pureblood - drarry

9. sairaalasiipi

"Usko pois, matami, Malfoy ei voi olla täysin järjissään," Ron sanoi ilme vakavana. Hänen katseensa poukkoili sairaalasiiven sängyllä istuskelevan Dracon ja hermostuneesti edestakaisin kävelevän Hermionen välillä. Matami Pomfrey tarkasteli Dracoa otsa kurtussa – nyt kun oli viimein saanut sen merilevähiuksisen tytön rauhoittumaan ja ottamaan parantavaa taikajuomaa.

Harry istui edelleen omassa sairasvuoteessaan – Matami Pomfrey oli saanut hepulin kun hän oli aikonut nousta – ja haroi hiuksiaan silkasta turhautuneisuudesta. Hän oli kuunnellut koko tarinan, kun Hermione oli selittänyt matami Pomfreylle miksi hän ja Ron olivat raahanneet Dracon sairaalasiipeen. Ilmeisesti viimeinen pisara Dracon oudolle käytökselle oli kun hän oli tullut juttelemaan Hermionelle kirjasta, josta oli pitänyt, ja kyselemään missä Harry mahtoi olla. Silloin Hermione ja Ron olivat katsahtaneet toisiinsa sanattoman sopimuksen merkiksi, tarttuneet Dracosta kiinni ja kiskoneet tämän sairaalasiipeen.

Nyt Draco vilkuili vähän väliä Harrya matami Pomfreyn olan yli, ja punastui joka kerta kun heidän katseensa kohtasivat. Siis Draco Malfoy, Luihuisten kultapoika, todellakin punastui Harry Potterin edessä. Jos taikuuden olemassaolo olikin ollut yksitoistavuotiaalle Harrylle ihmeellistä, tämä meni jo järjettömyyden puolelle.

"Epäilen, että joku oppilaista on tarkoituksella sekoittanut herra Malfoyn päätä," matami Pomfrey sanoi viimein, katse edelleen Malfoyn silmissä, "Jollain loitsulla, en kyllä ymmärrä miksi kukaan niin tekisi, se tarkoittaa vähintäänkin väliaikaista erotusta koulusta..."

Hermione pysähtyi kesken askeleen ja henkäisi. "Sitä minäkin arvelin, mutten voinut uskoa että kukaan tekisi niin Malfoylle... tarkoitan siis että eihän häntä kukaan niin kovasti vihaa."

"Emme me sitä tiedä, Hermione" Ron totesi mietteliäästi ja katseli Dracoa, joka näytti yhtä lailla tyrmistyneeltä kuin kaikki muutkin.

Hän ei ollut tähänkään mennessä kertonut matami Pomfreylle, miltä hänestä oli herätessään tuntunut muutama päivä sitten. Kaikki muut olivat puhua pulputtaneet koko ajan, niin ettei hän ollut saanut sopivaa puheenvuoroa. "Mutta luulisi, että minä muistaisin jos joku olisi vain yhtäkkiä hyökännyt päälleni ja tunkenut taikasauvansa korvastani sisään" Oli ensimmäinen asia, jonka Draco sairaalasiivessä sanoi.

"Et välttämättä, mikäli hyökkääjä on muunnellut muistiasi." Matami Pomfrey totesi, "Tämä menee yli minun valtuuksieni – olen tottunut hoitamaan ylikasvaneita neniä ja suomuiksi muuttunutta ihoa – en oppilaita, joiden mieltä on sorkittu. Herra Weasley, Neiti Granger, voisitteko käydä hakemassa rehtori Dumbledoren työhuoneestaan tänne. Tunnussana on 'suklaasammakkopirtelö'"

Ron ja Hermione nyökkäsivät kumpikin ja riensivät sitten ulos sairaalasiiven puuovista. Heidän poissaolleessaan matami Pomfrey tutki vielä kerran Harryn nilkan, ja antoi pojalle sitten luvan poistua. Niin ihmeellistä kuin se olikin, vielä hetki sitten poispääsyä kipeästi janonnut Harry ei halunnutkaan enää lähteä. Hän halusi jäädä kuuntelemaan mitä Dumbledore saisi irti Dracon päästä, ehkä hän saisi samalla selityksen miksi Dracolla oli nyt niin kova halu ystävystyä hänen kanssaan.