Kuolemankivi #tattixx100

5.

Rostin näkökulma:

Miehet raahasivat Thomasta poispäin. Tuntui pahalta katsoa ja nähdä se mieletön pelko hänen silmissään. En voinut tehdä mitään.

Tai ehkä voisinkin.

Thomaksen kadotessa näköpiiristäni käännyin ja ryntäsin sivukujaa pitkin takaisin päätielle.

Thomas vietäisiin todennäköisesti läheiselle kaatopaikalle ja sinne oli minunkin matkani suuntaamassa. Minun oli pelastettava hänet.

Juoksin varjoissa niin kuvaa kuin pääsin. Thomas voitaisiin tappaa kaatopaikalle hetkenä minä hyvänsä.

Ja kaatopaikan kyltti näkyi, olin perillä.

Kaivoin aseen takkini sisältä ja kuulostelin aidan takana hetken. Thomas pisti kunnolla hanttiin ja se kuului tännekin asti.

Sitten kuulin, kuinka Mark latasi aseen.

Oli toimittava.

"Jätkää hänet!" huusin ja ryntäsin aseeni kanssa miesten luokse. Mark tajusi tilanteen nopeasti ja laukauksen humisivat korvissani. Jokin pisti oikeaan olkapäähäni.

Kipu oli jumalaton. Kaikki pimeni sekunneissa

Nyt sitä mennään.

Thomasin näkökulma:

Laukaus, toinen, kolmas. Rost karjaisi tuskasta kaatuen maahan. Veri lensi ympäriinsä.

Sidottujen käsieni ansiosta päässyt ylös. Rost korisi vieressäni, oloni oli hirveä.

Mark ja Scott olivat rynnänneet pois heti osuttuaan Rostiin. He olivat tehneet virheen, josta ei ollut paluuta.

Rostin suhteen toivoa ei enää ollut. Ruumis alkoi jo kylmetä, elämä hiipui pois minun katsellessani.

Vielä viimeiset korahdukset kuuluivat, mutta sitten, Rost oli kuollut.