Häkkilinnut [COMPLETED/VALMIS]

V

Judriga oli kuin pieni lapsi. Suurtuessaan hän joko huusi kurkku suorana uhmaten koko maailmaa tai vaihtoehtoiseati piti mykkäkoulua. Hän istui nurmikolla sylissään lautasellinen Ornan keittämää puuroa, joka oli vain tasaisen harmaata massaa.

Tinga ja Aino istuivat vastapäätä. Kumpikaan ei ollut osannut selittää aamuisesta tilanteesta Judrigalle, joten tämä oli vain jatkanut mököttämistään. Myös hänellä oli tietty raja huutamisen suhteen. Jossain vaiheessa huutoa ei vain enää kuulunut. Ääni rasittui liikaa.

"Mavirasta paljastui asioita. Sinne on lähdettävä takaisin isommalla joukolla", Tingamon sanoi. Se ei välttämättä ollut paras tapa aloittaa aamuista keskustelua, varsinkaan Judrigan väärinymmärryksen jälkeen. Tingamon ja Aino olivat antaneet Judriga lopulta uskoa, mitä tämä itse halusi. Judin mielipiteeseen vaikuttamiseen olisi kulunut koko päivä.

"Mä tulen mukaan", Aino sanoi. Kumpikin hänen aamupalaseuralaisistaan katsoi häntä järkyttyneenä. Judriga näytti siltä, että Ainon sanat olisivat kutittaneet hänen vatsaansa. Tingamon puolestaan näytti ennemminkin järkyttyneeltä.

"Ehkä sinun olisi parempi jäädä tänne taas Judrigan kanssa", Tingamon ehdotti varovaisesti. Hän tiesi lähestyvänsä leijonan luolan suuaukkoa.

"Eikä ole", Judriga ja Aino huusivat yhtä ääneen. Leijona oli hyökännyt Tingan kimppuun.

"Mä en helvetti jää taas sun seksikumppanis seuraks. Musta on enemmän hyötyä Mavirassa", Judriga perusteli.

"Ja mä haluun tietää, mistä on kyse. Mavirahan on isompi paikka? Ehkä mä saisin selville syyn siihen, miten mä jouduin tänne", Aino perusteli omaa kantaansa.

"Aino ei voi lähteä. Se on aivan liian vaarallista", Tingamon sanoi. Hän ei halunnut raahata takaisin tullessaan Ainoa mukanaan useampana palasena saatika sitten reikäisenä.

"Miten niin muka?" Aino väänsi.

"Et puhu wemriä ja näytät vahvasti radikaaliliikkeeseen kuuluvalta. Sinut teloitettaisiin melkein heti", Tingamon sanoi.

"Ei kukaan ole täälläkään huomannut", Aino koitti tukea omaa kantaansa.

"Helvetti siellä tarkkaillaan vähän tiukemmin. Ne katkasee sun pääs jos näkee ees hiussuortuvan", Judriga valitti.

"Ainon kannattaa siis jäädä tänne. Samoin sinun Judriga. Täällä ei ole muita, jotka puhuvat suomea", Tingamon selitti.

"Mutta kyllähän Joshua ymmärtää", Aino sanoi hakien jotain perusteluja. Jos häntä ei otettaisi mukaan, ei hän haluaisi jäädä kaksikseen ainakaan Judrigan kanssa. Viime kerrastakaan ei ollut tullut yhtikäs mitään. Judriga vain tuijottaisi häntä jälleen korppikotkamaisesti ja suuttuisi väärässä kulmassa olevista varpaista. Judrigan pistävä katse tuntui nytkin Ainon niskassa ja Aino ymmärsi virheensä. Hän oli maininnut Joshuan nimen.

"Kuka?" Tingamon ihmetteli. Aino olisi halunnut kertoa totuuden. Kaksi sormea ajautui taas ranteelle. "Joshua ei kuulosta maviran kieliseltä nimeltä. Hän tuskin on meidän leiristämme", Tinga arvuutteli. Aino katsoi Judrigaan. Auta, jooko?

Judriga yskäisi. "Hyvä tyyppi, josta sun ei tarttee tietää sen enempää. Helvetti, mä tapan sut", Judriga sanoi. Hän tuijotti viimeisen lauseen aikana tiukasti Ainoa. Aino oli jo valmiiksi niin kuollut. Tykytys hänen sormiaan vasten koveni.

"Rauha, rauha", Tingamon sanoi koittaen rauhoitella Judrigaa. "Mua ei kiinnosta kuka se on, koska sillä ei ole tämän asian kannalta mitään väliä. Aino jää tänne ja sä jäät sen seuraksi", Tingamon summasi päätöksensä.

"Helvetin sama", Judriga sanoi ja paiskasi puurolautasensa maata vasten. Siihen muodostui käärmeen tavoin kiemurteleva särö.

Judrigaa eivät Ainon ja Tingamonin keskustelut kiinnostaneet. Hän lähti reippaasti kävellen pois lautasen yhä pyöriessä maassa.