elody on rikki. elodylla on traumoja.
ja elody tekee mitä tahansa täyttääkseen tyhjyyden sydämessään.
varoitukset: seksuaalinen sisältö, mielenterveysongelmat, päihteiden käyttö, itsetuhoisuus
Oops! Questa immagine non segue le nostre linee guida sui contenuti. Per continuare la pubblicazione, provare a rimuoverlo o caricare un altro.
x
kesä oli elodylle masentava. nooa ei ollut tullut käymään tädillään, elody tiesi sen tämän instagramkuvista sekä profiiliin ilmestyneestä tekstistä a ♥. sampsa yritti kerran soittaa. tuomas ei kertaakaan. mirosta ei kuulunut myöskään mitään, ja oikeastaan elody ei halunnutkaan olla tekemisissä minkään kanssa, joka saattoi vähääkään liittyä tunteiden muodostamiseen.
heinäkuun ensimmäisellä viikolla lyydialta tuli yllättävä viesti. se oli lyhyt, mutta sisälsi niin paljon unohdusta ja anteeksiantoa, että se pyyhki monta kerrosta tuskaa elodyn sielusta.
samana viikonloppuna hän löysi itsensä kaupungista juomassa halvinta mahdollista kaljaa kesäkuun ruskettaman, iloisesti poreilevan lyydian seurassa, kuin heidän välillään ei olisi ollutkaan sydäntä myrkyttävää petosta.
"sampsa oli paska jätkä", lyydia totesi kolmannen kaljansa lomasta. "säkin teit toki paskasti, mutta elämä on liian lyhyt katkeruuteen."
ne sanat kuulostivat hämmentäviltä tullessaan lyydian suusta. elody jäi katsomaan varovaisesti kaveriaan, miettien, oliko lyydia vasta vähän aikaa sitten kasvanut henkisesti, vai oliko tämä aina ollut pohjimmiltaan yhtä syvällinen.
hän ei jäänyt miettimään asiaa liian kauaa, kaataessaan punaisen tölkin pohjat suuhunsa.
alkoholista rohkaisua saanut lyydia ehdotti, että he menisivät pummimaan vieressä istuvilta pojilta nuuskaa tai tupakkaa. elody nyökkäsi, nielaisi loput nesteestä ja seurasi hieman tasapainoa hakien punahiuksista tyttöä.
kolmella portaalla istuvalla pojalla oli välissään bluetoothkaiutin, josta soi twenty one pilotsin uudempaa tuotantoa. elody istui lyydian perässä poikien viereen, kiitti häntä lähinnä olevan pojan tarjoamasta nuuskasta ennen kuin sujautti sen huulensa taakse.
hän oli aiemmin käyttänyt nuuskaa vain silloin, kun sampsa oli tarjonnut sitä hänelle.
elody räpytteli pojan pois ajatuksistaan.
ruskeahiuksinen, päivettynyt poika vaihtoi paikkaansa elodyn viereen, ja tervehti tyttöä reippaudella, jonka elody epäili tulleen samankaltaisesta lähteestä kuin hänen oma tilapäinen mutkattomuutensa.
poika esittäytyi niilaksi.
elody ajatteli heti esimmäisenä pitävänsä nimestä.
x
niila, jonka suklaanväriset silmät saivat humaltuneen elodyn siinä auringon siunaamassa kauppatorin rannassa pauloihnsa, oli huomattavan lämmin. elodya ei haitannut nojautua tähän, selitellä tälle jokseenkin irrelevantteja asioita, ja antaa pojan viedä kätensä kunnolla hänen ympärilleen, liikkua hänen lantionsa ja vyötärönsä välillä.
niila kumartui sanomaan jotain elodyn korvaan mutta tämä ei saanut selvää, ja poika toisti sanansa uudestaan.
sillä kertaa elody nyökytteli ja äänteli kuin olisi ymmärtänyt, ja äkisti niila nousi seisomaan ja veti elodyn mukaansa.
häntä ei haitannut.
kauempana lyydiasta ja kahdesta muusta pojasta niila kaivoi repustaan välineet - elody luuli aluksi - savukkeeseen.
mutta se olikin toisenlainen sätkä, jonka poika lopulta sytytti ja ojensi kanssaan nurmikolle istahtaneelle elodylle.
elody hengitti sisään jointtia, joka sai hänet hetken päästä tuntemaan olonsa rennoksi kuin lapsi, jonka harteille ei vielä ollut kasaantunut huolia. hän katsoi niilaa silmiin, vaikka hänen omat silmänsä olivatkin puolitangossa, ja ruskettunut poika soi hänelle laiskan hymyn.
elody ei muistanut myöhemmin montako marihuanasavuketta he polttivat, mutta olo, joka hänet valtasi oli lähestulkoon euforinen.
välillä mä ajattelen, että mun on pakko elää. ei edes mun itseni takia. vaan euran. niinku, mun pitää elää kaksinkertasesti eurankin puolesta, kokea kaikki mahdollinen vaan koska se ei voi enää tehdä niin, koskaan...
elody huomasi niilan katsovan häntä raukean uteliaasti, ja tajusi lausuneensa päässään syntyneen monologin puoliääneen.
"kuka eura?" kysymys, jonka elody oli jo arvannut, tuli.
sen olisi kuulunut jähmettää hänet. niin se oli tehnyt niin monesti niinä harvoina kertoina, kun joku, kuka tahansa, oli lausunut kuolleen tytön nimen. elodyn mahdolliset sanat jähmettyivät hänen huulilleen, kun lyydia ilmestyi hänen näkökenttäänsä kantaen heidän molempien laukkujaan.
"täällähän sä!" tyttö kiljaisi. "mitä vittua miksi sun silmät on noin punaset?"
elody sulki silmänsä ja hapuili seuraavaa kaljatölkkiä, vetikin niitä repustaan kaksi ja ojensi toisen sanaakaan sanomatta niilalle. lyydia kohautti hartioitaan, sanoi käyvänsä kusella, tulisiko elody mukaan.
elodyn katse sanoi niilalle älä lähde mihinkään ja hän meni.
x
"sä oot vetäny jotai eiks nii?" lyydia kysyi.
elody hymyili veltosti. "ehkä..."
"no ei kait siinä." lyydia nousi kyykystä nostaen housujaan takaisin ylös, napitti ne ja virnisti. "toivotaan ettei satu poliisit paikalle."
elody pyöritti silmiään ja antoi lyydian ottaa itsestään tukea.
havaitessaan niilan samassa paikassa, johon oli tämän jättänytkin, elodyn kasvoille kohosi onnellinen hymy, ja hän suorastaan työnsi huulensa tämän omille.
