Hyvää Joulua, toivoo...

20:13

"Joo, mennään vaan", Sampo vastas. Heilautin oven auki ja lähettiin nouseen portaita.

Mä avasin mun kämpän oven avaimilla, joissa oli pieni Mikki Hiiri-avaimenperä. Mä sain sen pari vuotta sitten joululahjaks joltain, en vaan saanut päähäni, keltä.

"Enks mä antanu ton?" Sampo kysy ja osotti avaimenperää, kuin lukien mun ajatukset.

"Joo, taisit antaa", vastasin, vaikka ei mulla ollut hajuukaan, oliks se oikeesti Sampolta.

Mä sain oven vihdoinkin räpellettyä auki ja päästin Sampon sisälle. Seurasin sitä ja heitin ulkovaatteet naulakkoon.

Laitoin meille glögiä kiehuun ja kaivoin kaapista pipareita. Jääkaapista löysin sinihomejuustoo niiden kaveriks.

Yhtäkkiä mä huomasin, kuinka jonkun kädet kiertyi mun vyötärön ympärille. Mun huulille kohos hymy ja posket punastu.

"Hyvää joulua, Aatos", Sampo sano.

"Hyvää joulua", vastasin.

Sampo käänsi mut hellästi ympäri painoi huulensa omilleni, jo toista kertaa kymmenen minuutin sisään.

Tällä kertaa suudelma oli paljon rauhallisempi ja hitaampi. Mä nautin Sampon huulten tunnustelevista mutta kevyistä liikkeistä. Ne tuntu oikeelta, niin kun ensimmäiset kevätauringon säteet kasvoilla.

Sampo vetäyty musta irti ja katto mua hymyillen. Mua punastutti, joten siirsin mun katseen pois Sampon kasvoista.

"Ei sun mun katsetta tarvii pelätä. Etkä oo tehny mitää väärin", Sampo sano.

"No joo joo", mutisin ja onnistuin kääntään kasvoni takas Sampoo kohti.

"Tykkäsikkö mun joululahjasta?" Sampo kysy edelleen se täydellinen hymy kasvoillaan.

"Se oli ihana", vastasin, "mut miten sä keksit ja toteutit kaiken sen?" jatkoin.

"No sen kirjeen mä vaan jätin sinne sun lokeroon. Elsan sain yhen suklaapatukan palkalla sinne Lintsille. Caleb lähti mukaan ihan ilmaseks, ja sen tekstin Tuomiokirkolla kävin kirjottamas just ennen kun näitte sen.
Elias pelaa mun kaa salibandyä samassa joukkueessa, sen sain sillä suostuteltuu. Se Starbucksin myyjä oli mun kaa samal luokal yläasteella ja sen kirjeen jätin taas just ennen ku pääsit sinne. Se maailmanpyörä oliki mun suunnitelman pahin riski.
Mua pelotti, ettet tajuis sitä vihjettä mut jollain ihmeellä sä sit senkin tajusit. Mä pyysin sitä ohjaajaa pysäyttään sen pikkuhetkeks nii kävin jättämäs sen kirjeen sinne", Sampo selitti.

Katoin sitä edelleen kiinnostuneena, joten se veti syvään henkee ja jatko kertomista.

"Iskälle pitiki vähän selitellä. 'Joo, yks mun frendi johon oon korviani myöten kusessa ois tulossa käymään sun luona jouluaattona. Näytä sille nää pari lapsuuskuvaa, se kyl tajuaa loput ite.' Mut mul on maailman paras isä, se suostu, ja näin se etappi oli hoidettu.
Ossi oli toinen riski, mut seki kai muisti replansa, ku tänne asti oot selvinny. Et joo, sellasta mä sulle keksin", Sampo lopetti.

"Mä... en tiiä mitä sanoo. Kiitos, tää merkkaa mulle oikeesti ihan tosi paljon", sanoin. Hetken mielijohteesta mä kiedoin käteni Sampon ympärille, ja se mun.

Mä en ois millään halunnu irrottautua siitä ikinä, mut Sampo kuitenkin veti meiät erilleen.

"Aatos... mä oon varmaa menettäny järkeni totaalisesti, mut mä tykkään susta", se sano hiljaa.

Mä tunsin taas, kuinka mun posket punastu, mut en antanu sen haitata.

"Älä huoli, et oo ainoo kaistapää, mäki susta", vastasin ja painauduin lähemmäs Sampoo.

Sillon mä tunsin olevani onnellinen. Mua huvitti, kuinka kolme tuntia sitten mua ärsytti kaikki. Musta tuntui, et tää joulu oli menetetty, tästä ei tulis hyvää joulua enää tekemälläkään.

Mut nyt, Sampon käsien suojissa, musta tuntui, ettei tää päivä enää paremmaks voinut muuttua.

"Voinko mä jäädä sun luo yöks?" Sampo kysy hetken päästä.

"Sä voit jäädä mun luo yöks koska vaan. Ei mut ei mul oo varapatjaa", vastasin.

"Mä en usko et se haittaa hirveesti", Sampo sano ja katsoi mua hymyillen. Hymyilin takas ja painoin pääni Sampon rintaa vasten.

"Ehkä ei", kuiskasin hiljaa.

***

555 sanaa

it's done
i'm done

Kiitos ja anteeks ei nähä enää koskaan tän hirvityksen parissa :)