I ain't good to be yours pt.2 [LOPETETTU KESKEN]

Kipeä

Aamulla
Tuijotin nukkuvaa Jungkookia hymyillen. Miehen rintakehällä koristi minun tekemät fritsut ja puremat. "Huomenta vaan sullekin." Jungkook sanoi käheällä aamuäänellään, silmät edelleen kiinni. "Ol-liks sä hereil koko ajan?" Kysyin. "Olin." Jungkook vastasi. Jungkook nousi pois sängystä ja käveli minun puolelle sänkyä. Hän kumartui lähemmäs kasvojani ja pussasi minua poskelle. "Menääks suihkuun, kaunokainen?" Hän kysyi ja nyökkäsin. Jungkook nosti minut syliinsä ja lähti kävelemään kylpyhuonetta päin. Jungkook laski minut alas sylistään. Heti kun pääsin jaloilleni jalkani alkoivat tärisemään, joten otin seinästä tukea. "Kaikki hyvin?" Jungkook kysyi samalla kun laittoi suihkun päälle. "Joo. Jalat vaan tärisee." Vastasin ja hymyilin hiukan. "Enkai mä mennyt liian rajusti eilen illal?" Jungkook kysyi virnuilleni ja pudistin päätäni. "No pääseks omin avuin kävelee tänne vai et?" Hän kysyi. Käänsin katseeni lattiaan. "En.." Sanoin. Jungkook käveli minun luokse ja nosti syliinsä. Kiedoin jalkani hänen vyötärölle ja käteni hänne kaulalle. Jungkook käveli suihkun alle ja laski minut alas. Horjahdin hiukan ja nojasin Jungkookin rintakehään. "Väsyttääks?" Hän kysyi ja nyökkäsin. "Haluuks et otan tän päivän vapaaks?" "Haluisin, mut sun on pakko mennä töihin." "Ei oo. Mä jään mielummin pitää sust huolta, ku et menisin töihin istumaan 8-9 tunniks." "Mä en oo ees kipee." "Vaikutat siltä." Jungkook sanoi ja laittoi kätensä otsalleni. "Sähän oot ihan tulikuuma." Hän sanoi. "Mul on kaikki ihan hyvin. Oikeesti. Oon vaan väsynyt eilisest illast." Kerroin. "Sä näytät kipeeltä ja sulla on kuumetta.". Otin askeleen taaemmas. "Oikeesti kaikki on hyvin." Sanoin ja hymyilin heikosti. "Ei oo. Sä oot kipee." Jungkook sanoi ja sammuti suihkun, jonka jälkeen hän nosti minut syliinsä ja käveli meidän huoneeseen. "Kookie laske mut alas. Pystyn kyl kävelee ite." Valitin ja yritin päästä alas. Jungkook laski minut sängyn päälle ja meni sitten hakemaan meille pyhkeet.

Jungkook tuli vessasta pyyhe lantiollaan ja yksi pyyhe kädessään. Hän käveli luokseni ja alkoi kuivaamaan minua. "Kuivaatko ite haaravälis vai mä?" Hän kysyi. Nousin istumaan ja otin pyyhkeen häneltä. Jungkook käveli vaatekaapilleen ja otti sieltä yhden hupparin, sitten hän meni minun kaapille ja otti sieltä bokserit ja kolitsihousut minulle. Jungkook käveli luokseni ja auttoi laittamaan vaatteet päälle. Hän nosti minun lantiota vähäsen jotta saisi bokserit jalkaani. "Kookie." Sanoin hiljaa. Mies nosti kysyvän katseen minuun. "Mä voin pukee itekin." Kerroin "Ei. Mä autan sua, niin pääset sit lepää." Jungkook sanoi ja laittoi minulle seuraavaksi kolitsihousut jalkaan. Nousin istumaan ja laitoin hupparin päälleni. Jungkook nosti minut syliinsä ja kantoi minut minun puolelle sänkyä, ja laski minut siihen. Hän laittoi peiton päälleni ja pussasi minua otsalle. "Se keittiö pitäis siivoo." Sanoi ja yritin nousta ylös sängystä, mutta Jungkook työnsi minut takaisin makaamaan. "Ei ku nyt sä lepäät. Mä siivoon keittiön sun puolesta." "Ei. Mul ei oo ees kipee olo." Sanoin. "Tae sulla on kuumetta. Mä en anna sun siivoo, ku sä oot kipee." "Fine." "Hyvä. Mä meen nyt apteekiin  ja sit  mä siivoon keittiön." "S-Sä jätät mut yksin tänne?" "Joo. Ei sul käy mitään. Mä tuun niin nopee ku voin." "M-Mut mua pelottaa olla yksin." "Baby kaikki on hyvin. Se jätkä joka stalkkas sua ja Jiminii sillon, niin on jo vankilas." "Oo-otko varma?" "Oon. Lepää nyt."

