rakasta HEITÄ||yoonminseok

038[ikävät muistot]

Yoongin mentyä, Jimin ja Hoseok jäivät kahdestaan. Eivät he vielä nukkumaan ajatelleet mennä, sillä viikonloppua oli vielä jäljellä. Nythän oli vasta lauantai.

"Katotaanko vaikka jotain sarjaa?" Hoseok ehdotti.
Jimin nyökkäsi hymyillen.
"Joo, katotaan vaan. Mut sit katotaan kauemmin ku yks jakso", hän vastasi.
He valitsivat jonkin komediasarjan, joka tuskin edes olisi niin hauska kuin miltä vaikutti. Eihän sitä kai koskaan voinut ennalta tietää, mutta yleensä ne alittivat odotukset.

"Eikai sua vielä väsytä?" Jimin kysyi neljännen jakson jälkeen.
"Mm.. ei", punahiuksinen mumisi. Hänen silmänsä meinasivat mennä kiinni jatkuvasti, ja muutenkin hän makasi sohvalla. Ei siis olisi mikään ihme, vaikka tuo nukahtaisi siihen.

Jimin naurahti, ennen kuin laittoi sarjan paussille kaukosäätimellä.
"Ensinnäkin, nouse nyt istumaan sieltä niin et nukaha siihen," hän neuvoi, samalla kun veti toista kädestä istuma-asentoon.
Heti istumaan päästyään Hoseok nojasi kevyesti Jiminiin.
"Mä en sitte kanna sua yhtään mihinkään, joten jos siihen nukahat nii mä nukun yksin sun sängyssä", ruskeahiuksinen kertoi huvittuneena.

Jimin oli jatkamassa sarjaa, kun tunsi toisen käden omansa päällä.
"Mennää nukkumaa jooko?" Hoseok sanoi.
Huokaisten vanhempi laittoi television pois päältä ja nousi sohvalta. Häntä ei väsyttänyt ollenkaan.
Hoseok nousi myös sohvalta ja käveli kämpän vielä läpi, sammuttaakseen kaikki valot.

He suuntasivat yhdessä Hoseokin makuuhuoneeseen.
Hoseok ei jaksanut vaihtaa vaatteittaan, joten hän nukkuisi siinä harmaassa t-paidassa ja shortseissa. Jimin otti pitkähihaisen paitansa pois, jättäen päälleen vain sen alla olleen mustan topin.

Makoiltuaan sängyssä melkein parikymmentä minuuttia, Jimin avasi suunsa.
"Mua ei väsytä."
Hän kääntyi toiselle kyljelleen, nähdäkseen Hoseokin kasvot. Tuo näytti olevan jo ihan unessa.
Jimin sanoi hiljaa toisen nimen, jolloin Hoseok avasi silmänsä. Ei hän siis ilmeisesti nukkunutkaan vielä, ainakaan kovin sikeästi.

"Mua väsyttää", Hoseok vastasi hiljaa. Jimin huokaisi.
"No, voithan sä nukkua jos haluut."
"En mä halua nukkua jos sä et nuku", punahiuksinen sanoi.

"Mitäköhän Yoongi tarkotti sillä 'älkää tehkö mitään mistä saattasin tulla kateelliseks' jutulla?"  Jimin mietti ääneen.
Hoseok hymyili hänelle.
"En mä tiedä. Ei me varmaan uskalleta tehä yhtään mitään nyt, ettei se vaan tuu kateelliseks.."
Jimin naurahti vähän.
"Nii..  Mut mä haluisin tehä ees jotain."
"Ai niinku mitä?" Hoseok kysyi.

Jimin suuteli toista hellästi. Hoseok oli väsynyt, mutta vastasi silti suudelmaan. Kohta vanhempi oli makasi jo puoliksi punahiuksisen päällä.
"J-jimin? Meiän pitäs varmaan nukkua."

Hoseok yritti parhaansa mukaan unohtaa kaikki pintaan pyrkivät ikävät muistot. Ei tämä tuntunut pahalta, mutta silti ne muistot siitä yhdestä suhteesta vain vainosivat häntä. Hoseok ei ollut kertonut asiasta kummallekaan poikaystävistään, mutta kyllä hän tiesi että se olisi joskus tehtävä. Ei hän muuten varmasti koskaan pääsisi niistä muistoista eroon.

"Nukutaan myöhemmin", ruskeahiuksinen vastasi, ennen kuin siirtyi takaisin nuoremman huulille. Hän vei toisen kätensä Hoseokin paidan alle, jolloin tuon olemus muuttui varautuneeksi. Samaan aikaan Hoseok piti kosketuksesta, mutta tällä hetkellä se tuntui liian vaikealta.
Hän irtautui suudelmasta ja katsoi suoraan Jiminin silmiin.

"Voidaanko vaan...nukkua? Oikeesti."

Jimin katsoi häntä hetken hämmentyneenä. Kyllä hän näki, että Hoseok oli tosissaan. Hän itse olisi halunnut jatkaa, mutta ei hän voinut. Se olisi ollut väärin.
"Onks kaikki hyvin? Tai teinks mä jotain väärin?" hän kysyi kohta.

Hoseok silitti Jiminin paljasta käsivartta ja huokaisi.
"En mä....haluu puhuu siit.. En ainakaa nyt."

Jimin kääntyi ympäri toiselle kyljelleen. Hän ei tiennyt mitä oli tapahtunut. Oliko hän toiminut jotenkin väärin vai mikä Hoseokilla oli?
"Eli mä tein jotain väärin vai?" vanhempi kysyi vakavalla äänensävyllä.
Hoseok tuli lähemmäs Jiminiä ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.
"Ei, et tehny.. Mä vaan... mulle tuli muistoja mieleen. Ei mitään kivoja muistoja."

"Kerrotko sä ikinä mitä muistoja?" Jimin kysyi hetken kuluttua.
Hoseok halasi Jiminä tiukasti. Näin kummallakin oli hyvä olla.

"Varmasti. Mut en vielä", hän kuiskasi hiljaa.