Yadinin Tarina

"MM älä, päästä hänet menemään"

Lastaajat 56 ja 57 puristivat tummanharmailla hansikkaillaan puusta valmistettua laatikkoa. Kumpikaan miehistä ei halunnut kävellä takaperin, joten he kantoivat laatikkoa sivuttain kyljet menosuuntaan. Lastaajat hivuttautuivat rahtialuksen laskusiltaa pitkin sisälle, missä odotti useita pinoja samanlaisia puulaatikoita. Lastaaja 57 oli laskemassa laatikkoa varovasti pinoon, mutta 56 päästi irti, ja laatikko tipahti kolisten lattialle. 57 hyppäsi salamana kauemmas ja suojasi käsillä kasvonsa. Kun mitään ei tapahtunut, mies uskalsi päästää pidättelemänsä ilmat.

"Hemmetti, 6! Yritätkö tappaa meidät? Tuo laatikko olisi voinut räjäyttää koko sukkulan!" Lastaaja 57 ärähti yhä järkyttyneenä. 56 nauroi.

"Älä viitsi 7. Jos et sattunut huomaamaan, niin laatikon kylkeen on liimattu sytytyslankakerä, ja tietääkseni nuo räjähteet aktivoituvat vain silloin, kun lanka sytytetään. Älä nyt pientä pilaa ota niin tosissasi", 56 hykerteli, mutta se ei hänen toveriaan vakuuttanut.

"Kehtaatkin vielä puhua 'pienestä pilasta'. Sinun pienet pilasi kyllä tiedetään", 57 mumisi närkästyneenä ja marssi ulos rahtialuksesta. 56 huudahti miehen perään: "Mikä oikeus sinulla on muka suuttua tuosta? Kyllä sinun pitäisi tietää, etteivät nuo räjähteet syty, jos ne tiputtaa lattialle!" 56 levitteli käsiään, "Halusin vain nähdä reaktiosi. En tosissani aikonut tappaa meitä!"

57 ei ottanut selittelyjä kuuleviin korviinsa. Hän oli loukkaantunut ja häpeissään, koska oli säikähtänyt laatikkoa pahanpäiväisesti. Hän oli hypännyt naurettavasti aluksen nurkkaan ja peittänyt kasvonsa kuin mikäkin pelkuri. Sellaista nöyryytystä ei aikuinen mies niin vain unohda. Mutta kun kollega sattui käyttäytymään niin lapsellisesti, että pelleili hengenvaarallisilla esineillä, eikä tehnyt työtään, niin mikäs siinä. Miksei hänkin sitten heittäytyisi lapselliseksi. Eihän se ollut oikein, että hän teki työt molempien edestä.

57 istahti viimeisen räjähdelaatikon päälle ja huusi surkeasti näytellyllä lapsen äänellä: "No jää vain sinne leikkimään niillä räjähteilläsi. Mutta minä en kyllä yksin suostu kantamaan tätä laatikkoa!"

Rahtialuksesta kuului vastaus kimeällä äänellä: "Etpä tietenkään kanna sitä laatikkoa yksin, koska eihän viisivuotiaalla ole tarpeeksi voimaa!"

Ja siitäkös 57 vasta suuttuikin. Hän ei keksinyt nokkelaa vastalausetta, mutta ei aikonut luovuttaa, kun oli kerta kiistaan ryhtynyt. Keski-ikää lähestyvä Imperiumin työntekijä keräsi keuhkonsa täyteen ja kiljui lässyttäen niin lujaa, että koko Kuolemantähden lastaussilta kajahteli:

"Kyllä minä jaksan sen laatikon kantaa, mutta minä kannoin yksin jo midikloriaanipaljastimet ja eliönäytteiden kylmiön ja sinä kannoit vain muutaman laserpyssyn, joten se on nyt sinun vuorosi tulla kantamaan!"

Aluksesta vastattiin äänellä, jolla yritettiin epäonnistuneesti matkia itkuun purskahtavaa viisivuotiasta: "Sinua vain pe..pe..pelot..taa kantaa se yksin, koska luulet että se rä..räjähtää! Ja silloin sinä alat itkemään, koska olet tyhmä, nössö ja pelkuri!"

56 ei suinkaan lopettanut naljailuaan nyt, kun oli päässyt vauhtiin. Hän ryntäsi rahtialuksen ohjaamoon ja etsi käsiinsä napin, jossa oli torven kuva. Hän löysi sen nopeasti, koska oli koko ikänsä viettänyt näissä aluksissa ja tiesi suunnilleen jokaisen esineen ja nappulan paikan. 56 näki ohjaamon etulasista 57:n, joka kökötti räjähdelaatikon päällä käden puuskassa. 56 hakkasi nyrkillä lasia, jolloin 57 huomasi hänet.

"Minä olenkin paljon rohkeampi kuin sinä!" 56 lällätteli ja näytti vielä kaiken kukkuraksi kieltä. 57:n kasvot kurtistuivat, ja hän näytti siltä, kuin olisi oikeasti voinut purskahtaa itkuun. Silloin 56 meni liian pitkälle.

"Minäpä olen rohkea, koska uskallan tehdä näin!" 56 rääkyi ja painoi torvinappia, jolloin rahtialus päästi valtavan kovaäänisen kumean tööttäyksen. Kumpikin miehistä heittäytyi maahan pitelemään korviaan.

Silloin lastaussalin laserover avautuivat ja upseeri Hilton ryhmineen astui esiin. Kahdenkymmenen hengen joukko marssi maassa kyyristelevän lastaaja 57:n luo. Samaan aikaan 56 kompuroi kalpeana ulos aluksesta. Näistä kahdesta miehestä syyllinen oli selvä. Ennen kuin upseeri Hilton ehti reagoida tilanteeseen, yksi iskusotilaista, koodiltaan MM01059, tarttui kaksin käsin lastaaja 56:ta työasun kauluksesta ja karjui tälle päin naamaa: "Mitä sinä kuvittelet tekeväsi!? Sinulla ja saastaisilla käsilläsi ei ole mitään oikeutta mennä räpimään ohjauspöytää!"

Toinen sotilas, IG35460, astui askeleen kohti lastaajaa 57 ja pukkasi tätä saappaallaan. "Hei sinä, aluksen piti olla lastattu, kun saavumme. Nyt ylös siitä ja vie tämä viimeinen räjähde paikalleen", IG käski. "Kyllä herra", 57 vastasi ja totteli käskyä. Hän ajatteli häpeissään: Onneksi sotilaat eivät olleet täällä äskeisen sanaharkkamme aikana. Jos olisivatkin nähneet meidän käyttäytyvän niin epäasiallisesti, olisimme nyt mennyttä miestä.

Sotilas MM jatkoi raivoamistaan. "Kuinka julkeat astua jalallasikaan ohjaamoon? Se ei ole sinun paikkasi alkuunkaan! Kaltaisesi niskoittelija joutaisi jätepuristimeen!" MM sylki sanat inhoten 56:n kasvoille. Hän oli juuri paiskaamassa miehen rahtialuksen kylkeen, kun upseeri Hilton tuli väliin ja irrotti kohteliaasti, mutta napakasti MM:n kädet lastaajan kauluksesta. Upseeri katsoi iskusotilaan leiskuviin silmiin ja sanoi varoittavasti: "MM älä, päästä hänet menemään."