Harryn oli pakko kääntää päänsä poispäin. Me vihaamme toisiamme, koska sinä olet piloille lellitty kuolonsyöjäperheen kakara, kiusaaja ja tykkäät jaella tappouhkauksia minulle, koska järjestin isäsi Azkabaniin. Miten hän voisi sanoa tuollaista Dracolle, joka näytti lehtien seassa maatessaan kuin piilossa värjöttelevältä saaliseläimeltä? Mutta toisaalta miten muutenkaan hän voisi selittää, miksei halunnut ystävystyä pojan kanssa?
"Tuota... me olimme... olemme vähän huonoissa väleissä." hän sanoi viimein.
"Vähän?"
"Oikeastaan tosi huonoissa," Harry ei kyennyt vieläkään katsomaan luihuispoikaa silmiin, "vihaamme toisiamme."
Draco tuhahti, ja Harry vilkaisi häntä nopeasti silmäkulmastaan. Poika tuijotteli nyt taivasta kyllästyneen näköisenä. Selvästikään tämä tieto ei ollut ollut mikään yllätys. Luultavasti Draco oli osannut päätellä jotain tämän suuntaista itsekin, ei hän typerä ollut. "Ja minkähän ihmeen takia?"
"Se vain on... aina ollut niin. Emme koskaan ole tulleet toimeen keskenämme."
"Minä tulen oikein mainiosti toimeen kanssasi tälläkin hetkellä."
"Se johtuu siitä, ettet sinä tunne minua nyt. Et tiedä, etteivät meidän mielipiteemme tai arvomaailmamme tai yhtään mitkään kohtaa. Sinä olet kasvanut puhdasverisessä velhoperheessä, kun taas minä keskellä jästejä. Ystäväni ovat sinun mielestäsi kuraverisiä ja verenpettureita ja-"
"Älä sinä ala siinä sanelemaan mitä mieltä olen ihmisistä!" Draco tiuskaisi Harryn tyrmistykseksi ja nousi istumaan. "Yritin puhua Weasleylle... ja Grangerille mutta hekin vain pakoilivat minua ihan niin kuin sinä. Eihän heitä edes kiinnosta ystävystyä minun kanssani-"
"Eiväthän he tietenkään halua puhua sinulle, koska sinä olet kiusaaja ja ylimielinen kusipää." Harry ärähti takaisin. Dracon kasvot kalpenivat ja hän sulki suunsa tiukaksi viivaksi, mikä sai Harryn tuntemaan julmaa mielihyvää. "Sinun käytöksesi on saattanut muuttua sen takia, ettet enää muista tiettyjä asioita, muttei se loitsu mikään luonteenparannusloitsu ollut. Sinä et ole sisimmissäsi muuttunut miksikään, enkä minä pysty ajattelemaan sinusta mitenkään eri tavalla, vaikka sinä kuinka yrittäisit olla minun ystäväni."
Luihuispoika nousi seisomaan ja katseli Harrya ylhäältäpäin. Edes siinä tilanteessa Harry ei voinut olla ihailematta sädekehää, jonka auringonsäteet muodostivat Dracon hapsottavista hiuksista. "Miten sinä et ymmärrä..." Draco mutisi, "Olet sitten uskomaton tapaus, Potter."
Ja niine hyvineen poika käännähti kannoillaan ja lähti kohti linnaa.
***
Draco käveli päämäärättömästi Tylypahkan kolkoilla käytävillä ja kihisi kiukusta. Hän ei halunnut riidellä Harryn kanssa – varsinkaan silloin kun hän näytti niin puoleensavetävältä auringon helliessä pojan kasvonpiirteitä ja pumpulisia hiuksia niin että Dracon koko kehoa tuntui särkevän halusta koskettaa häntä – muttei hän voinut tunteilleen mitään. Oli raivostuttavaa, että Harrylla oli sellaisia ennakkoluuloja häntä kohtaan.
Eivät ne ole ennakkoluuloja, Harry vain puhuu tosiasioita, joita sinä et kykene muistamaan, sirkutti pieni ääni Dracon ajatuksissa, jonka hän tukahdutti nopeasti.
Mitä luultavammin ääni oli kuitenkin oikeassa. Yrittäessään nukahtaa, Draco oli viettänyt monia tunteja pohtien sitä miksi olisi tehnyt asioita, joista Harry häntä syytti. Hänellä ei ollut mitään jästisyntyisiä vastaan – oli ihan tarpeeksi uuvuttavaa velloa omissa ongelmissaan, saati sitten murehtia toisten syntyperiä. Mutta olisiko hän voinut vihata jästisyntyisiä ennen kuin loitsu osui häneen? Se ei tuntunut todennäköiseltä, koska eihän loitsu ollut tehnyt muuta kuin pyyhkinyt hänen ihmissuhteensa, ei sen kuuluisi vaikuttaa Dracon mielipiteisiin.
Hiljalleen Draco oli tullut siihen tulokseen, että ryhmäpaine ja vanhempien – etenkin isän – asettamat odotukset olivat saaneet hänet käyttäytymään vastoin omaa ajatusmaailmaansa. Hän olisi halunnut selittää tämän Harrylle, mutta oli aiemmin ollut niin raivoissaan, että ajatuskin itsensä selvittelystä sille pojalle oli saanut hänet puristamaan käsiänsä nyrkkiin niin voimakkaasti että kämmeniin jäi puolikuut kynsistä.
VOCÊ ESTÁ LENDO
pureblood - drarry
Romanceja niin kaikki muurit murtuivat, ja Harry rakastui. rakastui pehmeisiin suudelmiin, tarvehuoneen hiljaisuuteen ja takkatulen loisteeseen, muttei muka Dracoon koskaan kuitenkaan. tarinan juoni on inspiroitunut toisesta Drarry fanficista mitä rakastan...