I ain't good to be yours pt.2 [LOPETETTU KESKEN]

"Välitän."

Pidin Yonin kädestä kiinni ja silittelin peukalollani hänen kämmenen selkää. Jungkook oli pihalla tupakalla ja tulisi vaemaan kohta takaisin. Katselin molempia tyttäriäni, jotka makasivat hengityslaitteissa. Jos oisin tehny abortin, näin ei ois ikinä käynyt. Ajattelin. Sairaalahuoneen ovi avautui ja Jungkook tuli huoneeseen. Hän istui vierelleni js laittoi kätensä reidelleni. "Kaikki hyvin?" Hän kysyi ja nyökkäsin. "Kyl ne selvii." Jungkook sanoi minulle. Hymyilin vain surullisesti. "Tiiäkkö. Mä haluisin uskoo et molemmat selvii, mut mä tiedän jo miten täs käy. Tiiän et kumpikaan meist ei haluu myöntää tosi asioita, mut joskus ne on vaan pakko." Sanoin hiljaa. "Tiiän." Jungkook vastasi.

Jiminin näkökulma
Heräsin auringon paisteeseen, joka osui silmiini. Nousin ylös ja hieroin silmiäni. Päätäni särki ja minulla oli huono olo, enkä muistanut eilisestä mitään muuta paitsi sen että riitelin Yoongin kanssa. Nousin pois sängystä, kävelin ovelle, avasin sen ja lähdin alakertaan etsimään särkylääkkeitä. Hieroin ohimoitani samalla kun kävelin keittiöön. Avasin keittiönkaapinoven ja otin sieltä särkylääkepurkin. Otin purkista yhden pillerin, otin lasin kaapista, täytin sen vedellä ja otin pillerin sen kanssa. Laitoin purkin takaisin kaappiin, suljin kaapinoven ja kun käännyin näin Yoongin. "En just nyt jaksa puhuu sul." Sanoin ja olin kävelemässä hänen ohi olohuoneeseen, mutta hän otti ranteestani kiinni. "Taisit unohtaa jotain, baby." Hän sanoi. "Miten nii?" "Älä leiki tyhmää." "Mä en tiedä mistä sä puhut. Päästä irti." "Ehk pikku muistutus ei haittais, vai?" "Mitä tarkotat?" Kysyin. Yoongi lähti raahaamaan minua kellarin ovelle päin. Hän avasi kellarin oven, raahasi minut portaat alas ja laittoi sitten valon päälle. Hän heitti minut lattialle. "Mist hyväst toi oli?!" Kysyin. "Sä et totellu mua." "Anteeks?! En oo enää 5!" "Väitinkö niin?" "Et...miten vaan miten niin en totellu?" "Mä sanoin sul et sä et saa poistuu makuuhuoneesta." Yoongi vastasi. Katsoin miestä hiukan ihmeissäni, kunnes muistin jotain pätkiä eilisestä illasta. "M-Mä......oon pahoillani. En..e-en muistanut. Älä jätä mua tänne, kiltti." "Baby luuleks sä et mä uskoisin ton?" "E-En oikeesti muistanut." "Niin niin." "Et sä voi jättää mua tänne! M-Mieti miten mun ahdistus vaikuttaa tähä vauvaan!" "Olisit miettinyt sitä ennenku menit juomaan ja ennenku rikoit sääntöjä." "E-Eks sä v-välitä?" "Välitän."

Jinin näkökulma
Istuin olohuoneessa ja join kahvia. NamJoon oli vielä nukkumassa, tai siis niin ainakin luulin. Laitoin kahvikupin olohuoneenpöydälle ja tuijotin hetken aikaa seinää. Siirsin katseeni kuitenkin käsiini ja nostin hihani ylös. Käsissäni oli kaksi uutta arpea, mutta kukaan ei tiennyt siitä. Vedin sormeni arpien yli ja se kirveli. Kuulin askeleita portaissa, joten laskin hihani nopeasti alas. Otin kahvikuppini käteeni, nousin ylös sohvalta ja kävelin keittiöön. Laitoin kahvikupin keittiön tasolle js sitten tunsin kädet lantioni ympärillä. "Huomenta kaunokainen." NamJoon sanoi. "Huomenta." Sanoin hymyillen. Käännyin miestä päin ja pussasin huulille. "Mä meen vaihtaa vaatteet." Sanoin ja olin sitten lähtemässä yläkertaan. "Baby?" Hän kysyi. "Niin?" "Miks tos kahvikupis on veritahroi?" Kysymys sai minut jäätymään paikoilleen. Katsoin kämmeneeni ja huomasin siinä vähän verta. "Jin?" NamJoon kysyi ja seisoi nyt edessäni. "Mun nenä alko vuotaa verta." Vastasin hymyillen hermostuneesti. NamJoon ei vastannut vaan otti kädestäni kiinni. "Saanko?" Hän kysyi. "E-Ehk ois vaa-a p-parem-mpi että et." Sanoin. Hän kuitenkin nosti hihaani. Käänsin katseeni vasemmalle ja pidätin itkuani. "A-Anteek-ks. Ei mun....t-tai siis en tii-iä m-miks tein sen." Änkytin. "En oo vihanen sulle, uskon et se on vaikeeta, mut mä autan sua pääsemään eroon tästä tavasta." "Mmm." "Rakastan sua." Hän sanoi ja pussasi minua poskelle. "Mäki rakastan sua." Sanoin hiljaa takaisin.

