Jasmin 2

Älä tipu.

Siitä on kulunut kaksi päivää, kun Rowena kertoi Jillianin kuolleen. Hän oli kuulemma kuollut veitseen, joka oli lävistetty suoraan sydämeen. Laivalla epäillään Jillianin tehneen itsemurhan. Mutta miksi..?

Lähiaikoina olen nähnyt pari painajaista siitä, kuinka isäni löytää Rowena tätini ruumispussista, mutta elossa, toisinkuin Jillianin kuolleena. Ja sijaisäitini. Minä tapoin hänet, ensimmäisessä taistelussani. Sijaisäitini oli niin mukava minulle... ja sitten minä tulen ja tapan hänet.

Kävelen vaitonaisena laivan kantta pitkin. Ainoa valo tulee ylhäällä paistavasta kuusta, ja kuu heijastuu meren pinnasta silmiini.

En saa unta. Liian monta läheistä on ainakin meinannut kuolla. Ei minua taistelun keskellä tuntemattomien lävistäminen haittaa, mutta tuttujen taas...

Yritän unohtaa asian kävellessäni hyttiini, ja käyn makaamaan riippumattooni. Loppujen lopuksi jään vain tuijottamaan kattoa, enkä tiedä, mihin aikaan nukahdin.

[Viikon kuluttua]

Herään hytistäni, ja vaihdettuani vaatteeni ja valmistauduttuani, hölkkään portaat ylös laivan kannelle. Kirkas auringonpaiste valaisee kantta, ja käyn katseellani läpi miehistöä. Katseeni pysähtyy erään tietyn miehistön jäsenen kasvoihin.

En vieläkään tiedä tuon pojan nimeä, vaikka olemmekin keskustelleet aika useasti.

Laivan kannen lankut narisevat kävellessäni pojan luo, joka tällä hetkellä katselee merta kaiteeseen nojaten.

"Mikä sun nimi on?" Kysyn heti ensimmäisenä, edes tervehtimättä. Tuo hätkähtää kuullessaan olevani hänen takanaan. "Joshua, mut sano Josh" Saatuani vastauksen hyppään kaiteen päälle istumaan, Joshuaa vastapäätä.

Haluaisin vain pörröttää tuon tummanruskeita, melkein mustia hiuksia, jotka ovat tänään yön jäljiltä hieman pörrössä...

"Älä tipu" Josh varoittaa, selvästi siksi, että istun kaiteella, josta voisi helposti horjahtaa mereen. "En"

Huomaan vasta nyt pojan kasvoissa todella vähän pisamia, jotka eivät näy helposti. Yllättäen Joshua laskee katseensa kengänkärkiinsä. Yritän nähdä, mikä tuolle tuli.

Josh kääntää katseensa takaisin minuun, ja huomaan, miksi hän ylipäätään käänsi katseensa pois.

Joshua on aivan punainen.

Tai oikeastaan pinkki, ja vain poskista. Luulin jo hetken hänen olevan punainen, koska hän on vihainen. Mutta hyvä ettei ole.

"Punastuitko sä?"
"Mitäh, no en...?!"

Joshua vastaa kysyessäni kysymyksen, mutta kääntää silti katseensa pois peittääkseen punastumisensa. Se saa minut naurahtamaan niin, että melkein tipun kaiteelta alas mereen.

Saan tasapainoni takaisin, ja jään katselemaan pojan kasvoja. Josh katsoo, tai tuijottaa minuun takaisin. "Sä oot kaunis" Josh toteaa ääneen.

Tunnen punastuvani silminnähden, joten käännän katseeni laivan kanteen. Joshuan kääntäessä katseensa myös pois, tunnen horjahtavani.

Menetän tasapainoni ja yhtäkkiä tiedän tippuneeni mereen, ja laiva on tulossa minua kohti. Uin nopeasti syrjään pois laivan tieltä.

Odotan heidän huomaavan putoamiseni mereen, mutta laiva vain seilaa ohi eikä edes Joshua näytä sanovan mitään.

Mitä hittoa? Eikö Josh oikeasti huomannut putoamistani? Vai eikö hän vain välitä?

Ja mikä pahinta, ennenkuin huomaankaan, laiva on purjehtinut jo kauas horisonttiin. Ja mikä on vielä pahempaa on, että olen keskellä merta, märkänä, tietämättä yhtään missä hitossa olen.

~

On kiva lukee niitä teidän kommentteja, joten voitte ihan vapaasti kommentoida. Arvaatteko mitä Jasminille käy? Entä miks ne ei huomannut/välittänyt sen putoamisesta mereen? Voitte myös painaa sitä tähtee (: