Jasmine Conway ja ongelmien vuosi

9. Luku. Joululomasuunnitelmia.

Rafael Conway

Odottelin tunnin alkua taikuudenhistorian luokan edessä. Nathan, Jordan, Camille ja Ariane olivat vielä syömässä. Loput seitsemäsluokkalaisista Rohkelikoista olivat jo paikalla.

"Hei Rafael", kuulin jonkun sanovan takaani.

Jonkun tutun äänen. Käännyin ympäri ja kohtasin James Potterin virnistelevät kasvot. Kohotin kysyvästi kulmiani.

"Minulla on asiaa", hän sanoi ja menimme hieman sivummalle.

"No?" kysyin kärsimättömänä, koska huomasin ystävieni tulevan.

Viitoin heitä odottamaan kauempana. James mietti hetken ennen kuin aloitti.

"Siskosi Jasmine...", hän yritti löytää oikeita sanoja.

Tuhat toinen toistaan kamalampaa ajatusta tuli mieleeni. Mitä Jasille oli käynyt? James huomasi kai järkyttyneisyyteni, koska kiirehti sanomaan:

"Ei hänelle ole käynyt mitään. Asiani koskee..."

James ei kuitenkaan ehtinyt sen pidemmälle, koska professori Binns tuli päästämään meidät sisään.

"Nähdään tuntien jälkeen", sanoin Jamesille ja harpoin muiden mukana sisälle luokkaan.

Istuin paikalleni Camillen viereen luokan perälle. Camille oli oikeassa. Paikka oli paras mahdollinen ja juuri nyt minä halusinkin päästä lähtemään luokasta mahdollisimman nopeasti.

"Tänään työskentelette pareina ja teette esitelmät aiheesta 1900-luvun sodat", professori Binns paasasi luokan edessä.

Minua ei erityisemmin kiinnostanut sodat, koska ne toivat mieleen kuolleen isäni. Karistin hänet heti mielestäni ja käännyin Camilleen päin.

"Sinä kirjoitat", sanoimme yhteen ääneen.

"Minä olen tyttö, joten voin määrätä sinua", Camille virnisti.

"Ei Camille, minun käsialastani ei saa kukaan selvää. Sinun pitää kirjoittaa tämä", vastasin ja pidin kasvoni peruslukemilla.

Camille avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta sulki sen sitten ja alistui kohtaloonsa.

***
Näin Jamesin nojailevan seinään Suuren salin ovien vieressä. Kiirehdin hänen luokseen. James huomasi minut ja hänen ilmeensä muuttui vakavaksi.

"Mennään jonnekin rauhallisempaan paikkaan", hän pyysi ja lähti johdattamaan minua ulos.

Olin taikahistorian tunnilla kehitellyt 56 kohtaisen listan siitä, mitä asiaa Jamesilla voisi olla, mutta en muistanut yhtäkään niistä enää.

"No?" hoputin, kun pysähdyimme varjoisaan kohtaan linnan viereen.

"Olen huomannut, että sinä ja Alex olette aika suojelevaisia, kun on kyse Jasminesta. Tiedän erään, joka taitaa pitää hänestä, minkä vuoksi haluaisi tietää onko tarpeeksi hyvä siskollenne", James kertoi vakavana.

Mietin hetken ennen kuin tajusin mistä oli kyse. Kasvoilleni kohosi ilkikurinen virne.

"Taidat tarkoittaa itseäsi?" varmistin ja James nyökkäsi nolona.

"Hei kuule...olet hyvä tyyppi ja niin edelleen...", aloitin ja huomasin Jamesin ilmeen valahtavan.

"Se on okei, jos Jasmine itse haluaa olla kanssasi", hymähdin ja James virnisti.

"Se ei siis häiritse sinua?" James varmisti ja pudistin päätäni.

Miksi ihmeessä se olisi häirinnyt? Minusta James vaikutti sopivalta. Hän oli hauska ja rento, mutta kuitenkin huolehtivainen ja ilmeisesti ajatteli myös muiden mielipiteitä. Lähdimme takaisin sisälle, missä menimme muiden luokse syömään.