mä ja sä ainiaan

3, poliisi ja rosvo

2025

Klubi oli hämärä, täynnä savua ja erivärisiä valoja. Atte heilui musiikin tahtiin, tuntien basson tärisyttävän kehoaan. Suurin osa ihmsistä oli jo tukevassa humalassa, ja ilmassa heilui käsiä jotka leikkasivat savua liikkeillään. Atte tunsi humalan päässään, koko vartalossaan, kuin kuplivan tunteen.

Aten tiedekunta oli tullut "pareille" joka oli venynyt hieman yli, ja nyt kello lähenteli jo neljää yöllä. Nuori mies oli kuitenkin aivan iloinen tervetulleesta piristyksestä, tentit ja muu opiskelu oli painanut enemmän kuin useimmiten, ja yhden illan kännääminen vapautti.

Atte keinui silmät kiinni, haroen välillä vaaleanpunaisia hiuksiaan. Kaveriporukka oli kadonnut shoteille, muttei Atte oikeastaan välittänyt. Joskus Atte vain halusi tanssia yksinään, tuntea musiikin kulkevan kehonsa läpi, heittää kädet ilmaan ja kokea musiikki.

Mutta tietenkin joku oli mennyt törttöilemään klubilla, ja mies säpsähti todellisuuteen musiikin katketessa. Valot laitettiin päälle, ja joka puolelta kuului sekalaisia ääniä. Joku oksensi, joku selitti jotain paikalle saapuneille poliiseille. Atte siristeli silmiään valoissa. Kirkasta. Liian kirkasta. Mies tunsi askeleensa hieman heiluviksi, mutta alkoi suuntamaan kohti klubin ovea. Silloin joku pysäytti hänet.

-Anteeks, mut kukaan ei saa poistua ennen kuin me olemme selvittäneet ketkä aloittivat tappelun.

Atte nosti katseensa kohti häntä puhutteleen poliisin kasvoja. Mies oli pitkä, ja selvästi hyvässä kunnossa. Hiukset olivat kiharat ja punaiset, ja kasvoja peitti hienoinen sänki. Hetkisen aikaa Atte oli näkevinään jonkun tutun kasvoissa, muttei saanut otetta siitä, kuka mies oli. Kuitenkin miehen ote alkoi tuntumaan liian tiukalta, ja Atte halusi kotiin.

-Mä tulin ihan eri suunnalta, et sä voi mua pidättää, Atte tokaisi uhkarohkeasti, riuhtaisten kättään. Poliisimies huokaisi, pitäen otteensa vakaana ja tiukkana. -Herra, protokallan mukaan-

-Vitut minä protokollasta, mä meen kotii! Atte tiuskaisi sammaltaen, alkaen riuhtomaan kunnolla.Poliisimies yritti rauhoitella riehuvaa poikaa, joka sähisi kirosanoja. Lopulta poliisimies päätyi vain painamaan Aten vasten seinää, pitäen tätä tiukasti otteessaan takaapäin. - Ikävä kyllä, en voi päästä teitä poistumaan vielä, ja pyydän teitä rauhoittumaan. Atte huokaisi vasten seinää. - Päästäksä mut jos sanon etten riehu enää? - No en ainakaa ihan heti.

Atte riiputti päätään, saaden kuitenkin oudon ajatuksen päähänsä. - Hei....herra konstapeeli...

-Kenraali.

-Ihan miten vaa. Mikäs on herra kenraalin nimi?

Poliisimies huokaisi. -Eelis, tämä lopulta sanoi. Atte naurahti. - Mä tunsin joskus jonkun Eeliksen...se oli komee jätkä.

-Jaha.

-Vähän niikuin sä.

-Selvä.

Atte mutristi huuliaan, yrittäen rimpuloida, mutta Eeliksen ote piti kiinni tiukassa. Aten koittaessa riuhtoa itseään vapaaksi pidempi mies vain painoi tämän kovemmin seinää vasten.

-Kuulkaas herra konstaapeli....

-Kenraali.

-Niin herra konstaapeli...minä luulen että te haluatte vain koskea minua.

-Pysytäänpääs nyt asiallisina.

Atte puraisi huultaan, virnistäen itsekseen. Tämän poliisimiehen kiusoitteleminen oli hauskempaa kuin luulisi, eikä hän suunittelut lopettavansa hetkeen.

-Anteeks, voitko kääntää minut?

-Ja miksi?

-Pitää vastata puhelimeen.

Eelis epäröi hetken, päästäen kuitenkin sitten lyhyemmän miehen vapaaksi otteestaan. Atte siirtyi nätisti seisomaan tämän viereen, kaivaen hitaasti puhelintaan esiin. Eeliksen katse seurasi vaaleanpunapäisen miehen puuhia tämän etsiessä pienen lapun puhelimenkuorestaan. Yhtäkkiä Atte liikahti nopeasti Eelistä kohden, ja pidempi mies säpsähti.

-Eikös sun pitänyt vast-

Atte painoi kevyesti huulensa toisen miehen huulia vasten, painaen tämän käteen pienen paperimytyn. Tämän jälkeen hän irroutautui nopeasti ja pinkaisi pakoon koko klubilta.

Olisi Eelis hänet kiinni saanut, tottakai. Mutta jostain syystä hän jäi mieluummin tutkimaan lappusta, jonka lyhyempi mies jätti hänelle.

Pinkillä tussilla kirjoitettu numero, ja lyhyt "soittele ;)". Eelis huokaisi itsekseen. Mihinkä hän nyt mitään perkeleen treffejä tarvitsisi. Pudistellen päätään, mies käveli takaisin muiden poliisien luokse.

Pieni lappu pysyi kuitenkin hänen rintataskussaan, ja lopulta numero siirtyi