TRIA

5. Kahden rikollisen bromance

Syvästi otan osaa niitä ihmisiä kohtaan jotka alko lukemaan tätä tarinaa (tai mitään mun tekelettä) siinä uskossa että päivitykset tulis ees suht koht säännöllisesti. Tässä tää nyt on kuiteki. Luova blokki on ollu vahvasti läsnä ja etäopiskelu vei musta viimesetki mehut.

.

.

.

Aleksantria Väisänen halusi vajota maan alle tai vaihtoehtoisesti maapallon läpi jollekkin trooppiselle saarelle. Ulkona oli kylmä ja sää oli märkä, ehkäpä jopa suorastaan paskainen. Klassinen Etelä-Suomen talvi, syksy tai kevät- tai no miksei vaikka kesäkin. Asser oli pakottanut Trian odottamaan ulkona, sillä hänen piti etsiä jotain salaista talon sisältä minkä sijaintia Tria ei saanut nähdä. Tria ei itse asiassa edes halunnut tietää mitä kaikkea Asser piilotteli lievästi ränsistyneen omakotitalon pimeimmissä nurkissa, joten hän oli lähtenyt kiltisti ulos parin kirosanan jälkeen. Asserista ei koskaan tiennyt. Veljen persoonallisuus vaihteli rikollisneron, raivohullun narkkarin ja vitsikkään juopon välillä nopeammin kuin naapurin kultaisennoutajan häntä heilui Trian rapsuttaessa sitä. Reneä ei näkynyt missään, mutta sen pystyi selittämään sillä että tapaamiseen oli vielä 20 minuuttia. Tria arveli rakkaan panseksuaalin mieshuoraystävänsä olevan paikalla ainakin viisi minuuttia ennen virallista tapaamisaikaa. Rene oli yleensä aina myöhässä, mutta Asserin suunnitelmiin hän tuli aina ajoissa. Sinänsä järkevää, koska aiemmin jo mainitusti Asserin yksi persoonallisuuden muoto oli raivohullu narkkari.

Renen tummanpuhuva hahmo ilmestyi kulman takaa. Turkooseja hiuksia peitti musta pipo, mutta Tria tunnisti hahmon Reneksi pelkän kävelytyylin perusteella. Renen kävelytyyliä voisi parhaiten kuvailla merirosvon ja miesstripparin risteytykseksi.

"Moi", Rene tervehti hermostuneena. Hän oli tunkenut kätensä mustan takkinsa taskuun, ja tärisi hieman kylmästä.

"Päivää vaa sullekki. Asseria ei oo vielä näkyny", Tria ilmoitti ja Rene naurahti.

"Onko mikään yllätys?"

"Ai vittu mikä on yllätys?", Asser huusi ovelta saaden Trian ja Renen säpsähtämään.

"Ei mikään", Rene vastasi. Asser sivuutti asian täysin ja komensi heidät autoon.

"Aja, hintti", Asser komensi.

"Ois ihan hyödyllistä tietää minne", Rene näpäytti, katuen heti sanojaan. Tria oli päättänyt sulautua takapenkin verhoiluun.

"No vittu eteenpäin perkele", Asser tiuskaisi. Tällä kertaa Rene ei kysellyt enempää.

Automatkan aikana vain Asserin ajo-ohjeet rikkoivat hiljaisuuden. Takapenkillä istuva Tria tappeli nukahtamista vastaan, havahtuen aina välillä Asserin kiroiluun. Rene oli harvinaista kyllä, ollut hiljaa koko ajomatkan ajan.

"Tästä vasemmalle", Asser kommentoi ja Rene kääntyi maantieltä huonosti asfaltioidulle pikkutielle. Pian edessä alkoi häämöttää suurehko varastohallia muistuttava rakennus, josta ei saanut selvää oliko se hylätty vai käytössä. Trian selkäkarvat nousivat pystyyn. Asser käski Renen pysähtymään metsikön lomaan. Varastohallin pihalla seisoi tumma hahmo, jota Asser nousi kättelemään autosta. Rene ja Tria pysyivät liikkumatta painostavan hiljaisuuden roikkuessa heidän yllään. Asser alkoi kävellä kohti hallia tumman hahmon kanssa, ja katosi pian näköpiiristä sen taakse. Tria oli varma, että tumman hahmon kädessä oleva tatuointi oli samanlainen kuin Mantan serkulla Manuelilla.

Renen kovaääninen huokaus rikkoi hiljaisuuden.

"Nyt kyllä vähän vaikuttaa siltä että sun veljes on sekaantumassa johonki vähän suuremman kaliiberin juttuu", Rene kommentoi ja Tria huokaisi syvään.

"Niimpä. Saattaa olla niin että tää juttu on se mikä pistää sen vihdoin ja viimein kiven siisään."

