Varkaan perillinen

V. Merkki Kartalla

Meillä siis oli suunnitelma Clayn kanssa.
Löytää kartta ennen vihollisia ja se oli tehtävä samana yönä.
Olimme palanneet sivuteitä pisin takaisin turvapaikalle vaihtamaan vaatetusta, sillä minä en voinut samoissa vaatteissa palata ryöväämään mitään.
Puin ylleni täysin mustat vaatteet ylleni, mitä Clay oli minulle eteeni laittanut ja lisäksi sain mustan hupparin ja kangas nauhan, jossa oli kaksi silmä aukkoa, samassa satuin löytämään housujeni taskusta sen punaisen hiusnauhan, jonka Kindra minulle antoi. Päätin sitoa sen ranteeseen niin, ettei se tulisi tippumaan.
Laitoin naamarin kasvoille ja sidoin sen taakse kiinni solmulle, siitä jäi roikkumaan pitkät nauhat.
Laitoin sen jälkeen vielä hupun päähäni.
"Tuo asu pukee sinua" Clay kommentoi.
"Kiitos" vastasin lyhyesti katsoen hieman itseäni.
Aikaa oli kulunut sen verran, että ihmisiäkin oli varmasti lähteneet juhlista.
Minä olin menossa jo melkein autolle, kun Clay pysäytti minut laittaen käden olkapäälleni.
"Kuljetaan mieluiten jalan" hän sanoi.
"Jalan?" kysyin, kun pian näin Clayn lähtevän kiipeämään katolle.
"Niinpä tietenkin" vastasin ja lähdin Clayn perään kiipeämään tikapuita.
Päästyäni ylös aloin tähyillä, missä se kartano mahtoi olla.
"Miten me täältä asti päästään tuonne?" kysyin Clayltä, joka saattoi olla sille aika tyhmä kysymys.
"Helposti, kyllähän täällä näitä kattoja riittäneen" Clay naurahti.
"Haluatko itse kokeilla kiipeilyä, vai tuletko selkääni?" Clay kysyi sitten.
"Voisin kokeilla itse liikkumista" vastasin hieman epävarmana.
"Okei, se on helppoa kun luotat kehoosi ja pidät tasaisen vauhdin, lisäksi tarkkaile ympäristöä" Clay kertoi.
"Minä voin näyttää" hän lisäsi vielä ja lähti kevyellä juoksulla aluksi nousten kattoja pisin.
Lähdin kulkemaan hänen perässään ja samassa Clay kiihdytti vauhtia ja loikkasi kattojen välillä olevan tyhjyyden yli päästen toiselle katolle.
Minä epäröin, mutta koitin juosta yhtä nopeasti kuin Clay ja hyppäsin myös.
Pääsin toki katolle, mutta olin horjahtaa taakse päin jolloin Clay kerkesi ottaa minusta juuri ajoissa kiinni rinnuksista.
"Se oli lähellä" vastasin ja Clay veti minua pois päin reunalta.
"Kyllä sinä vielä opit, seuraavana oppina varmaan onkin hieman kiipeily taitojen kehittämistä" Clay sanoi.
Jatkoimme kuitenkin taas matkaan Clay liikkuen edellä ja minä yritin jollain lailla pysyä perässä.
Oli muutamia kiperiä tilanteita, mutta selviydyin niistä nipin napin Clayn avustuksella.
Saavuimme pian kartanolle ja menimme hiljaa pihan poikki, sillä emme kuitenkaan päässeet kartanon katolle kattoja pisin kun katot olivat liian kaukana kartanon katosta.
Hiippailimme kartanon takapihalle ja etsimme samalla reittiä ikkunalle.
"Tuolla on parveke, voimme kiivetä narun avulla" Clay totesi ja otti esiin koukullisen narun jonka heitti parvekkeen kaiteille, jolloin koukku tarttui kaiteeseen.
"Kiipeä sinä sinne, minä jään vartioon" Clay vastasi ja niin lähdin sitten kiipeämään narua pitkin ylös.
Pääsin parvekkeelle ja nousin kaiteen yli mennen nopeasti talon seinustalle.
Talossa löytyi vielä valoja, joten ihmisiä oli pakko olla vielä hereillä.
Vilkaisin varovasti ikkunasta, siellä kulki jonkinlaisia palvelijoita ja siivoojia.
Päätin mennä ikkuna lautoja pitkin seuraavalle ikkunalle ja siitä vielä yksi ikkuna eteenpäin.
Kurkkasin sen jälkeen ikkunasta, joka näytti pimeältä huoneelta ja ulkonäön perusteella tämä voisi olla se vartioitu huone.
Otin linkku veitsen esiin, jolla sujautin sen ikkunan väliin ja avasin lukon.
