Under My Umbrella || bxb (fin)✔

5. Mennään kauemmas näistä vitun homoista

- Grey

"Ei se ny noin kamala tunti ollu." Sophie sanoi naurahtaen. Enkun tunnit oli loppunut suunnilleen viitisen minuuttia sitten ja Sophie suorastaan raahasi minua seuraavalle tunnille. Roikuin hänen käsivarressaan, kuin mikäkin apina ja yritin samalla piilottaa itseni minua päätä lyhyemmäen tytön taakse, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut. Miksi ihmeessä Sophien piti olla niin perkeleen lyhyt?! Olisin tarvinnut piiloutumis apua nyt enemmän kuin koskaan ennen, mutta Sophiesta ei ollut minkäänlaista hyötyä.
En edes kehdannut näyttää naamaani missään sen opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Loput englannin tunneista oli mennyt siihen, kun muut oppilaat tuijottivat minua. Ihan kuin oisin ollut joku häpeäpilkku heidän silmissään. Voi tätä paskaa elämää...

"Ai ei ollu kamala tunti, häh?! Se kääkkä nöyryytti mut ihan totaalisesti. Ja nyt kaikki varmaan tajus minkälainen mun faija on!" parkaisin turhautuneena. Sophie katsoi minua ja hymyili.
"Miks vitussa sä hymyilet tollee? Tässä ei oo mitään hauskaa." riuhdoin Sophien kättä edestakaisin ja näytin jopa tyhmemmältä kuin meidän kuviksen ope, joka oli ihan täys pelle. Ei se kyllä ole edes mahdollista näyttää tyhmemmältä, kun kyseinen nainen. No eihän mulla sitten mitään hätää ollut.

"Nauran sulle ja sun lapselliselle käytökselle. Mun pikkusiskoki osaa käyttäytyy paremmin ku sinä. Ja tiiätkö, ihan varmaan kaikki alkaa nyt epäilee jotain paskaa sun faijasta, koska sä huudat täällä tollee." Sophie huomautti nauraen.
Mutku mä olin oikeesti tosissani. En voisi enää ikinä näyttäytyä missään, kun kaikki vaan naurais päin naamaa. Mitähän se enkunkin ope ajatteli, kun mä käyttäydyin tollee. Tai siis enhän mä sitä sano, että en tarkottanu sitä mitä sanoin, koska tottahan se oli, mutta nyt mä varmaan saan hylätyn tosta kurssista.
Tai no... oisin saanu siitä hylätyn joka tapauksessa, mut nyt saan varmaan jonkun tupla hylätyn.

"Ei saa nauraa. Mä oon oikeesti pahassa pulassa, jos faija saa tietää tästä." vinguin mulkaisten Sophieta. Hän ei tainnut tajuta tilanteen vakavuutta ja sitä, että henkeni oli vaakalaudalla. Loppu olisi käsillä, jos hän saisi tietää. Joo'o, ihan varmasti kuolisin, eikä kukaan jäisi kaipaamaan minua.

"Okei sori, en naura enää." Sophie kikatti keskeyttäen ajatukseni.

"Älä lupaa tollasii asioita, kun et pysty niitä lupauksia kuiteskaa pitämään." katsoin Sophieta murhaava katse silmissäni ja mutristin vaistomaisesti alahuultani.
Sophie jos joku osasi rikkoa kaikki maailman lupaukset. En nyt muista yhtään lupausta, mitä hän olisi oikeasti pitänyt.
Juuri tämän takia en kertonut Sophielle ihan kaikkea elämästäni, koska se olisi sama kuin olisin jakanut elämäni koko koulun kanssa.

"Vähän luottoo hei!" Sophie parkaisi. Ei tyttö luottanut itse itseensäkkään, joten miten hän oletti minun luottavan tuohon 100%. En tiedä, mutta ajan tuhlausta se vain oli. Ja joo tiedetään, että aina kaikissa leffoissa ja kirjoissa sanotaan, että parhaalle ystävälle pitää kertoa kaikki, mutta kirjat ja elokuvat perustuivat mielestäni suurimmaksi osaksi valheisiin ja mielikuvitukseen, joten niistä oli turhaa hakea apua minkäänlaisiin elämän ongelmiin.

"Ihan sama, mennään nyt vaan. En haluu tänään enää yhen yhtä wilmamerkintää." tuhahdin itsekseni.
Sophie naurahti pienesti ja tokaisi sitten: "Varmaan aika nätti värisuora sulla siellä."

"Hehheh, tosi hauskaa." sanoin sarkastisesti.
Sophie oli kyllä varmaan ihan oikeassa. Olin saanut yhdeltä opettajalta kahden tunnin aikana varmaan viisi eri merkintää.
Tiesin etten ole meidän englannin opettajan suosikki oppilas, mutta en mä tiennyt, että se vihaa mua ihan noin paljon.
Mähän olin niin ihana ihminen, että kaikki rakasti mua. Varsinki kaikki homofoobikot oli mun ykkös faneja. Suorastaan parhaita kavereita. Juu kyllä ja lehmät lentää.