Time skip
Jungkookin näkökulma
Otin aseeni lipastosta ja laitoin sen takkini bovitaskuun. Lähdin alakertaan, laitoin kengät jalkaan ja lähdin sitten kävelemään Jiminin ja Yoongin talolle päin.

Kun pääsin heidän pihaan koputin ulko-oveen ja Yoongi tuli avaamaan sen. Menin sisälle, suljin oven, otin kengät pois ja seurasin Yoongia olohuoneeseen. "Ooks valmis lähtee tekee keikkaa?" Kysyin ja Yoongi nyökkäsi. "Vaikutat väsyneelt. Oliks rankkaki ilta Jiminin kaa?" Kysyin virnuillen. "No hehhe. Jimin on ihan helvetin hankala kännissä." "Aha. Nukkuuks se viel?" "Joo, kui?" "Eiku ei nähty sitä Taen kaa sairaalas, nii ajattelin vaa." "Jeon sä et huijaa mua tiiän et luulet et mä tein sil jotain." "Okei joo niin luulen." Sanoin. "En tehny." "Mikä se tömähdys oli, joka kuulu eilen teidän huoneesta?" "Mikä tömähdys? Mä en kuullu mitään." "Sähän sanoit Jiminin olevan baarissa, eiks ni?" Kysyin. "Nii se oliki. Jiminil on kaikki hyvin, luota muhun." "Mist ne tömähdykset johtu?" "No hyllylt varmaa tippu jotain, tai sit sä kuvittelit." "Nii." Vastasin ja lähdin kävelemään yläkertaan päin. "Miks sä sinne meet? Meidänhän piti lähtee." Yoongi sanoi takaani. "Tarkistan vaa yhen jutun nopee." Vastasin. Olin avaamassa huoneen oven, mutta Yoongi tuli eteeni. "Väistä." Sanoin. "Siel ei oo mitään nähtävää." Yoongi sanoi ärsyyntyneenä. "Sä salaat jotain." "En." "No miks en sit saa mennä toho huoneeseen?" "Koska Jimin nukkuu alasti, enkä haluu et näät sen ilman vaatteit." "Sil on peitto pääl." "Silti." Yoongi sanoi. Pyöräytin silmiäni ja tönäisin Yoongin sivuun, ja avasin huoneen oven. Kävelin sängyn luokse ja nostin peittoa, mutta se oli tyhjä. "Mis Jimin on?" Kysyin ja käännyin Yoongiin. "Nukkumas. Mut ei täs huonees." "Mitä sä teit sille?!" "En mitään. Ei mun tarvinnut." "Satutiks sä sitä?" "Entä sitten jos satutinki? Miks sua kiinnostaa? Itekki hakkaat Taehyungia." Yoongi sanoi. "Mä tiedän et Jimin on jossain täällä." Sanoin. "Hyvä. Yritä toki ettii se. Mut katoppa kelloo, meiän pitää lähtee. Mut sä voit tulla keikan jälkeen tänne." Yoongi sanoi hymyillen. Tuhahdin ja lähdin alakertaan, Yoongi perässäni. Laitoimme kengät jalkaan ja lähdimme.

Taehyungin näkökulma
Istuin äitini sohvalla ja tuijotin hyllyllä olevia valokuvia minusta kun olin lapsi, ja joissain niissä oli myös Jimin, Jisoo ja Rose. "Tässä sun tee rakas." Äitini sanoi ja ojensi minulle teekupin. Otin sen käteeni ja lämmitin käsiäni sillä. "Ootko syönyt mitään?" Hän kysyi yhtäkkiä. "Joo." "Haluuks sä jotain? Näytät laihalta." "Oon kunnossa, äiti." "Mä tiedän ettet sä oo. Tiiän et syytät itteäs siit mitä tytöil tapahtu, mut se ei ollu sun vika." "Mut mä jätin ne kotiin viikoks." "Tae se ei ollut sun vika. Älä syytä itteäs. Et voinu vaikuttaa asiaan mitenkään." "Olisin, jos oisin jääny kotiin." "Se ois tapahtunu joka tapauksessa." Äitini sanoi. Huokaisin, sillä en jaksanut alkaa väittelemään asiasta. "No miten sul ja Jungkookil muuten menee?" "Hyvin." "Hyvä kuulla." "Mmm." Vastasin. En oikeastaan ollut sillä tuulella että haluaisin jutella. Liian monta asiaa pyöri samanaikaa päässäni. Join teeni, laitoin sen olohuoneenpöydälle, nousin ylös ja kävelin vanhaan huoneeseeni. Laitoin oven kiinni ja lukkoon, jonka jälkeen kävelin sängylle ja menin makaamaan. Silmistäni alkoi valumaan kyyneleitä, joten painoin pääni tyynyyn.
__________________________

Sanoja: 1056