Stronger Together || VALMIS ||

Four ~ Theo

*Kevät 2019*

Kävelen hermostuneena Starbucksin ovesta sisään. Käyn tilaamassa itselleni kaakaon kermavaahdolla ennen kuin suuntaan askeleeni nurkkapöytään. Pelkään ettei Megan ilmesty paikalle vaikka olimme sopineet tapaavamme täällä, ja samaan aikaan hermoilen miten minun pitäisi toimia.

Kohta Megan kuitenkin avaa Starbucksin oven, ja kävelee kassan kautta luokseni. Hänen kasvoillaan on iloinen hymy, kun taas tämän päällä on hieman iso sininen huppari ja vaaleat pillifarkut, mustien converse-kenkien koristaessa tämän jalkoja. Hymyilen takaisin, kun hän istahtaa tuolille minua vastapäätä.

"Moi." Hän toteaa hymyillen. Itse en saa sanaa suustani. Nyökkään vastaukseksi, sillä tuntuu kuin en saisi mitään ulos suustani.

"Veikö kissa kielen?" Megan naurahtaa ja saa minutkin naurahtamaan. Pudistan päätäni ja yritän saada sanottua jotain.

"Eiku sä oot nii kaunis etten saa sanaa suusta." Totean hymyillen, saaden samalla Meganin punastumaan. Hän vilkaisi vaatteitaan.

"No en mä näytä miltään Thean ja Sitan vierellä." Hän mutisee hiljaisesti.

"Hei, mä kasvoin Thean kaa. Sen rinnalla sä oot kaunis ku kukkanen. Yhtä luonnollinen ja oma itsensä." Sanojeni myötä Megan punastuu vain enemmän. Mutta totta se oli. Thea saattoi käyttää kuukaudessa lähes satasen pelkkiin meikkeihin, kun taas Meganilla harvoin oli edes kunnolla meikkiä.

"En mä oo kaunis. Enhän mä osaa ees meikata!" Pyöräytän silmiäni tytön sanoille.

"Et sä tarvii meikkiä. Siitä päivästä asti ku pelastit mut, oon ollu ihan täysin pihkassa suhun. Mä panikoin eilen ihan kunnolla tästä ja mä oikeesti oon vieläkin ihan paniikissa." Selitän hermostuneena. Moitin itseäni kuitenkin siitä, että paljastin jo nyt tunteeni.

"Mä- tota... mä en tiiä mitä sanoa. Kyl mä susta tykkään mut... mä en todellakaan oo varma millä tasolla." Meganin sanat sattuvat, vaikka olinkin jo valmistautunut. Nyökkään hiljaisena ja hörppään kaakaotani. Megan naurahtaa.

"Sul on kermavaahtoa suupielissä." Hän kikattaa söpösti, saaden minutkin nauramaa. Nappaan paperia pöydältä ja pyyhin naamani. Megan ei kuitenkaan lakkaa kikattamasta, mutta en valita, sillä tämän kikatus on söpön kuuloista.

"Kokeillaan miltä se tuntuu!" Hän huudahtaa siten, saaden minut hämilleen. Hämmennys kuitenkin katoaa heti, kun tunnen tytön pehmeät huulet omillani. Ne maistuvat mansikan ja vadelman sekoitukselta pienellä vanilija-twistillä.

En haluaisi lopettaa suudelmaa, mutta pian kuitenkin Megan siirtyy hieman kauemmas. Hän vetää tuolinsa lähemmäs ja sujauttaa kätensä omaani, jolloin hymyilin kuin idiootti. En ole enää ihastunut Meganiin. Se on jo rakkautta.

*Kesä 2017*
Leiripäivä 4

Astelen hitaasti huoneeni ikkunalle. Aurinko on jo laskemaan päin, mutta erotan silti laiturilla istuvan tumman hahmon. En kuitenkaan osaa sanoa kuka se hahmo on, paitsi sen että hän on tyttö. Sen paljastaa tuulessa heiluvat hiukset.

Kävelen ikkunalta ovelle ja siitä suuntaan tieni ulko-ovelle. Eteisessä yritän kenkien perusteella päätellä kuka tytöistä se on, mutta heidän kaikkien sandaalit ovat niin saman näköiset, että erotan vain Thean omat.

Huokaisten siis nostan omat kroksini muiden joukosta ja tungen jalkani niihin. Saman tien kun astun ovesta ulos, viileä kesäilma iskee vasten kasvojani. Siitä huolimatta suuntaan tieni laiturille.

"Ootsä okei?" Kysyn tytöltä saavuttuani tämän luo, hänen kääntyessä kohti minua, jolloin tunnistan hänet Meganiksi. Hän nyökkä vaisusti.

"Oon mä." Megan mutisee hiljaa, saaden minut epäilemään sanojaan.

"Mä nyt ihan usko sua." Totean tytölle, joka hymyilee arasti. Lopulta hän huokaisee.

"Musta tuntuu jotenkin oudolta. Mä tunnen jotain yhtä henkilöö kohtaan, mut en oo varma mitä." Jotenkin ymmärrän häntä, kun kuuntelen mitä hänellä on sanottavaa.

"Ja sit en mä kuitenkaa ikinä uskaltais näyttää sille mitä tunnen, vaikka ymmärtäisinki joskus tunteeni." Nyökkään Meganille viestiäkseni ymmärtäväni.

"Tuttu fiilis." Kuiskaan niin hiljaa, että Megan saattoi vain juuri ja juuri kuulla.

"Mennääks sisälle? Tääl on hieman viilee." Megan kysyy sitten lähes hypäten seisomaan. Naurahtaen nousen myös seisomaan ja seuraan tuota henkeni pelastajaa sisälle perhosten lepattaessa sisälläni. Mitähän sekin mahataa tarkoittaa?

Words: 586