Sydän kuin sudella

Luku 1

Aurinko pilkisti vähä pilvenreunan takaa, ja loi loppu kesän ilmaan vähän lämpöä.
Valdi katsoi viliseviä maisemia auton ikkunasta. Maasto muuttui koko ajan havumetsemmäksi ja ehkä vähän syrjäisemmäksi.
Pitikin tän uuden vitun sijaisperheen asuvan jossain pikkukylässä keskellä ei mitään.
Valdi katsahti kylttiin, joka vilisi ohi.
"Tervetuloa Havulampeen" Hän ehti lukea. Onpa tyhmä nimi.
"Valdi? Onko kaikki hyvin?" kuului Marin ääni etupenkiltä. Mari oli Valdin sosiaaliviranomainen. Valdi hymähti jotain takaisin.

Kohta rupesi ilmestymään taloja, kun he aijoivat tietä eteenpäin. Kaupunki oli aika pieni, mutta ehkä vähän kotoisa, Valdi myönsi mieliessään. He ajelivat katuja pitkin, kunnes päätyivät Sudenkujalle.

"Valdi, voitko tarkistaa sen osoitteen?" Mari kysyi. Valdi nyökkäsi ja Mari ojenti hänelle laukkunsa. Valdi kaiveli laukkua, kunnes löysi sieltä pinkin muistilapun.
"Susikuja 9" hän luki ääneen. Mari nyökkäsi ja rupesi vilkuilemaan talon numeroita. Valdia ei edes jännittänyt. Hän oli käynyt ainakin 15 sijaisperhettä läpi, eikä mikään ole ollut pysyvää. Ei varmaan tämäkään.

Marin auto kaartui ison omakoti talon pihaan. Pihalla oli vastassa nainen ja mies, joiden nimet olivat Anna ja Patrik, ja heidän kaksi muuta sijaislasta, jonka nimiä Valdi ei edes muistanut.
Mari nousi autosta ja vittoi Valdia tulemaan myös ulos. Valdi huokaisia ja avasi turvavyön.

"Hei! Onpa mukava nähdä!" Mari sanoi yli pirteällä äänellä ja kätteli sekä naista, että miestä.
He nyökkäsivät tervehdykseksi ja hymyilivät.
"Tässä ovat muut sijaislapsemme, Marika ja Erik." Anna selitti ja tuuppasi lapsia vähän eteenpäin.

Marika oli noin 16/15 vuotias ja Erik joku 10. He tervehtivät vähän vaisusti Maria.
"Mentäisiinkö sisälle kahville?" Anna ehdotti ja Mari vastasi hyväksyvästi
"Valdi ota laukkusi ja tule tervehtimään." Valdi säpsähti, kun kuuli Marin äänen kutsuvan.
"Ei hätää, minä otan sen." Patrik sanoi ja hymyili ystävällisesti Valdille. Valdi yritti vastata jollakin hymyn tapaisella ja lähti äkkiä seuraamaan muita sisälle.

Kohta he kaikki istuivat jo pöydän ääressä. Mari ja Anna juttelivat jotain, ja Erik ahti suunsa täyteen keksejä. Valdi vain istui hiljaa ja hörppi mehuaan.
"Noh, Valdi? Haluaisitko nähdä uuden huoneesi?" Anna kysyi ystävällisesti.
"Mm" Valdi vastasi.
Anna nousi seisomaan ja viittilöi Valdia tulemaan perässä. He astelivat puisia portaita ylös, kunnes saapuivat yläkertaan, jossa oli käytävä.
"Valitettavasti makuuhuoneet ei riittänyt, mutta teimme ullakosta niin kodikkaan, kuin voimme." Anna selitti ja avasi käytävän päässä olevan oven.

Oven takana oli lisää rappusia, jotka olivat nyt vähän jyrkemmät. Valdi käveli Annan perässä nariseva portaita, kunnes saapui isoon ullakkohuoneeseen. Valdi henkäisi äänettömästi, sillä huone oli mahtava. Siellä oli iso sänky, kirjahylly, peili ja kirjoituspöytä. Jalkojen alla oli mukavan pehmoinen matto, ja kahdesta ikkunasta tulvi valoa.

Ehkä tää paikka, ei niin hirveen paha oo, Valdi mietti ja ihaili huonetta.
"Pidätkö tästä?" Anna kysyi.
Valdi nyökkäsi.
"Voit rauhassa tutustua uuteen huoneeseesi. Minä menen juttelemaan vielä Marin kanssa." Anna sanoi kohteliaasti ja sulki oven.
Valdi jäi hetkeksi tuijottamaan uutta huonettaan. Hänen tavarat olivat näköjään tuotu jo sinne.

Valdi asteli hitaasti ympäri huonetta ja siveli varovasti huonekaluja. Hän käveli suuren kokovartalo peilin eteen ja tuijotti peilikuvaansa.
Hänellä oli tummanruskeat tuuhean pitkät hiukset, tumma iho ja vaaleanruskeat kellertävät silmät. Hänen vartalo oli ihan normi teinitytön vartalo, ehkä vähän lyhyt. Hän oli hoikka ja piti juoksemisesta, joka saattoi vähän näkyä lihaksikkaissa jaloissa.

Valdi huokaisi ja kaatui isolle sängylleen. Se oli pehmeä, mutta tuoksui vieraalta.
Hän hetken tuijotti puista kattoa, kunnes kuuli narsivien portaiten äänen ja oven koputuksen
"Valdi, Mari olisi lähdössä. Tuletko hyvästelemään?" Annan ääni kysyi oven takaa. Valdi nousi sängyltä ja käveli vastahokaisesti ovelle. Anna hymyili hänelle, kun hän astui ulos huoneesta ja he rupesivat astelemaan portaita alas.
"Hei sitten, Valdi." Mari sanoi ja halasi Valdia. Valdi säpsähti. Hän ei tosiaankaan tykännyt haleista.
"Muistakkin käyttäytyä.." Mari sanoi nyt matalalla äänellä, jota muut ei kuulleet. Valdi  vilkaisi uhmakkaasti Maria silmiin.

"No, soittakaa, jos tulee ongelmia." Mari sanoi ja heilautti hyvästit kaikille. Hän astui ulos ja sulki oven perässään kiinni.
Kaikki olivat hetken hiljaa. Valdi vilkaisi Annaa kysyvästi.
"Äh, voit mennä huoneeseesi. Sanon, kun on ruoka-aika."  Anna sanoi ja Valdi käveli ripeästi hänen ohi yläkertaan.
Juuri nyt hän halusi vain omaa rauhaa.

Moi! Tää oli vasta eka luku, joten sori jos oli vähän tylsä. 😅
Yritän kirjoittaa enemmän, kun jaksan. Pahoittelen, jos oli kirjoitusvirheitä, äikkä ei oo mun mikää vahvuuksista.
Kiitti, kun luot ekan luvun "sydän kuin sudella" tarinasta!