a l k u

89 2 0
                                    

Rakkaus... Sen näkee ihmisen kasvoilta kun hän on rakastunut. Kuulee hänen puheestaan. Siitä lukee kirjoista, katsoo elokuvista ja kuuntelee balladeja laulettavan kaduilla. Sitä itsekin himoitsee hyvin aikaisin. Katsoo oven raosta kuinka vanhemmat tanssahtelevat olohuoneessa hiljaisen musiikin tahtiin, jakavat suudelman tai kaksi. Tuossa hetkessä sitä toivoo pääsevänsä itsekin kokemaan sen saman. Tuon tunteen rakastaa. Sitten kun se tapahtuu, ihastut palavasti ja huomaat sen muuttuvan rakkaudeksi et anna minkään pysäyttää itseäsi ajattelemasta tuota tunnetta, tuota rakkautta joka on vallannut koko kehosi. On vain sinä ja hän ja tuo rakkaus.

Minä rakastuin näin. Rakastuin palavasti ja ainoa asia, mitä pystyin ajattelemaan oli rakkauteni häntä kohtaan. Tiesin jopa silloin kun hänet tapasin ettei kukaan tulisi rakastamaan tai satuttamaan minua niin kuin hän. Sanoivat muut kuitenkin mitä en kuunnellut, sillä halusin olla hänen kanssaan välittämättä kaikesta pahasta ja kun sitten näin vain kaiken sen pahan minun oli päästävä tuosta suhteesta, joka oli tuonut jotain ihanaa elämääni. Kaikesta ihanuudesta huolimatta halusin pois ja pääsinkin vapauteen hänestä, mutta en koskaan päässyt yli siitä rakkauden tuottamasta tuskasta.


Rakastu uudelleen niin se kaikki tuska unohtuu. Sitä minulle hoettiin, mutta miten voisin rakastua uudelleen? Minut oli rikottu ja käsitykseni rakkaudesta oli pilattu. Miten sellainen henkilö voisi rakastua tai miten sellaista henkilöä voisi edes rakastaa?

RAKKAUDEN TUOTTAMA TUSKAWhere stories live. Discover now