ONE SHOTS

Problem? {Larry Stylinson}

"Louis, mä.. mä en pysty."

"Miks?"

"Mä...tää on väärin."

"Mitä sä tarkotat?"

"Sori, mun on pakko lähteä."

Mitä minä tein väärin? Mikä hänelle oikein tuli? Olinko liian päällekäyvä? En mielestäni, mutta hänen mielestään saatoin olla, eihän hän luultavasti ollut tottunut sellaiseen. Pitäiskö minun mennä puhumaan hänelle? Ei, ehkä annan hänen vain olla rauhassa.

"Louis?" jonkun ääni keskeytti ajatteluni. 

"Täh?" äännähdin, ennen kuin ehdin edes ajtella, mitä suustani ulos päästäisin.

"Ole hyvä ja keksity. Olet nyt oppitunnilla, välitunnit ovat haaveilua varten", kärttyisä naisopettaja sanoi. Jotkut luokassa alkoivat tirskumaan ja kuiskimaan toisilleen kuultuaan sanan haaveilu. Jokainen tässä luokkahuoneessa tiesi, mikä, tai oikeastaan kuka ajatuksissani liikkui. Tirskuminen johtui kai siitä, että kyseinen henkilö, joka ajatuksissani pyörii, on Harry, koulumme oudoin poika. Olin kuitenkin korviani myöten lätkässä häneen, eikä sitä voinut muuttaa. Nyt olin kuitenkin mokannut niin mahtavasti, että mahdollisuuteni Harryn suhteen olivat aivan mitättömät. 

***

Tunti loppui, vähintäänkin ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen. Pakkasin tavarani nopeasti ja ryntäsin ensimmäisten joukossa ulos luokasta. Kävelin ripeästi, suorinta mahdollista tietä kohti tuttua paikkaa, koulun taakse. Tutut hekilöt seisoskelivat jo siellä, ilmeisesti odottivat minua.

"Tossa", yksi henkilöstä, mustatukkainen, silloin tällöin täysi mysteeri Zayn sanoi ja ojensi tupakka-askia. Nappasin askista yhten laittaen sen huulieni väliin. Zayn ojensi kättään, ja sytytti tupakan kädessään olevalla sytkärillä.

Vedin runsaasti savua keuhkoihini. Olin aloittanut tupakoinnin vasta muutama päivä sitten, kun minua todella ärsytti. Minua ärsytti, kun äiti määräili, minua ärsytti, kun opettajat valittivat, minua ärsytti kaikki. 

"No, mikäs sulla on?" Zayn esitti kysymyksen.

"Ei mitään, kunhan vaan mietin", sanoin vetäen savua uudelleen keuhkoihini. Ei se kovin hyvältä tuntunut, kun ajatteli, että saattaisin saada ties minkä keuhkosyövän ja kuolla siihen, eikä kyllä muutenkaan. Voisin ihan hyvin jättää tupakoinnin sikseen, mutta nyt tarvitsin kunnon savut. Ja se oli Harryn syy. Jos aikaisempi kohtaamisemme olisi mennyt niin kuin olin suunnitellut, en olisi nyt tässä, tervaamassa keuhkojani, vaan jossain ihan muualla.

Ihmettelin, miten tämä porukka ei ollut koskaan jäänyt polttamisesta kiinni, vaikka savuttelivatkin koulun rajojen sisäpuolella. Opettajat eivät tosin koskaan käyneet pihalla, mitä nyt silloin tällöin, jos kahvi ja pulla sattuivat loppumaan, ja piti lähteä hakemaan jostakin lisää. Oppilaat taisivat pelätä Zayniä ja muuta jengiä, koska monet heistä olivat kyllä nähneet meidät, mutta kukaan ei ollu koskaan käräyttänyt meitä. Opettajilla taisi myös olla todella surkea hajuaisti, koska kukaan heistä ei ollut haistanut savunhajuista hengitystäni, vaikka olivatkin olleet todella lähellä minua.

Kello soi seuraavan tunnin alkamisen merkiksi. Tiputin tupakantumppini maahan ja sammutin sen kengälläni. Menin muun massan joukossa ovesta sisälle, ja lähdin suunnistamaan kohti luokkaani.

***

"Tomlinson, tuutko hetkeks tänne?" äidinkielen opettajani kuiskasi, ja viittoi minua luokseen. Laskin kynänpätkäni pöydälle, ja lähdin opettajan luo. Opettaja avasi luokan oven, ja astuin ovesta ulos luokan ulkopuolelle.