rakasta HEITÄ||yoonminseok

053[vihanen]

"Kenen kanssa sä juttelit?"

Yoongi käänsi katseensa Hoseokiin ja hymyili.
"Äidin. Se vaan kysy et onks kaikki hyvin", hän vastasi.
Hoseok loi vaaleahiuksiseen hämmentyneen katseen.
"Miks ei olis?"
Yoongi kohautti harteitaan.
"Varmaan se kysy kun se luulee et oon siel kotoon yksin", hän ehdotti.

Hoseok ja Yoongi olivat kahdestaan olohuoneessa, sillä Jimin oli lähikaupassa. Tuo oli halunnut käydä ostamassa jotain ruokatarpeita, eikä häntä kuulemma haitannut mennä yksin. Oikeastaan, Jimin oli itse pyytänyt juuri sitä..

"Yoongi?" Hoseok sanoi, samalla kun sammutti television. Se oli ihan turhaan päällä, sillä ei sitä kukaan edes katsonut.
"No?"
"Tota... kun Jimin lähti, niin eikö se sun mielestä vaikuttanu vähän.. oudolta?" punahiuksinen kysyi. Hän oli huomannut tuon  näyttävän kärsimättömältä ja hieman vihaiselta melkeen koko illan. Etenkin sen jälkeen, kun Yoongi viestitteli ilmeisesti äitinsä kanssa.

"Miten niin oudolta? Ei se mun mielestä ollu mitenkään erikoinen tai-"
"Yoongi, se on vihanen jostain. Miten sä et muka voinu huomata sitä? Jimin on ollu kauheen hermostunu ja ihan selkeesti ärtyny jo jonkin aikaa", Hoseok keskeytti.

Vaaleahiuksinen huokaisi. Hän asetti kätensä toisen olalle ja loi katsekontaktin heidän välilleen.
Hoseok näytti olevan huolissaan jostain. Mitä todennäköisemmin se koski Jiminiä.
"Usko mua, ei se oo vihanen. Se käy siel kaupassa ja tulee takasin. Kaikki on ihan hyvin, mä oon varma", Yoongi vakuutti, saaden toisen hymyilemään vähän sanojensa ansiosta.

Hoseok lähestyi hitaasti vanhemman huulia, kunnes ne yhdistyivät. Se oli hellä ja lämmin suudelma, ja juuri sitä he molemmat toivoivat.
"Lupaatko ettei se oo vihanen?" nuorempi kysyi, kun he olivat irtautuneet toisistaan.
Yoongi vain hymyili.

"Lupaan."