Kadonnut: Kuninkaantytär

Luku 4

Seuraavana päivänä tauon alettua Annie halusi mennä taas joelle.

"Joo, mennään vaan", Sarah myöntyi. Oikeastaan Annie olisi halunnut mennä yksin, sillä hän toivoi tapaavansa taas Jonathanin. Mutta hän ei halunnut sanoa sitä Sarahille, joten he lähtivät kaksin kävelemään joelle.

Tytöt istahtivat joenrantaan ja laittoivat paljaat varpaansa veteen. Aluksi vesi tuntui kylmältä, mutta jalat tottuivat nopeasti. Annie katseli ympärilleen turhaan, Jonathanista ei näkynyt vilaustakaan. Sarah käänsi kasvonsa aurinkoon päin ja nautti sen lämmöstä. Aurinko paistoi täydeltä terältä, mutta muutama iso musta pilvi lipui hiljaa lähemmäs.

"Taitaa tulla myrsky", Annie huomasi. Sarah vilkaisi pilviä, nyökkäsi ja käänsi taas kasvonsa aurinkoon. Tuuli yltyi ja Annielle alkoi tulla kylmä.

"Mennäänkö jo sisään?" Hän kysyi ja värisi hameessaan ja esiliinassaan.

"Joo, mennään vaan. Taukokin taitaa loppua kohta", Sarah sanoi, nousi kiveltä ja auttoi Annienkin ylös. Tytöt kiiruhtivat kartanolle koko ajan kovenevassa tuulessa ja juuri kun he astuivat sisään, alkoi sataa. Eteishalliin tuli hieman tungosta, kun kaikki ulkona olleet ryntäsivät kaatosateesta sisälle. Annie ja Sarah laskeutuivat portaita keittiölle muiden jäädessä ravistelemaan vettä hiuksistaan ja katselemaan huolestuneina lähestyviä myrskypilviä eteisen suuresta ikkunasta.

Hetken päästä ulkona välähti salama. Sitten ukkonen jyrisi todella kovaa. Emily tuli Annien luokse.

"Hui kamala", hän kuiskasi Annielle selvästi vähän peloissaan. Anniestakin ukkonen oli vähän pelottava, mutta hän myös jollakin tavalla tykkäsi siitä. Varsinkin pienempänä he olivat aina katselleet Maryn kanssa ullakon pienestä ikkunasta salamoita ja laskeneet välähdyksien ja jyrähdyksien välejä. Annien vatsassa tuntuva solmu kiristyi hänen ajatellessaan pikkusiskoaan, ja hän rupesi äkkiä ajattelemaan jotain muuta.

"No niin tytöt, eiköhän tämä päivä ollut tässä. Voitte lopettaa työt, jatketaan taas huomenaamulla", Margaret taputti käsiään yhteen. Tytöt lopettelivat töitään iloisina näin aikaisesta lopetuksesta. Sarah hyppeli keittiön toiselta puolelta Annien ja Emilyn luo napaten matkalla Beckynkin mukaansa.

"Arvatkaa mitä", hän sanoi silmät loistaen innosta. "Eikö vain nyt olekin loistava hetki kuurupiilolle?"

Emily värähti.

"Ei todellakaan. Hyi miten pelottavaa."

"Äh, älä ole arkajalka", Sarah tönäisi Emilyä leikkisästi kylkeen.

"Kai te olette mukana?"

"Hyvä on, kuulostaa jännittävältä", Annie myöntyi.

"Sitä se onkin! Becky ja Emily, teidän on pakko tulla!"

"Minä voin tulla sinun kanssasi piiloon", Becky lupasi Emilylle. Emily hymyili helpottuneena ja lupasi tulla mukaan. Sarah alkoi selostaa sääntöjä.

"Okei, alueena on palvelijoiden käytävä, meillä ei ole lupaa mennä muualle. Varsinkaan piileskelemään", hän tirskahti. "Minä voin olla ensin etsijä, menkää te muut piiloon."

Sarah alkoi laskea sataan ja tytöt pinkaisivat juoksuun. Salama välähti ja heti perään jyrisi niin, että Annie laittoi kädet korvilleen. Becky ja Emily katosivat yhteen huoneeseen ja Annie jäi miettimään hyvää piiloa. Samassa hän huomasi kapean oven heidän huoneensa vieressä.

"Se on varmaan joku komero", hän ajatteli ja kokeili, onko ovi lukossa. Se aukesi narahtaen, kun Annie käänsi kahvasta. Komerossa oli pimeää, mutta Annie erotti ison kasan paksuja kankaita, pienen lipaston ja valtavan kaapin. Hän työnsi komeron oven kiinni perässään, pujahti peremmälle ja avasi kaapin oven. Kaapissa oli muutama vanha takki ja hän siirsi niitä syrjään. Yhtäkkiä takin takaa häntä tuijotti kaksi silmää. Annie säikähti kamalasti ja hyppäsi kirkaisten taaksepäin.