"Tai kuus jalkaa mullan alle", Rene lisäsi ja Tria värähti.

"En ihmettelis. Ja saattaa se saada mullan alta seuraa Alvarista", Tria lisäsi ja Rene käänsi katseensa häneen kummastuneena.

"Mutta eihän Alvar oo kuollu? Ettehän te oo ilmoittanu sitä ees kadonneeks?"

"Nii ei olla, ku mahikset siihen et se iteksee päätti vaa kadota ja alottaa puhtaalta pöydältä on nii suuret", Tria huokaisi, ja jatkoi sitten:

"Vaikka välillä mä kyllä mietin että onko Asser tappanu sen niiku kylillä huhutaan."

"En mä usko, vaikka ne toisiaan vihaaki", Rene lohdutti ja Tria toivoi kovasti että voisi uskoa Renen sanoja sataprosenttisesti. Kuitenkin hänen mielensä sopukoissa kyti pieni epäilys.

"Niin kai sitte."

Hiljaisuus laskeutui autoon ja Triaa vitutti. Asser oli todennäköisesti pakottanut hänet mukaan vain varmistukseksi, sillä Asser ei luottanut Reneen. Ei sillä että Asser olisi erityisemmin luottanut Triaankaan, mutta ilmeisesti yksin Reneen luottaminen tuntui Asseristakin riskialttiilta.

Rene nuokkui rattia vasten ja Tria tunsi arvostusta ystäväänsä kohtaan. Rene osasi olla ärsyttävä, mutta kesti ja ymmärsi Trian epämääräistä perhetilannetta mukisematta. Rene asui jo omillaan, mikä oli harmistuttanut hänen pikkusiskoaan. Tria ei muistanut Renen siskon nimeä, mutta muisteli tämän olevan itseään vuotta nuorempi. Renen pikkusisko ei pitänyt Triasta. He olivat tavanneet vain kerran ja Renen sisko tuntui pitävän Triaa huonona vaikutuksena, joka oli vetänyt Renen rappiolle. Totuudessa se oli tainnut mennä toisin päin.

Hallin edessä näkyi taas liikettä. Hahmo, jonka Tria tunnisti kävelytyylin perusteella Asseriksi, kätteli kiivaasti rotevan miehen kanssa. Mies käveli sitten pois hallin taakse. Asser kätteli ja taputti selälle toista hahmoa ja lähti sitten kävelemään autoa päin. Rene ja Tria käänsivät katseensa pois hallista.

"Aja, hintti."

"Hanki käytöstavat", Tria tiuskaisi ja Asser mulkaisi häntä.

.

.

.

Asser oli päättänyt olla anteliaalla tuulella ja istuttanut Trian ja Renen Trian talon pölyiseen olohuoneeseen. Hän oli tarjonnut Trialle ja Renelle viskiä, sitä kallista mitä hän aina piilotteli. Tria inhosi viskiä, mutta päätti että kieltäytyminen voisi nyt olla hieman riskialtista, joten hän otti lasin vastaan. Rene näytti kerrankin tyytyväiselle. Tria tuhahti hiljaa. Helvetin juoppo. Asser oli kahden viskilasillisen jälkeen siirtynyt juomaan vodkaa ja hitaasti mutta varmasti hänen kielenkantansa alkoivat löystymään. Rene hihitti hiprakkaisena ja Tria pyöräytti silmiään. Rene ja Asser tulivat toimeen keskenään vain alkoholin seurassa.

"Nyt on kyllä oiikeesti hyvät bisnekset sisko hyvä, saadaan tätä vauhtia uudet stereot jo ens viikolla!" Asser karjui ja Tria huokaisi syvään. Asser ja Asserin stereot.

"Liikekumppanitki on kerraki hyviä, siis se Manuel on läppä jätkä eikä mikään vitun tiukkapipo niiku Sergei!" Asser kailotti ja Tria koitti unohtaa kuulemansa nimet heti. Mitä vähemmän tiesi, sitä pienemmällä todennäköisyydellä tieto tulisi puremaan perseeseen myöhemmin. Asser jatkoi Manuelin ylistämistä Renen räkättäessä kovaan ääneen vieressä. Tria otti hörpyn pahanmakuisesta viskistään ja katsoi kaihoten kohti eteisestä pilkottavaa portaikkoa. Sopivaa väliä livahtaa yläkertaan ei ollut vielä ilmaantunut.

Mitä enemmän Asser ylisti Manuelin "bisnestaitoja", sitä enemmän kyseinen kumppanuus alkoi muistuttaa kahden rikollisen bromancea Trian mielessä. Hän ei kuitenkaan kehdannut sanoa sitä ääneen.

Trian puhelin värähti tekstiviestin merkiksi. Manta kaipasi muuttoapua.