Jasmine Conway ja ongelmien vuosi

2. Luku. "Saako olla makeisia?"

Alex

Syyskuun ensimmäisenä päivänä heräsin kamalaan meteliin. Makasin sängyssäni ja kuuntelin käytävältä kuuluvia ääniä, jotka olivat selvästi jonkinlaisen kiistelyn ääniä.

"Sinähän et tuollaista asua pistä yllesi kouluun!" Savannah tiuskaisi aivan oveni ulkopuolella.

"Mitä väliä sillä on mitä minä puen, kun joudun kuitenkin laittamaan vaatteiden päälle tämän typerän kaavun?" Jasmine kivahti takaisin.

Virnistin itsekseni ja nousin istumaan. Tyypillisiä naisten huolia, vaatteet. Menin suihkuun, minkä jälkeen puin farkut ja t-paidan päälleni. Astuin käytävään, jossa Jasminen ja Savannahin riita jatkui yhä. Huomasin heti mistä kiikasti. Jasminella oli yllään musta hame ja valkoinen crop top, eikä Savannah taitanut tykätä tyttärensä asuvalinnasta. Ei sillä etteikö naisen omat vaatteet olisi koskaan olleet mitään maailman peittävimpiä.

"Nyt menet vaihtamaan vaatteesi johonkin säädyllisempään Jasmine Conway ja sen jälkeen tulet alas aamiaiselle", Savannah tiuskaisi ja kopisteli portaat alas.

Jasmine murisi itsekseen ja palasi huoneeseensa. Hyvä ettei sentään paiskannut ovea kiinni perässään. Lähdin itse alas keittiöön, missä isä ja Rafael istuivatkin jo syömässä. Savannah hääräsi jotain keittiösaarekkeen luona.

"Huomenta", hymähdin ja istuin paikalleni.

"Huomenta. Voitko näyttää Tylypahkaa heti, kun on aikaa?" Rafael kysyi silmät innosta loistaen.

"Tietenkin, elleivät oman ikäisesi pojat halua välttämättä tehdä sitä" vastasin.

"Toivottavasti sinä ja Jasmine pääsette Rohkelikkoon. Se on ehdottomasti paras tupa. Olin itsekin siinä, kun kävin Tylypahkaa", isä totesi ja Rafael nyökkäsi innoissaan.

Jasmine kolisteli portaat alas selvästi tympääntyneenä. Virnistimme Rafaelin kanssa toisillemme.

"Huomenta. Sinähän olet tänään aurinkoisella tuulella", Rafael virnisti.

Jasmine mulkaisi veljeään pahasti, mutta ei sanonut mitään. Huomasin, että tyttö oli vaihtanut ylleen tiukat farkut ja valkoisen topin. Hän katsoi äitiään murhaavasti voidellessaan leipää itselleen. Savannah esitti, ettei huomannut mitään.

"Lähdemme asemalle viidentoista minuutin kuluttua", Laurent ilmoitti sanomalehtensä takaa.

Olin niin innoissani kuudennesta vuodestani Tylypahkassa. Varsinkin, kun Rafael ja Jasminekin tulisivat sinne. Olin varma, että he olivat maailman parhaat velipuoli ja -sisko. Kukaan ei voisi olla parempi kuin he.

***
Viidentoista minuutin päästä istuimmekin jo isän autossa. Tietysti hänen oli pitänyt alkaa ylpeillä sillä, että oli rikas, koska hän valitsi kaikkein kalleimman autonsa, ellei lasketa mukaan sitä kaksipaikkaista urheiluautoa. Rafael näytti olevan innoissaan upeasta autosta, vaikkeivat hän, Jasmine ja Savannah olleetkaan mistään köyhimmästä päästä itsekään.

Istuin takapenkille Rafaelin ja Jasminen väliin. Jasmine oli ilmeisesti unohtanut jo aamuisen riitansa Savannahin kanssa, koska katseli silmät loistaen maisemia meidän ajaessa kohti Lontoossa sijaitsevaa King's Crossin asemaa.

"Onko totta, että velhoilla on oma asemalaituri?" Rafael kysyi, kun isä ja Savannah olivat syventyneet omaan keskusteluunsa.

"Tietenkin. Jästithän ihmettelisivät, jos keskellä juna-asemaa lähtisi kouluun joukko outoihin kaapuihin pukeutuneita suippohattuisia kummajaisia", vastasin virnistäen.

Jasmine alkoi nauraa outoihin kaapuihin pukeutuneille suippohattuisille kummajaisille, emmekä minä ja Rafael pystyneet olemaan nauramatta mukana.