Stronger Together || VALMIS ||

One ~ Vivika

*Kevät 2019*

Astelen hyvillä mielin omalle paikalleni luokan eturiviin. Asetan silmälasini paremmin, ennen kuin otan biologian kirjani repun syövereistä. Kaivan vielä penaalini esiin, ennen kuin siirrän katseeni taululle.

Ilmeisesti tänään olisi itseopiskelua - taas vaihteeksi - sillä taululla luki pitkät litaniat tekstiä ja ohjeita tuplatuntien ajaksi.

Opettaja luultavasti vain ratkoisi sudokuja ja joisi kahvia koko tunnin. Meidän luokkamme kun on pienin yhdeksänsistä luokista, jolloin olemme myös se rauhallisin.

Meidän luokalla on yhdeksän oppilasta. Viisi tyttöä ja neljä poikaa. Minä olen se, joka auttaa kaikkia tehtävissä, saa kokeista pelkkiä täysiä pisteitä ja tietää lähes kaikesta kaiken.

Ystäväni Megan Stone taas on se, jolle kaikki voi puhua jos haluaa avautua. Meg on ystävällinen ja lempeä, joka ei petä kenenkään luottamusta.

Sitten meiltä löytyy Thea ja Theo Phoenix, luokan ns. Suositut. He eivät niinkään välitä koulusta, ja heille tärkeintä on se mitä muut ajattelevat heistä.

Sita Morris, luokan muotitietoinen. Hän on aina perillä uusimmista trendeistä maailmalla, ja pitää huolen että meillä kaikilla on edes jotenkin siedettävät vaatteet.

Luokkaamme edustaa urheilutapahtumissa lähes poikkeuksetta Adrian River. Hänen isoveljensä pelaa koripalloa joukkueessa, mutta Adrian itse ei ole vielä löytänyt omaa lajiaan. Kaikki käy.

Jokaisella luokalla on se yksi, joka saa kaikki nauramaan. Meillä se on Nathaniel Bellow. Hänen vitsinsä ovat melko usein niin surkeita, että se jo naurattaa. Sen lisäksi, jos joku on maassa, Nathaniel jos joku saa heidät nauramaan.

Luokan ilopilleri, joka saa kaikki paremmalle tuulelle, on Hazel Brown. Hän on aina positiivinen ja energinen, ja sekin jo kohottaa kaikkien mielialaa.

Kuka vielä puuttuu? Ainiin. Ryan Evans. Luokan taiteilija. Kaikilla aloilla. Hän yksinkertaisesti loistaa taito ja taide aineissa - siis kaikissa muissa kuin liikunnassa, jossa Adrian on paras.

Yhdessä meillä on erittäin hyvä luokkahenki. Harvemmin meillä on mitään suuria riitoja, tai muutenkaan mitään kinastelua.

"Hei Viv auta mua mä en tajuu tätä kysymystä!" Kuulen taaempaa äänen, joka kuuluu Adrianille. Käännyn ympäri.

"Tuu tähän." Sanon ja osoitan pulpettia suoraan omani takana. Adrian ottaa kirjansa ja kynänsä ennen kuin astelee luokseni.

"Tämä tässä näin." Hän sanoo osoittaen ensimmäistä kysymystä.

"Luitko kappaleen niinku piti?" Kysyn häneltä rauhallisesti. Adrian siirtää katseensa taululle ja lukee ensimmäisen rivin uudestaan.

"Enpä tainnu." Hän toteaa hetken hiljaisuuden jälkeen pudistaen hieman päätään siinä samalla. Huokaisen hiljaa.

"No lue se ja sano sit jos et vieläkään tajunnu." Neuvon poikaa, joka nyökkää ja alkaa lukemaan kappaletta. Käännyn takaisin eteenpäin ja jatkan omia tehtäviäni.

Kuuntelen puolella korvalla muiden keskustelua, ja hymyilen samalla kun muistan miten luokkahenkemme syntyi. 

Vielä seitsemännen luokan aikana meillä ei mennyt näin hyvin. Se alkoi itse asiassa kesälomalla heti seitsemännen luokan jälkeen.

Luokkamme luokanvalvoja oli yhteistuumin vanhempiemme kanssa ilmoittaneet meidät kaksi viikkoa kestävälle leirille.

*Kesä 2017*

"Äiti mä en halua minnekkää leirille!" Huudan äidilleni, joka juuri ilmoitti leiristä jonne joutuisin kahdeksi viikoksi luokkani kanssa.

