I ain't good to be yours pt.2 [LOPETETTU KESKEN]

"Oh Seung....."

Nousin ylös sängyltä ja lähdin kävelemään alakertaa kohti etsimään Jungkookia. Alakerrassa ei ollut ketään, joten kävelin eteiseen ja huomasin että Jungkookin kengät puuttuu. Mahtavaa. Se varmaan meni ryyppäämään taas. Ajattelin. Kävelin olohuoneeseen ja istuin sohvalle. Otin kaukosäätimen käteeni ja laitoin telkkarin päälle. Kaukosäädin tippui kädestäni kun näin tutun mies henkilön uutisissa "Oh Seung on suorittanut vankilatuomionsa ja on nyt vapaalla." Toimittaja telkkarissa sanoi. Nostin kaukosäätimen lattialta ja suljin telkkarin. Nousin ylös sohvalta ja juoksin minun ja Jungkookin huoneeseen. Otin puhelimeni käteeni, avasin näppäinlukon, menin yhteystietoihin ja soitin Jungkookille.

••
Puhelu
Jungkook/Taehyung

"Mitä nyt baby?"

"T-Tuu ko-otiin."

"Itkeks sä? Mikä on? Onks tapahtunut jotain?"

"Ki-iltti tuu kotiin."

"Baby mun pitää hoitaa yks juttu viel, siin ei mee kauaan. Mä tuun sen jälkeen, kyl sä pärjäät."

"S-Se on pää-ässy poi-is v-vank-kilast."

"Ketä?" 

"Oh S-Seung."

"Helvetti! Tae älä liiku kotoolta mihinkään, okei? Mä tuun niin nopee ku pääsen. Hengitä rauhallisesti. Se ei tuu sinne, se ei tiedä mis me asutaan."

"Baby? Tae sano että sä ymmärrät nyt noi kaikki mitä mä sanoin."

"Tae vastaa!"

"Taehyung!?"

"Pitkästä aikaa Jeon Jungkook."

"Seung mitä sä teit Taelle?!"

"En mä viel mitään. Miehes on ihan turvassa, ainakin siihen asti että hän on hiljaa. Me ei haluta ongelmia, eihän?"

"Mitä sä haluat!?"

"Eikö se ole tullut jo selväksi näiden vuosien aikana?"

"Sä et vittu oo myymäs mun miestä seksiorjaks!"

"No pitää lopettaa. Heippa."

••
Seung lopetti puhelun ja sammutti puhelimeni kokonasn, jonka jälkeen hän heitti sen seinään. "Sä oot paremman näkönen ku mä muistin." Hän sanoi. Mies tuli lähemmäs minua ja kyykistyi eteeni. Käänsin pääni pois päin hänestä. "Voi pientä. Ei sun tarvii itkee, mä en satuta sua jos mun ei oo pakko." Hän sanoi ja pyyhki kyyneleeni pois. Seung otti teipin pois suultani. "M-Miks sä te-eet näin?" Kysyin itkien. "Katoku mun pitää maksaa mun yhet velat, niin sä ja Jimin saatte auttaa siinä." "M-Miks ju-ust me?" "Koska mä vihaan Yoongia ja Jungkookia, joten mun on pakko viedä jotain mitä he rakastavat." "N-Ne ei oo te-ehny-yt su-ulle mitään." "On. Katsoskun he veivät minulta sen mitä minä rakastin ja rakastan edelleen." "Ke-enet?" "Mun vaimon." "Ei. J-Jungkoon ei tap-ppais ketään." "Niinkö? No jostain helvetin syystä mun vaimo on kuollut ja makaa haudassa! Ja sun miehes tappo sen!" Seung huusi. En voinut uskoa sitä. Ei minun tuntemani Jungkook tappaisi ketään, ihan sama vaikka vihaisi jotakuta niin paljon. "Taehyung?!" Kuulin Baekhyunin huutavan alakerrasta. "Mä oon tääl yläkerra-." Olin huutamassa, mutta Seung laittoi kätensä suuni eteen. Kuulun juoksu askeleita ja pian Baekhyun oli makuhuoneessa ja osoitti miestä aseella. "Sä päästät Taen nyt menemään ja mä en soita poliisei!" Baekhyun huusi. Seung päästi irti minusta. "Hyvä on. Tää ei todellakaan jäänyt tähän." Hän kuiskasi viimesen lauseen minun korvaan, jonka jälkeen hän lähti. Baekhyun tuli luokseni ja irrotti köydet ranteistani. "Ooks sä kunnos?" Hän kysyi ja nyökkäsin.
"Jungkook on tulos." Baekhyun sanoi ja nyökkäsi.

Time skip
Istuin sohvalla ja odotin aviomiestäni. Baekhyun oli lähtenyt ajat sitten, kun olin vakuuttanut että pärjään yksin. Ulko ovi avautui ja meni kiinni. Nousin ylös sohvalta ja kävelin sen viereen. Heti kun Jungkook näki minut hän juoksi halaamaan minua. "Ihana nähä että sä oot kunnossa." Hän sanoi. Työnsin miehen kauemmas itsestäni. "Mikä on?" Jungkook kysyi. "Kuka sä oot?" Kysyin "Jeon Jungkook, sun aviomiehes ja meidän lasten isä...miks?" "Ei. Kuka sä oot oikeesti?" "Seung kerto sulle?" "Niin kerrtos, joten?" "Se oli vahinko. Mä ja Yoongi oltiin tekemäs murtokeikkaa ja Yoongi sano mulle et mun pitää kattoo ettei ketään tuu ku se meni hakee kaikki arvotavarat Seungilta ja sen vaimolta. Me luultiin ettei ketään olis kotona. Mä olin sinä päivänä ottanut huumeita, joten en ollut järjissäni yhtään mä pidin asetta mun kädessä ja sit kuulin askeleita mun takaa. En nähnyt pimeessä et ketä se oli, kunnes kuulin naisen äänen. Ei mun pitänyt ampua, mut sit se kävi mun kimppuun ja me painittiin hetken aikaa, kunnes mä vahingossa vedin liipaimesta ja se nainen kuoli siuhen paikkaan. Mä kannoin syylisyyttä ihan helvetin kauan ja kannan vieläkin." Jungkook kertoi. "Miks sä et kertonut mulle?" "Koska en halunnut että pelkäisit mua." "En mä sua ois pelännyt. Enkä pelkääkään." "Ootko varma?" "Oon. Tiiän etteit satuttais ketään." Sanoin ja väänsin kasvoilleni hymyä muistuttavan ilmeen. "Sun ei tarvii valehdella mulle. Mä nään että sun kroppa tärisee vähän." "En mä pelkää sua." "Niin sä väität."
_________________________________________

Sanoja: 725