Varkaan perillinen

III. Epäilyksiä Ja Näkyjä

Oli tullut levättyä aika pitkään ja tuli herkästi nukuttuakin pitkään, mutta kun nousin sängystä joka paikkaan sattui ja särki.
Jäin hetkeksi vielä istumaan sänkyyn ja odottamaan hetkeksi kivun laantumista.
Se ei ehkä täysin onnistunut, sillä paikkoja koski kokoajan.
Minun olisi yritettävä päästä hakemaan särkylääkkeitä keittiöstä, mutta siinä kesti hetken aikaa että pääsin ylös sängystä.
Kun pääsin keittiöön, kaivoin kaapista särkylääkettä ja otin ne veden kera.
Sen jälkeen meninkin lepuuttelemaan sohvalle ja samassa äiti ilmestyi keittiöön alkaen keittämään kahvia.
"Olet näemmä herännyt?" Äiti tokaisi.
"Joo, vähän ehkä paikat kipeänä mutta otin jo särkylääkettä" vastasin.
"Oletko koska itse ollut jo hereillä" lisäsin kysyen äidiltä.
"varmaan joku parisen tuntia ja tuossa tehnyt omia juttujani" Äiti vastasi.
"Okei" vastasin lyhyesti.
"Lähden jonkun ajan päästä käymään asioilla kaupungilla, joten kysyn sinulta että pärjäätkö täällä yksin sen aikaa?" äiti kysyi istahtaen sohvalle odottaman kahvinkeittimen valmistumista.
"Enköhän" vastasin.
"Äläkä sitten taas hankkiudu hankaluuksiin, en kestä jos löydän sinut kohta teholta" äiti vastasi huolestuneesti.
"En en...kyllä minä osaan huolehtia itsestäni" vastasin määrätietoisesti.
Äiti katsoi minua hetken aikaan sen näköisenä, kun hän ei oikein uskoisi sitä sillä olinhan sitä yleensä aina luvannut joka ei koskaan pitänyt paikkaansa.
"En minä pystyisi edes tappelemaan tässä kunnossa, joten en aio etsiä hankaluuksia" yritin saada äidin uskomaan.
"Noh, toivotaan" Äiti vastasi ja lähti hakemaan kahvia.
"otatko sinä kahvia?" äiti kysyi samalla minulta.
"Tietenkin" vastasin ja äiti toi sitten kahvia myös minulle.
Ei mennyt aikaakaan, kun äiti oli saanut kahvit juotua ja sen jälkeen hän otti olkalaukkunsa ja laittoi kengät jalkaan, lisäksi hän puki ohuen takin päälleen. Hän laittoi pitkät punertavat hiuksensa siinä samalla nutturalle.
"Minä menen nyt" äiti vastasi.
"Joo" vastasin lyhyesti ja sen jälkeen ovi kävi, sitten tulikin aika hiljaista.
Mitähän minä tekisin sillä aikaa kun äiti on poissa?
Särytkin alkoivat hieman helpottaan ja en ollut juurikaan niitä ihmisiä, jotka osaisivat pysyä paikallaan.
Niinpä nousin ja vein kupin keittiön pöydälle, sen jälkeen puin takkia ja kenkää jalkaan samassa sitten poistuen kotoa ulos ja tietenkin varmistin että minulla oli puhelin ja lompakko matkassa.
Olin lähtenyt taapertamaan kaupunkia kohden minkä pystyin kävelemään, mutta siis kuntoni ei ollut kuitenkaan millään tavallaan huono...se oli vain ruhjeita täynnä.
Olin mennyt käymään huvikseen yhdessä kahvilassa, vaikka kotona joinkin jo kahvit niin päätin ostaa kahvia ja jonkun leivoksen.
Kun olin maksanut, olin mennyt terassille nauttimaan niistä.
"Katsos päiviä" kuului takaani ja käännyin katsomaan, puhuja oli Jake.
"ai moi" tervehdin.
"Kuinkas sä täällä? Ja miksi sä olet tuon näköinen" Jake kysyi hämmentyneenä istuen samaan pöytään.
"Joku jengi kävi kimppuuni" vastasin Jakelle.
"Aaa~ okei" Jake vastasi hieman hiljaisesti.
"Joo, en tiedä keitä he oikein olivat mutta aion ottaa siitä vielä selvää" vastasin viekkaasti virnuillen.
"Toivottavasti et ole henkeäsi kuitenkaan menettämässä" Jake vastasi mietteliäänä katsoen minua.
"en kai minä nyt sellaisia suunnittelisi, on henki sentään minulle tärkeä" vastasin.
"pitäisi vain saada selville mitä he haluavat ja kuka heidän pää pomonsa on" lisäsin vielä mietteliäästi samalla hörpäten kahvia ja ottaen palan leivonnaisesta.
"okei ja sä tarvitset minun apua?" Jake vastasi kysyvään sävyyn.
"hmm...saatan ehkä tarvitakin, kunnes oikea hetki lähestyy" vastasin virnuillen Jaken suuntaan.
"Mukana ollaan" Jake nosti kättään niin että ottaisin myös kiinni sopien homman ja niin myös tein.
"Hyvä, se on sitten sovittu asia" sanoin hänelle.
"juu, mutta oli kiva törmätä tosiaan...ikävä kyllä minun on kuitenkin jatkettava tästä matkaani, mutta ilmoittele" Jake sanoi sitten ja nousi pöydästä.
"Joo, minä ilmoittelen" tokaisin ja Jaken nyökkäyksen jälkeen hän jatkoi menojaan, kuten aina.
Jake oli yleensä se oman tien kulkija, mutta hän auttoi aina jos tarve oli.
Olin saanut siinä kahvit ja leivokset syötyä ja juotua, joten sitten nousin pöydästä ja jatkoin matkaani.