I ain't good to be yours pt.2 [LOPETETTU KESKEN]

"Tai mitä?!"

Makasin minun ja aviomieheni sängyllä ja tuijotin ikkunaa. Jungkook oli herännyt aikaisemmin ja lähtenyt töihin. Halusin nousta ylös, mutta minua sattui jalkoihin, enkä voinut kunnolla liikuttaa niitä. Eivät viillot olleet syviä, mutta ne kirvelivät. Ajatukseni keskeytyivät kun puhelimeni alkoi soimaan. Kurkotin yöpöydälle missä puhelimeni oli, kun sain puhelimen käteeni vastasin katsomatta ketä minulle soitti.
••
Puhelu
???/Taehyung

"Joo?"

"Hei. Voisiks vahtii Joo-Chanii tänää?"

"Ööö...tota joo voin. Pystyisik sä mitenkää tuomaa Joo-Chanii ja tyttöi tänne, ku mä en oikee pääse sängyst ylös."

"Ai että sellasta. Juu kyl me voidaa tuoda."

"Juu."

••
Lopetin puhelun. Pakko laittaa jotain vaatteit pääl. Ajattelin ja nousin istumaan. Nostin peiton pois jalkojeni päältä ja katsoin tuhansia viiltoja molemmissa jaloissani. Siirsin jalkojani varovasti sängyn reunalta yli ja nousin seisomaan. Kävelin varovaisin askelin vessaan.

Joo-Chanin näkökulma
Odotin Yunin ja Yonin kanssa äitiän meidän sohvalla. Isä ja äiti riitelivät eilen, koska isä oli ampunut pappaa jalkaan vahingossa. Nousin pois sohvalta ja kävelin keittiöön. Kiipesin keittiön pöydälle, avasin kaapin oven ja otin sieltä lasin. Suljin kaapin oven, kiipesin alas ja täytin lasin sitten vedellä ja join sen. Laitoin lasin pöydälle ja olin lähtemässä, kunnes huomasin äitin ja isän kävelevän keittiöön, ja he huusivat taas toisilleen. "Jimin kuuntele!" "Me ollaan puhuttu täst jo! Anna olla!" Äiti huusi. Isä otti äidin käsivarresta kiinni kovaa tai ainakin se näytti siltä että äitiä sattui, josta äiti säpsähti ja otti kaksi askelta kauemmas isästä. Isä päästi irti äidistä. "Rakas en mä-." "Sä teit sen taas. Sanoit et oot muuttunu!" "En satuttanu sua." "Et viel!" "Tiiät etten satuttais sua enää ikinä." Isä sanoi lempeästi ja yritti halata äitiä, mutta äiti meni kauemmas. "Ooks sä l-lyöny äitiä?" Kysyin ja molemmat vanhempani kääntyivät minuun ja näytyivät yllättyneiltä. "J-Joo-Chan sun ei pitäny kuulla sitä." Isä sanoi. Kävelin vanhempieni väliin ja työnsin isän pois päin äidistä ja minusta. "Joo-Chan en mä teitä satuta. En vois ikinä tehä niin. Rakastan teitä molempia, enkä haluu et pelkäätte." "M-Mee pois!" "Rakas?" "Y-Yoongi lähe. Puhutaan täst myöhemmin, m-mut kiltti lähe." "Fine. Soita jos käy jotain, okei?" "J-Joo.". Isä lähti. Äiti nosti minut syliinsä ja käveli olohuoneeseen.

Time skip
Taehyungin näkökulma
Istuin keittiön pöydän ääressä ja katsoin ulos ikkunasta. Haavat kirvelivät, enkä pysty kävelemään kunnolla, en ainakaan ilman kipua. Ovikello soi, joten nousin ylös ja kävelin hitaasti ovelle. Avasin oven ja siellä oli Jimin ja lapset. Päästin heidät sisälle ja kävelin keittiöön. Istuin takaisin pöydän ääreen. Jimin tuli hetken päästä keittiöön ja istui minua vastapäätä. "No ette tainnu paljoo puhuu eilen illal, vai?" Jimin kysyi kiusoitellen. "E-Ei me." "Onks kaikki hyvi?" "J-Joo on. Mi-iks ei ol-lis?" "Sun keho tärisee. Löiks se sua taas?" "Ei. Jimin kaikki on hyvin." "Tae sä voit kyl kertoo mul." "Ei se lyöny täl kertaa..." "Vaan?" "Se....s-se vi-iils puukol mun r-reisiin h-haavoi." "Mitä helvettiä!?" Jimin huusi. "Nyt se jätkä meni liian pitkälle! Minkä helvetin takia se viiltäis puukolla sen omaa aviomiestä!? Saatana, se jätkä on sairaalas ku mä nään sen!" Jimin raivosi "Jimin e-ei se hai-ittaa. Ei se sa-attunu." "Ei muka sattunu?! Tae älä puolustele sitä kusipäätä! Se satutti sua taas!" "Se oli vika ker-rta ku se tekee noin." Sanoin, vaikka tiesin sisimmässäni ettei se todellakaan ollut viimeinen kerta. "Mul riitti. Sä ja tytöt muutatte nyt meil, aianki kuukaudeks." "Jimin ei. Me pärjätään kotoon kyl." "Ei. Taehyung, eks sä nää mitä Jungkook on tehny sun mielenterveydel. Sä laihdutat ja viiltelet, et ees nuku kunnol. Ja syytät kaikest itteäs, vaiks se ei olis sun vika. Sä pelkäät ja mä tiiän sen. Sun ei oo turvallist olla tääl, eikä oo tytöilläkään. Ois vaa parast et te asuisitte meil vähän aikaa, ainaki siihen asti et Jungkook osaa käyttäytyy ku mies." "En haluu olla vaivaks sul ja Yoongil." "Etkä sä oo." Jimin sanoi.

