pureblood - drarry

13. lainehtivat

"Kuningatar ruutuun A5"

"Hitto soikoon."

"Mahtaa olla vaikeaa pelata mestaria vastaan." Ron virnisti ja Hermione hymähti viereiseltä sohvalta. Harryn kuningas oli juuri saarrettu auttamattomasti, eikä hän voinut muuta kuin kaataa sen häviönsä merkiksi. "Joku päivä minä vielä voitan sinut velhoshakissa." Hän sanoi.

"Saahan sitä toivoa." Ron hymyili ja hänen nappulansa mulkoilivat Harrya uhkaavasti. "Haluatko pelata vielä? Minulla riittää kyllä intoa rökittää sinut."

"Itse asiassa ajattelin mennä käymään Hagridin luona." Harry sanoi ja katsahti ulos ikkunasta. Lehtipuiden harvat lehdet värisivät hiljalleen ja putoilivat maahan puoliksi maatuneiden tovereittensa sekaan. Kaikkea peitti kullanhohtoinen hehku Kielletyn metsän taakse katoavan auringon johdosta ja ruohikolla istuskeli kaapuihin kääriytyneitä oppilaita nauttimassa viimeisistä syysilloista.

"Hyvä idea, tulisin mukaan, mutta minun on ihan pakko käydä kirjastossa. Tarvitsen yhden kirjan muinaisia riimuja varten." Hermione sanoi ja nousi sohvalta.

"Minä menen Hermionen kanssa, muuten hän kuitenkin jää sinne koko yöksi lukemaan." Ron sanoi ja pörrötti Harryn hiuksia ennen kuin kiiruhti Hermionen perässä. Harry hymyili itsekseen ja lähti kävelemään toiseen suuntaan kohti ulko-ovia.

Kostean maan ja järven tuoksu tuulahti Harryn kasvoille, kun hän asteli puolikuolleella ruohikolla. Laskeva aurinko sai hänet siristelemään silmiään, mutta lämmitti miellyttävästi pojan kasvoja ja paljaita käsiä. Ihaillessaan maisemaa, Harryn silmät osuivat järven rannassa kasvavan pyökkipuun varjossa makoilevaan hahmoon. Hänen puhtaanvaaleista hiuksistaan ei voinut erehtyä. Draco.

Harry seisahtui paikoilleen, mietti hetken ja käveli sitten pyökkipuun luo. Hän laskeutui varovasti istumaan Dracon viereen ja nojasi takanaan olevaa jyhkeää runkoa vasten. Luihuisen silmät olivat kiinni, mutta hänen kiihtynyt hengityksensä kertoi, ettei poika ollut unessa. Harry mietti mitä hänen pitäisi sanoa, eihän hän ollut edes varma miksi oli tullut tänne. Jokin ruskalehdillä retkottavassa pojassa oli vetänyt häntä puoleensa.

"Miten Parkinson jäi kiinni?" Harry kysyi viimein.

Draco avasi silmänsä ja katseli tuuheiden ripsiensä lomasta Harrya. Tämä oli ensimmäinen kerta hieman yli viikkoon, sairaalasiiven tapahtumien jälkeen, kun Harry näki hänet näin läheltä. Poika vaikutti tyynen rauhalliselta, jopa raukealta. Ehkä tieto siitä, mitä hänelle oli tapahtunut, oli tyynnyttänyt Dracon mielen. Ainakaan hänen ei tarvitsisi enää pelätä olevansa tulossa hulluksi.

"Professorit puhuttelivat kaikkia meidän tuvastamme, jotka tunsivat minut tai Pansyn ja eräs Samantha kertoi, että oli nähnyt Pansyn tutkimassa muistiloitsuista kertovia kirjoja juuri tapahtumaa edeltävänä iltana. Se sai Pansyn murtumaan ja myöntämään kaiken." Draco kertoi ja Harry nyökkäsi. "Minä ajattelinkin, että se saattaisi olla hän. Pansy oli koko ajan kiinni minussa."

"Onko Dumbledore puhunut sinulle mitään Pansyn loitsujen korjaamisesta?" Harry kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

"Hän sanoi, että siinä saattaa mennä tovi. Kuulemma ihmismieltä ei saa sorkkia liian paljoa kerralla, ja siinä pitää muutenkin olla todella varovainen. Jos hän tekee vähänkin jotain väärin, niin järkeni voi mennä sirpaleiksi kuin ohut jää lätäkön pinnalla." Luihuinen sanoi ja hymyili.

Harry kurtisti kulmiaan ja tutkaili toista poikaa katseellaan. Yllätyksekseen hän pani merkille, ettei Draco ollut kammannut hiuksiaan taakse niin kuin aina ennen. Ne lainehtivat vapaina kehystämässä luihuisen siroja kasvonpiirteitä, latvat hipoen poskipäitä. Olivatko ne aina olleet niin pitkät? Poikien katseet kohtasivat ja he tuijottivat toisiaan kumpikin vastahakoisena katsomaan ensimmäisenä muualle.

"Minä pidän sinusta, tiedäthän. Siksi yritin tulla kerta toisensa jälkeen puhumaan sinulle." Draco sanoi yllättäen. "Luovutin, kun sain tietää, että olin unohtanut kaikki ihmissuhteeni ja meidän välillämme on voinut olla ihan mitä tahansa mistä en tiedä. Sen olin kuitenkin jo tajunnut, ettet sinä pidä minusta tai halua nähdä minua. Ja nyt tulit luokseni itse."

"Minä-"

"Mitä meidän välillämme oli ennen, Harry?" Draco kysyi silmät suurina.