Rakkauden riitasoinnut

2. luku

"Kiva nähdä taas", Cody toteaa kevyesti vaikuttaen yhtäkkiä aivan erilaiselta kuin viime yönä. Sängyssäni vieraillut söpö ja huomaavainen (joskin myös erittäin kuuma) kundi loistaa poissaolollaan, ja sen sijaan mieleeni nousee entistä vahvemmin mielikuva saalistaan vaanivasta pedosta. Tajuan, että Cody Fox voi halutessaan tuhota minut yhdellä nopealla hyökkäyksellä. Tarvitaan ainoastaan yksi lause päättämään urani. Tekisikö hän jotain sellaista? Minulla ei ole aavistustakaan.

Katkera totuus on, että minä en tiedä Codysta yhtikäs mitään. Tunnen kuitenkin viihdebisnestä jo riittävästi tietääkseni mitä huipulle pääsemiseen vaaditaan. Ellet satu olemaan ihan poikkeuksellinen multitalentti (mitä ehkä noin yksi miljoonasta on), pinnalle kipuaminen vaatii yleensä häikäilemättömiä keinoja. Pelkkä hyvä ulkonäkö ja tavallinen lahjakkuus eivät siis valitettavasti yksinään riitä.

"Oletteko te kaksi tavanneet?" pomoni Rico kysyy mulkaisten minua epäluuloisesti. Myös X-Changen vaaleatukkainen jäsen katselee minua uteliaasti, kun taas puolestaan bändin loppuja jäseniä asia ei tunnu kiinnostavan tipan vertaa.

"Näimme aamulla hississä ohimennen", mutisen ja toivon, ettei kaulalleni hiljalleen hiipinyt puna paljastu muille.

"Totta. Islako sinun nimesi oli?" Cody kysyy laiskasti ja nousee sitten seisomaan.

Hän on vaihtanut eilisillan asunsa kireisiin collegehousuihin ja simppeliin harmaaseen t-paitaan, ja ärsytyksekseni hän näyttää jopa noinkin arkisessa asussa hyvältä. Karistan ajatukseni hänen vartalostaan nopeasti pois mielestäni. Tästä hetkestä eteenpäin minun täytyy hyväksyä, ettei Cody ole enää saatavilla.

"Kyllä. Täsmälleen noin se meni", naurahdan hermostuneesti.

"Selvä. Isla, tässä on päivän aikataulu", Rico sanoo ja ojentaa minulle monisivuisen paperin.

Jostain syystä esimieheni ei tunnu viihtyvän X-Changen seurassa, eikä luultavasti malta odottaa että pääsee vierittämään vetovastuun minulle. Yritän keskittyä paperille painettuun pränttiin, vaikka todellisuudessa olen tuskallisen tietoinen Codyn läsnäolosta eikä hommasta meinaa tulla mitään. Tunnen vatsassani epämiellyttävän möykyn. Mitä tuo tyyppi oikein aikoo? Hän tietää varsin hyvin ettei musiikkivideon ohjaaja ole tulossa tänne, muttei ole toistaiseksi tuonut asiaa mitenkään esille.

"Teidän pitäisi olla maskissa vähän niin kuin nyt", luen paperista ja katselen ympärilleni. Blondi kundi hymyilee ja nyökkää.

"Selvä. Minun nimeni on muuten Elios", hän sanoo ja astelee luokseni muutamalla sulavalla askeleella. Elios tarttuu elegantisti käteeni, nostaa sen huulilleen ja suutelee sitten hellästi kämmenselkääni. Ele ei ole laisinkaan tätä vuosikymmentä, ja saa minut häkeltymään täydellisesti.

"Bonjour, mademoiselle Isla. Ilo tavata", hän sanoo suloinen hymy kasvoillaan ja päästää sitten käteni irti. Nyt ainakin tiedän, että Elios on kotoisin Ranskasta.

"Voi taivas sentään", tummaihoinen kundi tuhahtaa pyöräyttäen silmiään. "Voisitko olla enää yhtään läpinäkyvämpi? Minä olen Jaz", hän sanoo heilauttaen minulle ystävällisesti kättään.

"Turhaan te esittelette itsenne. Hän on meidän assistenttimme, joten tietysti hän tietää nimemme", hiuksensa verenpunaisiksi värjännyt tyyppi sanoo (hänen oliivinvärisen ihonsa ja aksenttinsa peruustella epäilen hänen olevan kotoisin Etelä-Amerikasta).

Nielaisen hermostuneena. Minä en tiedä näiden ääliöiden nimiä, koska en milloinkaan kuvitellut että joutuisin asioimaan heidän kanssaan. Nyt olen kuitenkin tekemässä itsestäni totaalisen pellen, mikä antaa Ricolle vain kuusi syytä lisää vihata minua siinä vaiheessa kun mokani paljastuu.