"Pitäiskö pakkaa sit jotain vaatteit?" Kysyin "Me voidaan hakee ne myöhemminki. Pääasia on et te pääsette pois täält mahdollisimman nopeesti." "Mut Jungkook on töi-." "Isi!" Yon ja Yun huusivat. Näin kun aviomieheni käveli keittiöön, jolloin hän sai Jiminiltä murhaavan katseen. "Wow. Miks sä mua mulkkaat?" Jungkook kysyi Jiminiltä. "Mietippä sitä, runkkari." "Jimin." Sanoin. Jungkook nosti katseensa minuun ja viittoi että tulisin yläkertaan, jonka jälkeen hän lähti itse yläkertaan. "Jimin mä taidan mennä pakkaa nyt, nii ei tarvii tulla tänne sit enää." Sanoin hymyillen ja Jimin nyökkäsi. Nousin ylös ja kävelin hitaasti yläkertaan. Kun pääsin yläkertaan, menin minun ja aviomieheni huoneeseen. Suljin oven ja jäin seisomaan sen luokse. "Kerroiks sä?" Jungkook kysyi "M-Mistä?" "Siit mitä eilen tapahtu." "Jimin painosti m-mua kertoo." "Et olis kertonu! Tajuutko et jos sä jatkat tota et sä kerrot joka ikisel ihmiselt meidän avioliitosta, nii sitä menoo meil on poliisit meidä ovel!" "E-Eihän tää oo-o mun v-vika." "No kenen sitte?! Käveleks mä tuol kadui kertomas et mä hakkaan mun aviomiestä, ei en kerro! Eikä pitäis sunkaa!" "J-Jimin on ai-inut joka-a y-ymmärtää m-mua!" "Mäkö en sit ymmärrä?!" "E-Et!" Huusin. Jungkook nousi ylös sängyn reunalta ja käveli lähemmäs minua. "Sano toi viel kerran." Jungkook sanoi matalalla äänellä ja minä pudistin päätäni. "Mä käskin sun tehä jotain ja sä kans vittu teet niinku mä sanon!" "L-Lopet-ta." "Tai mitä?!". En vastannut mitään. Jungkook naurahti ja käveli sitten kauemmas minusta "Sitä vähä minäki." Hän sanoi. "H-Halu-uun e-ero-ota." Sanoin hiljaa. "Erota? Miks?" "Oot manipuloiva kusipää! Hakkaat mua, syytät mua kaikest, pakotat mua seksiin ja viilsit mua vittu puukolla jalkoihin!" "Olin kännis sillo. En oo lyöny sua pitkään aikaan, joten mitä sä pelkäät?" "Pitäiskö mun sit helvetti tappaa itteni, et sä ymmärrät kuin paljon mua sattuu!?" "Anteeks? Eks sä ymmärrä et mä rakastan sua?!" "Ai rakastat? Ja paskan marjat! Jos sä rakastat mua, nii näytä sit sitä rakkauta mua kohtaan, jollain muulla ku seksillä ja väkivallalla!" "Hyvä on. Mennää treffeil tänää. Saat valita ihan minkä paikan vaa, käyks se?" "Luuleks et yhet treffit korjaa sen kaiken kivun minkä sä oot mul aiheuttanu?" "Ei korjaa. Mut ne ei jää yhiks. Pystyisiks sä viel antaa mul anteeks?" "Joo, jos sä muutat sun käytyäytymist." "Kyl mä muutan. En satuta sua enää, oikeesti täl kertaa mä lupaan sen sulle." "Hyvä on."
____________________________________

Sanoja: 1021