Under My Umbrella || bxb (fin)✔

1. Reikäinen sateenvarjo

Kuva Greystä (Mark Braginsky)☝️
Voit toki kuvitella hänet sellaisena kuin itse haluat :)

~

- Grey

"Vittu!" mä huudahdin heti astuttuani ulos, keräten katseita muilta oppilailta. Mun koulupäivä oli just tullu päätökseensä ja ulkona sato kaatamalla. Mitä ite oisit tehny siinä tilanteessa. Sanonu: 'Jee, täällä sataa kaatamalla. Mun kengät on kun uitetut koirat ja mun sukat on ihan litimärät.' Epäilen suuresti.

"Mitä vittua te siinä tuijotatte?" ärähdin ja katsoin, kun kaikki oppilaat palasivat tekemään sitä... mitä ikinä nyt sitten olivatkaan tekemässä.

Jäin seisomaan keskelle koulun katosta ja seurasin katseellani ohi kulkevia oppilaita ja opettajia, jotka lähtivät joko kotiin tai nurkan taakse röökille.

Huokaisin syvään ja aloitin sateenvarjoni etsimisen. Olin ihan varmasti heittänyt sen jonnekkin reppuni pohjalle pari päivää sitten, kun sääennusteessa oltiin luvattu satunnaisia sadekuuroja ympäri Suomea.
Kun sitten vihdoinkin löysin sateenvarjon reppuni syövereistä ja sain sen vaivalloisesti auki, huomasin sen olevan täynnä reikiä. Vittu eihän siitä sitten ois mitään hyötyä. Suustani karkasi pitkä ja turhaantunut huokaus, mutta päätin silti nostaa sateenvarjon pääni päälle ja poistua koulun pääovien edessä olevan katoksen alta. Tömistelin jalkojani kuin 5-vuotias lapsi poistuessani suojaisasta katoksesta sadepilvistä peittyneen taivaan alle.

Kylmät vesipisarat tipahtelivat hieman kiharaisiin hiuksiini sateenvarjossa olevien reikien kautta, ja valuivat sieltä poskiani pitkin leukani alle, josta ne sitten viimein tippuivat harmaalle hupparilleni tehden siitä tummemman sävyisen.
Varpaitani palelsi sillä kenkäni lainehtivat kylmää sadevettä, jonka takia myös sukkani olivat litimärät. Myös nenäni oli alkanut vuotamaan kylmän sateen johdosta. Yritin epätoivoisesti pyyhkiä nenääni hupparini hihaan, mutta onnistuin vain kastelemaan hupparin valmiiksi märkää hihaa entisestään.

Kävelin tulvivaa katua pitkin määränpäänäni koti, jos sitä edes pystyi sillä nimellä kutsumaan.
Jokaisella askeleella kenkäni imaisivat lisää vettä itseensä ja kävely alkoi tuntua jo melko epämukavalta.
Mä niin vihasin tällasia kelejä. Mikään ei ollu ärsyttävämpää ja inhottavampaa, kun märät kengät ja vettä valuvat sukat.

Olin suunnilleen puolessa välissä kotimatkaani, kun joku vitun kusipää ajoi ohitseni räiskyttäen kaikki kuraiset sadevedet tienvarresta päälleni. Mä niin vihasin tätä keliä, mä vihasin tätä päivää yleisestikkin... Tiiätkö, mä vihasin mun elämää.
Antaisitte nyt herran jestas ihmisen kävellä kerranki rauhassa.

Suustani karkasi jälleen syvä ja ärsyyntynyt huokaus. Nostin sateenvarjoni reunaa nähdäkseni aivan helvetin hienon auton, joka maksoi luultavasti enemmän kuin... no kaikki mitä minulla oli ikinä ollut. Itse voisin vain haaveilla ja uneksia noin hienosta autosta ja sekin olisis vain turhaa.

Laskin sateenvarjoni reunaa takaisin alas estääkseni kasvojeni totaalisen kastumisen. Ne joutuisivat sateen uhriksi joka tapauksessa, mutta eiks yritys oo tärkein?

Jatkoin matkaani ja huomasin, että samainen kusipää lähti seuraamaan minua.
Jos nopeutin kävelyvauhtiani, myös auto kiihdytti vauhtiaan. Kun taas tahallani kävelin hitaammin, musta autokin hiljensi vauhtiaan, joten luovutin ja pysähdyin kokonaan. Auto teki äkkijarrutuksen vierelleni, mutta kuski pysyi edelleen sisällä. En nähnyt kyseistä henkilöä auton tummennettujen sivuikkunoiden takia. Mun mielestä Suomessa kaikki auton sivuikkunat ei edes saanut olla tummennettuja, mutta en epäilis jos tällä auton omistajalla olisi niihin erikoislupa tai jotain vastaavaa. Kaikkeahan sitä rahalla saa.