rakasta HEITÄ||yoonminseok

026[jotain tärkeetä]

Jungkook oli yhä hieman vihainen Taehyungille. Hän oli käynyt tuon luona, mutta Taehyung oli yhä käyttäytynyt kummallisesti. Ei Jungkook jaksanut riidellä toisen kanssa, joten he olivat päättäneet viettää nyt enemmän aikaa erillään.. ainakin väliaikaisesti.

Ei kumpikaan halunnut erota tai mitään sen tapaista, he vain tarvitsivat aikaa.

__

"Tääl ollaa!" Jungkook huudahti, suljettuaan kämpän oven perässään.
Hän jäi ovelle hetkeksi, mutta ei kuullut vastausta. Ehkä Hoseok ei kuullut häntä?

"Hobi?" Jungkook kyseli, samalla kun käveli eteen päin.

Hoseok oli siis luultavasti makuuhuoneessaan.
Jungkook avasi oven ja kurkisti sisälle hämärään huoneeseen. Hoseok makasi petaamattomalla sängyllä selällään, kuulokkeet korvissaan. Se selitti ainakin sen, miksei tuo vastannut hänelle.
Punahiuksisen asukokonaisuus näytti siltä, kuin hän olisi vain ottanut kaapistaan ensimmäiset löytämänsä vaatteet;
kirkkaankeltainen huppari, mustat shortsit ja pitkät valkoiset villasukat.

Hoseok selasi puhelintaan keskittyneenä. Jungkook astui sisälle huoneeseen, ja siinä samassa Hoseok huomasi hänet. Vanhempi otti kuulokkeet korvistaan ja katsoi kämppistään kysyvästi.

"Ai sä tulit jo, mä luulin et sul kestäs kauemmin."

Jungkook hymähti ja istui sängylle toisen viereen.
"Mistä sä halusit puhua?" tummahiuksinen kysyi.

Hoseok nosti itseään hieman, ja kurottautui laittaakseen puhelimensa pöydälle. Hän kävi takaisin makuulleen ja huokaisi.
"En mistää..ei se oo niin tärkeetä", hän sanoi nopeasti.
Jungkook nyökkäsi.
"Okei. Mut ihan oikeesti, jos sul on jotain nii sano vaan. Mä kuuntelen kyl."

Hoseok katsoi häntä suoraan silmiin ja hymyili.
"Joo, ei mulla oo mitään hätää. Kyl mä kertosin sulle jos se ois jotain tärkeetä", hän vakuutti.

Jungkook ei sanonut mitään. Hän vain jäi sängylle istumaan.

"Mä meen nyt suihkuu.. Kelloki on jo varmaa kymmenen ja pitää mennä nukkumaa", Hoseok ilmoitti hetken päästä. Hän otti pyyhkeensä tuolilta ja lähti makuuhuoneestaan, jättäen Jungkookin sinne.

"Nii..." Jungkook mutisi itsekseen toisen mentyä. Hän oli väsynyt, tylsistynyt ja surullinen.
Mikä Taehyungilla oli?
Miksei tuo halunnut puhua hänelle?
Oliko hän tehnyt jotain väärin?

Tavallaan Jungkook ei olisi halunnut miettiä sitä, mutta niin se nyt vain meni.

Hän huokaisi ja kävi makaamaan sängylle kyljelleen. Ei hän nyt tähän ehtisi nukahtaa, vaikka väsymys painoikin päälle. Muutenkin, kyllä Hoseok herättäisi hänet.