TRIA

3. Väisäsen perheen perjantai

Se oli saapunut, se maailman pelastava, kaunis, ihana. Se joka tuo meille kaikille elämään tarkoitusta ja sisältöä. Se joka pitää Suomen syntyvyyden just just sukupuuton melkein estävällä tasolla. Perjantai.

Aleksantria Väisänen oli aika varma, että perjantai oli hänen suosikkisanansa. Heti perkeleen ja vitun jälkeen. Eikä Tria ollut ainut tämän mielipiteen omaava. Asser nimittäin tavalliseen tapaansa keräsi epämääräisiltä, ikuisesti vaihtuvilta ystäviltään suuren kasan juotavia ja ilmoitti rakkaalle pikkusiskolleen, että nyt juhlitaan perkele. Ja vaikka yleensä Tria oli Asserin kanssa eri mieltä, tässä tapauksessa hän oli enemmänkin kuin mukana.

Joten koko talo täyttyi enemmän ja vähemmän epämääräisistä ihmisistä iltakymmeneen mennessä. Asserin bisnekset loistivat ja porukka alkoi olemaan jo sellaisissa pöllyissä keskiyön lähestyessä, että naapurin kissa varastettaisiin. Viimeksi näin oli käynyt kolme vuotta sitten, ja kysyinen kissa tuijotti Triaa kiiluvilla kirkkailla silmillään. Tria tuijotti peilikuvaansa vielä suuremmalla keskittymisellä kuin kissa häntä. Harmaat silmät joiden väri taittui sinivihreään, pitkät toffeen väriset hiukset. Punainen huulipuna korosti kalpeaa ihoa.

Välillä Tria löysi itsensä miettimästä, että oliko hän oikeasti Alvarin ja Asserin sisko. Asser narkkariudestaan huolimatta oli aina hieman ruskettuneen oloinen. Ehkä toistuva ulkona sammuminen vaikutti asiaan. Alvarkin oli-tai on, mistä sen tietäisi- Triaa tummempi. Asser ja Alvar olivat identtiset kaksoset. Asser oli kuitenkin karheamman näköinen kaulassa olevan arpensa ja yleisen epäsiisteydensä vuoksi. Siinä missä Alvar oli hiljainen, siisti ja hillitty, Asser oli äänekäs, likainen ja raju. Asserin ja Alvarin hiukset olivat ruskeat ja hieman luonnonkiharat, aivan kuten heidän isällään. Kummallakin oli jäänsiniset silmät, aivan kuten heidän äidillään. Ja kummatkin inhosivat toisiaan, aivan kuten heidän vanhempansakin.

Ehkä Asser oli tappanut Alvarin. Ennen Alvarin katoamistakin he olivat tapelleet paljon, pääasiassa Triasta. Olihan Tria se vahinko joka oli pilannut perheen, ainakin Asserin mielestä. Mutta vaikka Asser tappeli hyvin, hän usein kiihtyi liikaa. Alvar oli laskelmoiva ja rauhallinen hetkellä kuin hetkellä. Asser oli fyysisesti veljeään vahvempi, mutta Alvarin älykkyyden vuoksi hänen nitistämisekseen olisi tarvittu suurempi joukko. Silti Triasta tuntui oudolta ajatella Asseria murhaajana, vaikka veli hullu narkkari olikin.

Tria säpsähti takaisin tähän maailmaan jonkun avatessa hänen huoneensa oven. Rene asteli sisään, sulkien oven heti perässään. Hän heilutteli avainta kädessään hetken aikaa kunnes laittoi sen takaisin kiinni taskussa roikkuvaan ketjuun. Rene oli ollut täällä jo jonkin aikaa, ainakin poskien punasta ja kauluspaidan avonaisista napeista päätellen.

"Anna ku arvaan..."

"No?" Rene virnisti kulmaa kohottaen.

"Miika?"

"Samu."

"Mitä? Samu? En ois siit uskonu", Tria huudahti hämmentyneenä.

"Kuule, kilteimmätkää ei voi vastustaa mun charmia", Rene ilmoitti ja heilautti olemattomia pitkiä hiuksiaan selän taakse.

"Paitsi Marika, Lauri ja Gabriel", Tria huomautti nasevasti ja Rene huokaisi.

"Tarpeeks mun seksielämästä, mites sun?" Rene kysyi viekkaasti ja Tria melkein purskautti boolinsa ulos suustaan.

"Mikä se semmone on", Tria kysyi viattomasti ansaiten Reneltä kulmakarvankohotuksen.

"Manta ja mä käytii tällä viikolla pienellä kaupunkikierroksella."

"Ja?"

"Mitä?"

"Ja mitä sitten tapahtu?"

"Ei mitää", Tria ilmoitti ja valmistautui henkisesti Renen reaktioon.