Hyvää Joulua, toivoo...

18:05

"Aatos! Aatos, mä oon täällä!" joku huuteli, kun en tuntunut näkevän sitä missään.

Käännyin ympäri ja huomasin takanani mun serkun, Eliaksen, kasvot.

"Hyvää jouluu!" toivotin.

"Kiitti! Mites sul, ei olla nähtu ikuisuuksiin?" Elias uteli.

"Hyvin, joulu on vaan jotenkin vuoden parasta aikaa. Entä sulla?" vastasin.

"Ihan okei. Kiira ja mä mentiin just kihloihin", Elias sanoi ja pyöräytti vasenta kättään edessäni.

"Onnee! Mut hei, mitä ihmettä sä täällä teet?" kysyin.

"Mun piti vaan kertoo sulle yks juttu. Starbucksissa on hyvää kahvia. Kannattaa olla nopee, se menee seittemältä kiinni. Mut mä riennän, nähään!" Elias sano ja oli jo tiessään.

Tää sotku alko tuntua samalta kun kuulokkeet, jotka oli pyörittänyt siistiks rullaks, mutta kun ne kaivo taskunpohjalta, ne oli täysin mahdotonta selvittää.

Lähin yltyvässä lumipyryssä käveleen Mannerheimintietä kohti Starbucksia, niinku Elias oli vihjaillut.

***

"Joo, eli täs on tää sun frappuccino... Hei tää on nyt vähän outoo, mut mikä sun nimi on?" Starbucksin myyjä kysy ojentaessaan mun suklaafrappuccinoo.

"Mä oon Aatos", vastasin hämmentyneenä.

"Okei... Tää on oikeesti tosi outoo, mut mun käskettiin kertoo sellaselle pojalle, jolla on kiharat, vaaleenruskeet hiukset, vihreet silmät ja jonka nimi on Aatos, et Havis Amanda on nätti patsas", myyjä sano. Nyökkäsin hitaasti.

"Tota... Hyvää jouluu, mun pitää mennä!" huikkasin ja katosin kahvilasta. Lähdin käveleen yhä kovemmassa lumimyrskyssä Pohjoisesplanadia pitkin kohti Havis Amandaa.

Pidän itteäni yllytyshulluna, mut en mä nyt sentää näin sekasin aatellu olevani. Ei tätä leikkiä keskenkään voinut jättää, vaikka ajatus lämpimästä viltistä ja uusista villasukista olikin aika houkutteleva.

Patsas alkoi lähestyä mua, ja kun pääsin sen juurelle, huomasin yhteen vettä suihkuttavista merileijonista kiinnitetyn kirjeen.

***

264 sanaa

Joo muistin hei hienosti taas julkasta mut ihan sama.

Öö loma alko jihuu kiitos hei