pureblood - drarry

4. emeraldit

*Helkkari nyt, en voi olla aina myöhässä* Oli ainoa ajatus mikä Harry Potterin päässä pyöri tämän juostessa portaita alas tyrmiin. Se taikajuomien essee olisi pitänyt tehdä jo eilisenä iltana – niin kuin Hermione oli yrittänyt sanoa – eikä vasta hätäisesti ruokatunnin aikana. Nyt Kalkaros varmaan nirhaisi Harryn siitä hyvästä että tämä tuli tunnille myöhässä. Tai ehkä hän vain pistäisi Harryn suolistamaan rottia viitenä iltana viikosta, se olisi enemmän Kalkaroksen tyyppistä.

Harryn yllätyksekseen luokka seisoikin edelleen käytävässä, eikä Kalkarosta näkynyt missään. Hän meni huohottaen Ronin ja Hermionen luo ja Ron kertoi Hermionen sättimisen yli että Kalkaros oli ilmeisesti myöhässä. Harrylle se oli vain hyvä uutinen, hän ei joutuisikaan leikkimään rottien ruumiinavaajaa. Poika tuli vilkaisseeksi viereistä luihuisjoukkoa, ja pani heti merkille kuinka Malfoy seisoi omituisesti hieman erossa muista ja tuijotteli lattiaa. Parkinsonin tyttö katseli häntä jotenkin... huolestuneesti kenties? Tai ehkä se oli vain Pansyn tavallinen ilme, ei Harry paljoa tuon mopsimaisia kasvoja muutenkaan tuijotellut.

Kun Kalkaros viimein suvaitsi saapua paikalle ja avata luokan oven, syntyi tungosta ja Dracon osuessa Harryyn, Harryn kirjat lensivät lattialle. Hän mulkaisi Dracoa pahasti ja kumartui nostamaan kirjojaan, mutta yllättyi nähdessään kuinka pitkäsormiset ja kalpeat kädet kahmivat ne jo lattialta ja ojensivat hänelle.

"Anteeksi" Draco sanoi ja Harry otti häneltä kirjansa suu hämmennyksestä hieman raollaan. Draco oli jo kääntymässä poispäin, kun hänen katseensa kohtasi Harryn silmät ja hän jähmettyi omituisesti paikalleen. Hän ei ollut ikinä nähnyt mitään niin kaunista. Harryn silmät olivat vihreät kuin emeraldit, ja yhtä upeasti ne kimaltelivatkin. Niitä reunustavat silmäripset olivat tuuheat ja tummat, juuri sellaiset täydelliset joita Draco oli aiemmin nähnyt vain lehtien kansikuvissa. Eikä pupilleja ympäröivä-

"Meistä olisi toki todella mielenkiintoista seurata teidän tuijotuskilpailuanne, Potter ja Malfoy" Kuului lipevä miesääni heidän takaansa "mutta ymmärrättehän että tässä olisi oppitunti pidettävänä ja pyytäisin teitä nöyrästi istumaan omille paikoillenne"

Draco hätkähti ja räpytteli silmiään. Hän perääntyi kun Harry puski ohi vilkaisemattakaan Kalkarokseen, ja istuutui Ronin viereen Hermionea vastapäätä. Hän ei tosiaankaan osannut vastata Ronille, joka tivasi mistä hitosta äskeisessä oli ollut kyse. "Malfoy on kai seonnut" sai Harry soperrettua samalla kun yritti hätäisesti etsiä oikeaa sivua liemikirjastaan.

"Mitä edes tapahtui?" kuiskutti Hermione kärkkäästi pöydän toiselta puolelta. Hän ei ollut huomannut mitään poikkeavaa, kun oli niin keskittynyt ihastelemaan Ronin leiskuvanpunaisia hiuksia.

Harry ja Ron vilkaisivat toisiaan, ja Harry nyökkäsi Ronille.

"Malfoy tönäisi Harrylta kirjat kädestä ja nosti ne vielä anteeksipyynnön kera" Ron sanoi pikaisesti, koko ajan Kalkarosta vilkuillen.

"Eikä hän ollut edes ivallinen tai mitään... hän tosissaan pyysi anteeksi ja... ja jäi vielä tuijottamaan kuin olisin ollut joku 'kaikki 70 prosenttia alennuksessa' kyltti Hienoja Huispausvarusteita liikkeen edessä" sopersi Harry edelleen järkyttyneenä.

"Jotain Malfoyn pelleilyä taas" Hermione totesi hieman tympääntyneesti "niin kuin eilisiltanakin"

Ron tuhahti ja Harry haroi hiuksiaan, joissa oli vielä jämiä siitä rupikonnahillosta, jota tämä oli saanut eilen päähänsä huispauskentän katsomosta. Harry oli odottanut että se juttu olisi levinnyt Malfoyn toimesta jo koko koululle tähän aamuun mennessä, mutta Malfoy ei ollut sanonut sanaakaan koko hommasta vaan sen sijaan käyttäytynyt kuin olisi totaalisesti menettänyt järkensä.