Jiminin näkökulma
Olin keittiössä tekemässä lettuja, kun lapset niitä kerran pyysivät. Jay oli lähtenyt aikaisin aamulla töihin.  Lapset olivat olohuoneessa katsomassa lastenohjelmia tai siis he olivat siellä ainakin kun viimeksi tarkistin. Käänsin neljännen letun ja odotin että se paistuu. Otin kahvikuppini pöydältä ja join siitä, jonka jälkeen laitoin sen takaisin pöydälle. Otin letun pois pannulta ja laitoin valmiiden lettujen päälle. Olin laittamassa lettutaikinaa pannulle, mutta kuulin kolahduksen portailta päin, jolloin sammutin levyn, siirsin paistinpannun toiselle levylle ja menin katsomaan ketä oli portaissa kaatunut. Näin Joo-Chanin makaamassa lattialla. Nostin hänet syliini. "Kulta oot sä kunnossa?" Kysyin huolissani. "Oon. Ei mua satu mihinkään." Poika sanoi josta huokaisin, koska poika ei tiennyt vielä sairaudestaan. Olen kyllä yrittänyt kertoa hänelle mikä hänen sairaus on, mutta sanoja ei vain tule ikinä ulos suustani. "Äiti päästä jo alas. Kaikki on hyvin." Poika sanoi ja yritti päästä pois sylistäni. "Okei, mut muista olla varovainen." Sanoin ja laskin pojan alas. Yon ja Yun juoksivat olohuoneesta ja halasivat Joo-Chania. "Onks kaikki hyvin? Sattuuk sua?" Jeonin siskokset kysyivät yhteen ääneen. "Kaikki on hyvin, eikä mua satu mihinkään." Hän sanoi. "Miten sä kaaduit portais?" Yun kysyi. "No mä yritin yht siistii temppuu, minkä mä näin telkkaria, mut se ei ihan toiminut." Poika selitti. "Osaatko sä jotain muita temppuja?" Yon kysyi ja Joo-Chan nyökkäsi. "Mitä?" Tytöt kysyivät. "Yhen käden kärrynpyörän." Hän vastasi. "Näytä." Tytöt sanoivat. Joo-Chan meni hiuksn kauemmas meistä, nosti vasemmankätensä ylös ja teki kärrynpyörän, tai no melkein, mutta hänen käsi peti alta ja hän kaatui lattialle. Tuo ei näyttänyt kauhean normaalilta. Ajattelin. "Lapset menkää laittaa ulko vaatteet päälle, me lähetään päivystykseen." Kerroin. Kukaan heistä ei sanonut mitään vaan meni laittamaan ulko vaatteita päälle. Hain auton avaimet keittiöstä ja otin samalla kännykkäni latauksesta. Menin eteiseen laitoin kengät jalkaan ja otin takin naulakosta. Lähdimme ulos ja kävelimme autolle. Avasin takapenkin oven lapsille ja he menivät sinne. Autoin kaikkia laittamaan turvavyön kiinni, jonka jälkeen paiskasin oven kiinni. Kiersin toiselle puolelle autoa ja menin kuskin paikalle. Laitoin turvavyön, käynnistin auton ja lähdin ajamaan sairaalalle päin.
_________________________________________

Sanoja: 847