Se avautuikin yhtäkkiä auki niin, että se oli melkein pudottaa minut alas.
Onneksi sain itseni kuitenkin taivutettua seinään päin.
Hengähdin vähän ja menin sitten sisälle huoneeseen hiljaa laittaen samalla ikkunan kiinni niin että pääsisin siitä sitten uloskin.
Huone oli täynnä toimisto hyllyjä ja siellä oli yksi työpöytäkin lähellä ikkunaa.
Päätin suunnata ensimmäisenä pöydän ääreen alkaen etsiä vetokaapeista jotain mikä voisi olla kartan näköinen.
Nostelin papereita ja kansioita, kaikkea muuta sieltä löytyi mutta ei sitä mitä etsin.
Pian rasahti oven takaa jotain ja kuuntelin hetken aikaa.
Joku oli tulossa tänne kun oven lukon pesä alkoi pitää rapinaa.
Laitoin paperit ja laatikon kiinni, sen jälkeen etsin hätäisesti piilopaikkaa.
Ainoa minkä paikan löysin oli takka.
Menin isoon takkaan sisään ja nousin joten kuten ylös piippuun ja otin asennon niin etten tipahtaisi alas.
Piipun seinämissä oli jotain mitä lie happi rakoja tai jotain reikiä, että näin kuitenkin edelleen huoneeseen.
Näin kun huoneeseen tuli kartano herra ja hän etsi jotain.
Mies meni taulun luo ja avasi sen kääntämällä taulun sivuun, siellä oli lokero johon mies pyöritti jonkun numero yhdistelmän ja luukku aukesi.
Kartano herra otti jotain sieltä ja sen jälkeen hän sulki luukun ka taulun, jonka jälkeen mies lähti sitten pois huoneesta.
Hivuttauduin alas piipusta ja tulin ulos takasta.
"Clay, kartanon herra kävi ja hänellä on salaluukku taulun takana" puhuin korvanappiin Claylle.
*Ahaa, mahtaisitko päästä sinne käsiksi?* Clay kysyi.
"En tiedä, hän näytti käyttävän numero koodia. Kuinka siitä mahtaisi päästä läpi? " kysyin samalla Clayltä.
*Olen kuullut, että jopa maalauksesta voisi löytyä salasanat. Kokeile etsiä suurennus lasilla* Clay kertoi, samassa aloin etsiä varusteista suurennus lasin ja kun sen löysin menin taulun ääreen etsien salasana numeroita.
"Löysin yhden" Kerroin hiljaisella äänellä.
*Hienoa. Jatka etsintää, loput ovat kyllä siellä* Clay vastasi.
Hetken etsinnän jälkeen, löysin loputkin numerot.
Sen jälkeen avasin taulun ja laitoin numero järjestelmän, sitten luukku aukesi.
Menin hiljaa katsomaan mitä sieltä löytyi.
Siellä oli kaiken näköisiä papereita ja rahaa, mutta siinä samassa löysin jonkinlaisen kansion jonka otin käteeni.
Avasin sen ja selasin papereita.
Samassa jostain papereiden välistä tipahti taiteltu paperin palanen.
Nostin sen ja avasin.
"Tässä se on" sanoin hiljaa Claylle.
*Löysitkö kartan?* Clay kysyi.
"Löysin, tässä on jotain merkintöjä" kerroin.
*Ota se mukaasi ja lähdetään pois täältä* Clay ohjeisti.
Niinpä laitoin kaiken muun takaisin ja laitoin kartan taskuuni.
Suljin sen jälkeen kaapin ja taulun, jonka jälkeen lähdin suuntaamaan ikkunalle.
Kun olin avannut ikkunan ja lähdössä, niin jouduinkin jämähtämään paikalleni kuuntelemaan ääniä.
Nimittäin ovi alkoi taas käydä ja tällä kertaa se vaalea hiuksinen, jolla oli hopeinen maski ja valkoinen smokki aikaisemmin tulikin huoneeseen.
Hänellä ei kuitenkaan enää ollut naamaria päällään, vain valkoimen smokki puku.
Jäin tuijottamaan, kun mies ei kuitenkaan aluksi huomannut minua, kun hän meni yhdelle hyllylle laittaman jotain papereita.
Siinä vaiheessa päätin häipyä ikkunasta jättäen ikkunan kuitenkin auki.
Päätin mennä seinustalle niin tiiviisti kiinni kuin pystyin ja olin hiljaa, koska se mies tuli ikkunalle katsomaan epäillen jotain.
Hän kuitenkin meni takaisin ja sulki ikkunan, jolloin itse suuntasin takaisin isolle parvelle.
Sielläkin tuli pieni este, jolloin en pystynyt menemään parvekkeelle vaan olin edelleen kiinni seinustassa selkä seinää vasten.
