Kadonnut: Kuninkaantytär

Luku 9

Annie istuskeli kellarissa ja oli jo rauhoittunut. Häntä nolotti kamalasti se, miten hän oli käyttäytynyt. Miksei hän vain tyynen rauhallisesti tervehtinyt Jonathania ja mennyt sitten ystäviensä kanssa pois? Missäköhän Emily, Becky ja Sarah olivat? Olikohan heillä ikävystyttävää ja tylsää, kun hän oli vain juossut yhtäkkiä pois, eikä ollut näyttämässä heille paikkoja? Toivottavasti Mary piti heille seuraa.

Ja missäköhän Jonathan oli? Ehkä hän oli jo lähtenyt linnasta, jos hän oli ollut vain saattamassa tyttöjä. Niin se varmaan oli. Mitä asiaa muka hänellä olisi linnaan?

Annie nousi viinitynnyrin takaa ja oikoi puutuneita jalkojaan. Sitten hän pyyhkäisi hiuksensa korvan taakse, hengitti pari kertaa syvään ja avasi oven. Hän puikkelehti keittiön hälinän läpi käytävälle ja ylös länsisiiven portaita. Mary astui juuri sillä hetkellä kirjastosta ja vinkaisi huomatessaan hänet.

"Annie! Mitä ihmettä tuo oli, minä olen etsinyt sinua vaikka mistä! Kuka se poika on?"

"Mary ole kiltti, minä en halua puhua siitä juuri nyt. Kerron sitten joskus", Annie huokaisi ja jatkoi matkaansa. Mary jäi hiukan tyytymättömänä käytävään seisomaan ja katselemaan hänen peräänsä.

Tyttöjen huoneen ovella Annie pysähtyi ja sulki silmänsä hetkeksi. Huoneesta kuului puheensorinaa. Annie aukaisi oven ja näki ystävänsä, jotka istuivat nojatuoleilla ja sängyllä ja käänsivät katseensa häneen. Tyttöjen kasvoille nousi helpottunut hymy, kun he näkivät Annien.

"Me jo ajattelimme järjestää etsintäpartion", Becky huokaisi virnistäen.

"Oletko kunnossa?" Emily kysyi huolehtivasti.

"Olen", Annie vastasi.

"Mikä tämä juttu oikein on? Miksi sinä juoksit heti pois nähdessäsi Jonathanin? Minä olen luullut, että sinulla on jotain vispilänkauppaa hänen kanssaan", Sarah kysyi hämmentyneen näköisenä.

Annie huokaisi ja istahti sängylle.

"Minä voin kertoa teille koko jutun."

Annie aloitti siitä, kun hän karkasi kotoa ja jatkoi aina siihen asti, kun heille tuli riitaa Jonathanin kanssa.

"Ja siitä eteenpäin te tiedätte", hän lopetti alakuloisena.

Tytöt olivat hetken hiljaa.

"Aika idiootti kyllä tuo Jonathan, eihän sinulla ollut muuta mahdollisuutta kuin valehdella nimesi, jollet halunnut takaisin tänne", Sarah puuskahti. "Parasta vain unohtaa koko tyyppi."

"Minusta sinun kannattaisi antaa hänelle mahdollis..." Becky aloitti, mutta Annie kivahti saman tien: "Ei! En varmasti anna yhtäkään mahdollisuutta, turha kuvitellakaan! Olisit nähnyt, miten vihainen hän oli silloin minulle! Hän vihaa minua! ...Ja minä häntä!"

"Mutta Annie, eihän..."

"Ei mitään muttia, minä en tarvitse häntä!" Annie tunsi kuumien kyynelten polttelevan silmäluomiensa alla mutta pakotti ne pysymään poissa. Hän yritti hymyillä ja kysyi teeskennellyn pirteästi:

"Mennäänkö katselemaan paikkoja? Haluatteko nähdä vähän linnaa?"

Sarah innostui heti ja toisetkin halusivat mennä kierrokselle, joten tytöt lähtivät Annien johdolla tutustumaan hänen kotiinsa. Heidän aito innostuksensa ja kunnioituksensa sai Annien paremmalle tuulelle, ja heidän kierrellessään sisällä ja ulkona Anniekin nauroi muiden mukana Sarahin hauskoille jutuille.

Sinä iltana Annie ei nähnyt Jonathania paitsi nopealta vilkaisulta, kun Jonathan jutteli jonkun tallipojan kanssa. Hänet huomatessaan Annie johdatti tytöt äkkiä toiseen suuntaan, eikä Jonathan ehtinyt nähdä heitä. Annie oli hieman järkyttynyt. Jonathan olikin vielä täällä! Mikä ihme häntä vaivasi, ei häntä oltu kutsuttu, Annie mietti vihaisena.