"Se on sitten voi voi, sinä menet silti." Äiti sanoo rauhallisesti jatkaen sitten uutisten lukemista.

"Aaarghh!" Puhahdan ärtyneenä ja tömistelen portaat yläkertaan huoneeseeni, paiskaten oveni kiinni perässäni.

Kaivan jostain kaappieni syövereistä matkalaukun, ja alan tunkemaan sinne kaikkea tarpeellista. Normaalisti ikäiseni ihmiset olisivat mielenosoituksellisesti jättäneet pakkaamisen viimeiselle päivälle.

Minä itse kuitenkin olen mielelläni ajoissa kaikessa, ja koska tiedän ettei äiti luovuta, pakkaan tarvittavat asiat jo valmiiksi.

Saan tungettua viimeisen vaatekappaleen laukkuun, joka näyttää silti jotenkin tyhjältä. Katson sitä vielä hetken, ja sitten keksin. Avaan kirjahyllyni lasiovet ja poimin sieltä viisi kirjaa.

Kirjat mahtuvat laukkuuni juuri ja juuri, josta olen iloinen. Minä en todellakaan selviä kahta viikkoa ilman kirjoja.

*Few days later*
Leiripäivä 1

Astun ulos bussista, jossa olen kököttänyt viimeiset viisi tuntia. Haen laukkuni nopeasti, suunnaten sitten kohti ryhmäni yhteistä mökkiä.

Leirin tarkoituksena on kohottaa ryhmässä työskentelyä. Ryhmiä ei saa itse valita, paitsi tietysti tässä tapauksessa kun tarkoituksena on kohottaa luokan ryhmähenkeä.

Riisun kenkäni eteiseen suunnaten askeleeni sitten kohti yläkertaa. Saavuin portaiden yläpäähän, josta näki vain käytävän. Käytävän varrella oli kymmenen ovea, sekä aivan sen päässä yksi.

Jokaisessa ovessa on lappu, jossa lukee huoneeseen majoitetun ihmisen nimi. Paitsi vasemmalla ensimmäisessä, jossa lukee 'kokoushuone' ja käytävän päässä, jossa on vessa.

Kävelen käytävää pitkin pidemmälle, kunnes saavutan oman huoneeni. Se on portaista katsottuna kolmas oikealla. Avaan oven.

Huone jonka näen, yllättää minut positiivisesti. Se ei ole sellainen vanhan mökin pieni koppero, vaan ihan sopivan kokoinen huone melko isolla ikkunalla ja pehmeällä sängyllä.

Nostan laukkuni sängylle, jonka jälkeen lähden kävelemään kohti alakerrassa olevaa olohuonetta, jonne meidän oli pyydetty kokoontumaan kun olemme saaneet tavaramme huoneisiin.

Olohuoneessa ei ole vielä ketään, joten saan helposti varattua nurkan harmaalta sohvalta. Musta pörröinen matto kutitti paljaita varpaitani. Ikkunasta valkoisella seinällä paistaa aurinko suoraan huoneeseen, ja lämmittää mukavasti.

Lopulta muutkin suvaitsevat saapua paikalle. Megan istuu viereeni, sillä kukaan muu ei halua siihen. Kaikilla meistä on erittäin vahvat mielipiteet toisistamme, ja kaikille muille minä olen se nörtti.

Meganin toisella puolella istuu Thea ja Theo, Sitan vallatessa nojatuolin. Nathaniel ja Hazel istuvat lattialle, Adrianin ja Ryanin majoittuessa pehmustetulle ikkunalaudalle. Istumme ainakin viisi minuuttia hiljaisuudessa, kunnes ryhmänvetäjä saapuu paikalle.

"Päivää, olen Alexander, ryhmänvetäjänne, mutta voitte sanoa vain Alex." Ehkä noin kahdeksantoista vuotias mies alkaa selittämään.

"Esittelisittekö itsenne?" Hän jatkaa.

"Mä oon Megan." Tyttö vieressäni aloitti hiljaa.

"Vivika." Sanon lyhyesti. Myös kaksoset esittäytyvät Meganin toisella puolella.

"Mä oon Hazel ja toi on Nathaniel." Lattialla istuva Hazel esittäytyi.

"Adrian."

"Ryan."

"Sita."

"No nyt voidaan aloittaa tämän päivän ohjelma!"

Words: 850