, ainakin hän puhui paljon ja oli lisäksi pitkä, mutta myös siltä, että hän voisi ihan hyvin hävittää Ainon, mikäli tämä kävisi hänen hermoilleen.

He saapuivat vanhan ränsistyneen kerrostalon luo. Se seisoi keskellä tyhjyyttä, kuin odottaen, että joku tulisi sytyttämään valon sen sisälle. Kerrostalon seinää pitkin kiipesivät kilpaa erilaiset kasvit. Katulamppu oli kaatunut ja nojasi talon haljennutta seinää. Judriga käski Ainon menemään sisälle.

"Siellä ovat muutkin kaltaisesi", oli Judriga sanonut ennen kuin poistui. Aino oli ihmetellyt ja kysynyt, mitä Judriga oikein tarkoiti. "Rodulliset", oli poika vain tuhahtanut, ennen kuin juoksi pois jonnekin kauas.

Aino avasi ovea hieman lisää. Se oli jo puoliksi auki, sillä ovi oli vain alemmasta saranasta kiinni, ei siitäkään kovin hyvin.

"Gnaf aia?" kysyi joku pimeästä. Pelkästään äänen tiukkuus sai Ainon sydämen hakkaamaan. Häntä kohti osoittanut haulikon piippu ei rauhoittanut tilannetta yhtään sen enempää.

"English, please? Suomea, kiitos?" Aino kysyi. Hän ei ymmärtänyt wemriä sanaakaan.

"Toiko Judriga sinut tänne?", mies kysyi. Hänen äänensä oli matala.

"Joo", Aino sanoi. Hän oli jälleen kerran hämmentynyt siitä, että joku muukin puhui suomea kummallisen kuuloisen kielen lisäksi.

"Joshua", tumma, suurikokoinen mies esitteli itsensä, käveli lähemmäs Ainoa ja painoi kätensä tämän selälle. Hänen tummat kiharat hiuksensa oli leikattu lyhyiksi. "Muut ovat kellarissa. Mene sinne", Joshua sanoi ohjaten Ainon selkää vasten olevalla kädellään tytön oikeaan suuntaan.

"Aino", Aino esitteli itsensä nopeasti ennen kuin lähti kävelemään rappusia alas.

Rappusten puolivälissä olevalla tasanteella häntä vastaan tuli tyttö, jonka mustat tikkusuorat hiukset oli vedetty sotkuisesti taakse pois tieltä. Hänen katseensa oli tiukka ja hänen kädessään ollut pistooli nousi nopeasto ylös osoittamaan Ainoa.

Tyttö puhui jotain sanoilla, joita Aino ei ymmärtänyt. Hänen piirteensä olivat pehmeät, mutta siitä kaikesta huolimatta tytön ääni kuulosti siltä, että se olisi voinut viiltää Ainon kaulan auki. Vaistonvaraisesti Aino toi taas kaksi sormea toiselle ranteelleen. Jälleen kerraan veri kiersi aivan kuin pakoreittiä etsien.

Joshua huusi jotain, sillä samalla kielellä, jota Aino ei ymmärtänyt. Sen Aino kuitenkin ymmärsi, että Joshua puhui hänen edessään olleelle aasialaistytölle, joka nyt laski aseensa ja käveli portaat ylös. Joshua sen sijaan tuli alas Ainon luokse.

"Hän on Bao Lin. Hän osaa ainoastaan wemriä ja kiinaa. Et tainnut ymmärtää?" Joshua sanoi. Hänen huulensa kaartuivat laajaan hieman vinoon hymyyn.Aino pudisti päätään. 

He kävelivät portaita alaspäin. Joshua kantoi haulikkoa toisessa kädessään ja ohjasi toisella Ainoa oikeaan suuntaan. Hänen kätensä oli taas tytön selällä. Aino piti yhä huomaamattaan kahta sormea ranteellaan. Joko sormet olivat liikahtaneet pois verisuonten päältä tai sitten hänen sykkeensä oli oikeasti ehtinyt jo taasaantumaan.

"Olet kyllä aikamoinen kapinallinen, jos et ole edes wemriä opetellut. Todella uhkarohkeaa vanhemmiltasi olla opettamatta sitä. Mitä kieliä puhut?" Joshua kysyi. Hänellä oli selvästi keskusteltavaa. Ainolla oli aivan liikaa kysymyksiä. Hän ei kuitenkaan halunnut kuulostaa tyhmältä, joten päätti vain vastata Joshuan kysymykseen.