5. Homoilua ja puutunut perse

118 12 43
                                    


-Leo

"No mites ois pusu poskelle?" Oscar ehdottaa. Ehdottomasti, kyllä ja juu. Mutta merkitsisipä se Oscarille yhtä paljon kuin minulle. Mut miks se ois niin helppoo, kun asioista voi tehä ihan vitun vaikeita.

"Ei, hyi!" huudahdan, vaikken sitä oikeasti tarkoitakaan. Joskus valhe sattuu vähemmän kuin totuus.

"Leo ja Oscar! Jatkakaa tota homoilua sitten ku ollaan päästy Lontooseen." edessä istuva managerimme huomauttaa. Hih, homoilua.

Purskahdamme Oscarin kanssa nauruun. Myös etupenkillä oleva managerimme nauraa omalle lausahdukselleen. Kuskin ilme ei hievahdakaan. Kova jätkä.

"No, mites se pusu?" Oscar kysyy hiljaisella äänellä, kun tilanne on rauhoittunut ja manageri jatkaa kuskin kanssa juttelua. Tai pikemminkin valittamista. Miten sen nyt ottaa.

"Ei nyt. Mehän ei saatu homoilla ennen Lontoota." muistutan vieressäni istuvaa poikaa, joka naurahtaa pienesti.

"Mä lunastan sen sit myöhemmin." Oscar sanoo ja iskee mulle silmää. Puna kohoaa poskilleni jo varmaan tuhannetta kertaa tämän päivän aikana. "Punastuiks sä?" Oscar kysyy kiusoittelevalla äänensävyllä.

"E-en. Sä vaan kuvittelet." änkytän. No kuulostipas taas tosi uskottavalta. Hyvä minä. Hienosti tehty. Nyt mä kyllä ansaitsen vähintään kymmenen pistettä ja papukaija merkin.

"Joo, pitäs varmaan käyä jossai näöntarkastuksessa." Oscar nauraa. Ei nyt kyllä ihan tainnu mennä läpi. Voihan vittu.

"Nii, sinun vika." sanon hymyillen. Ehkä tää automatka ei ookkaan niin paha, kun mitä mä ensin luulin. Oscar on oma ittensä. Se ei oo sellanen ylimielinen kusipää, mitä se esittää yleensä 24/7.

"No ihan sama." Oscar tuhahtaa leikkisästi ja laittaa kädet puuskaan. Se näyttää ihan järkyttävän söpöltä. Mä haluisin vaan nipistää sen poskia ja oikeesti pussata sitä siihen poskelle. Tai vaikka ihan huulille...

Mut en mä voi.

Tai voin, mut en haluu olla liian läpinäkyvä.

Mut ei se nyt varmaan haittais...

No todellaki haittais! Enhän mä nyt voi sellasta tehä.

Äh, no ihan sama.

Nipistän Oscarin toista poskea, joka on minuun päin. Työnnän kuitenkin ajatukseni pususta jonnekin aivojeni takaosaan. En halua antaa itselleni enää yhtään enempää turhaa toivoa.
Oscar kääntää päänsä minua kohti ja kurtistaa kulmiaan. Ihan kuin hän ei olisi tykännyt siitä mitä äsken tein.
Ehkä ei olis pitäny. Jos olisin vaan hillinny itteni ja istunu hiljaa paikallani.

"Anteeks." kuiskaan. Pyörittelen hermostuneena vaaleanpunaisen paitani helmaa. Käteni ovat hikiset. Mitä jos Oscar nyt luulee, että mä tykkään siitä. Tai siis tykkään tykkään, mut jos se älys sen. Ei hyvä. Tosi huono juttu, siis tosi-

"Höpsö, en mä nyt sitä tolleen tarkottanu." Oscar naurahtaa ja vuorostaan nipistää minun aikaisemmasta punaista poskea.

"Hei!" huudahdan. "Toi sattu."

"Säkin teit tollein." Oscar sanoo mutristaen alahuultaan. Miten joku voi oikeesti näyttää noin söpöltä? Sen pitäis olla laissa kielletty.

BlackHoods || bxb (fin) ✔Donde viven las historias. Descúbrelo ahora