Parvekkeelle sattuikin tulemaan tuntemani ihminen punaisessa mekossaan, nimittäin Kindra.
Hänelläkään ei ollut enää naamiota, joten näin hänen kauniit kasvonsa.
Jäin tuijottamaan häntä hetken ja mietin mitä tekisin asian suhteen.
"Psst" päätin kuitenkin kuiskaista ja näin kun nainen alkoi pyöritellä päätä kääntyen sitten minuun päin.
"Kuka sinä olet?" nainen vastasi säikähtäneenä, mutta hän ei kuitenkaan alkanut huutamaan.
"Sshhh...ethän kerro kenellekään?" sanoin hiljaa tullen hieman esille.
Kindra katsoi minua hetken hämmentyneenä, kun taas minä päätin nostaa käsivarttani jossa oli hänen punainen hiusnauha.
"Se olet sinä sieltä tanssiaisista, mitä sinä täällä teet? Joku voi nähdä ja napata sinut?" Kindra kuiski hiljaa tähyillen parvekkeen oville, ettei kukaan tulisi vielä.
"Minulla oli vain pari pikku asiaa hoidettava, mutta olin juurikin lähdössä" kuiskasin hiljaa ja päätin mennä niin lähelle Kindraa, että olimme kasvokkain, tosin hän ei minun kasvoja nähnyt mustan naamion takaa ja sitten vain päätin suudella häntä.
Tunsin Kindran vastanneen suudelmaani.
Sitten pienen hetken kestäneen suutelun jälkeen vetäydyin taakse päin ja samassa hyppäsin kaiteen yli tarttuen naruun.
Kindra oli kääntynyt minuun ja katsoi hämmentyneenä, kun laskeuduin narua pitkin liukuen alas.
Kidra tajusi auttaa irrottaen koukun irti ja sen jälkeen me Clayn kanssa otettiin hatkat siitä pihasta.
"Oletko varma ettei se nainen kerro eteenpäin?" Clay kysyi siinä kun olimme päässeet pois kartanon pihasta ja siinä kiipesimme samalla sitten katoille joita pisin lähdimme turvatalolle.
"Olen minä" olin vain vastannut Clayn kysymykseen ja jatkanut matkaani.
Turvapaikalle päästyä menimme sisälle Clayn huoneeseen ja otin taskustani kartan esille avaten sen pöydälle.
"Siinä tosiaan on joku merkintä ja tämä on jossain ihan muualla " Clay tokaisi ja tutki karttaa.
Tutkimme siinä yhdessä karttaa.
"Matkustetaanko me tuonne?" päätin kysyä ja koitin miettiä missä maakunnassa merkki oikein mahtoi olla.
"Ehkä joissain Amazonilla, tuo on jotenkin rehevän näköistä aluetta" Clay arveli.
"Oletko varma?" kyseenalaistin Clayn vastausta.
"Kyllä se on ja katso, kartan takana lukee Amazon. Sinne me menemme" Clay vastasi määrätietoisena.
"Okei, lähdetäänkö me sinne?" kysyin jälleen.
"Tietenkin, pakataan ja lähdetään yksityiskoneella" Clay kertoi.
"Lähdetäänkö me heti?" kysyin.
"Aamupäivästä lähdetään, niin keritään suunnitella kaikki valmiiksi" Clay kertoi.
"Ja ehkä kerkeäisi pienet yö unetkin nukkua" mies lisäsi vielä.
"Okei, eli pakkaamaan?" sanoin kysyvään sävyyn.
"Kyllä" Clay vastasi.
Päätin riisua siinä naamion pois ja muutkin aseistukset ja vaihtaa omiin vaatteisiin, sillä vasta nyt tajusin että ne oli vielä päälläni.
"No mä meen sitten tästä pakkaamaan" sanoin Claylle.
"Joo, nukutko kotona vai täällä yösi?" Clay kysyi.
"Varmaan nukun kotona, sillä äidillekin pitää yrittää jotain selittää miksi olen jonkun aika poissa" vastasin Claylle.
"Okei, mutta voithan sinä vain sanoa että olet kaveri porukan kanssa menossa reissulle" Clay mainitsi.
"Okei, mut minä menen nyt että kerkeän pakkaamaan ja nukkumaan" naurahdin siinä.
"Joo, nähdään aamulla" Clay vastasi
Siinä lähdin sitten ulos lähtien suuntaamaan kotia kohti.
Kävellessäni minun omat ajatukseni alkoivat jälleen jyllätä.
Muistin, että Jeremyn olisi pitänyt viedä se kartta tai jotain sellaista vastaavaa.
Olikohan hän edes juhlissa? Aloin miettiä siinä, sillä en tajunnut edes tarkkailla naamiota niin paljoa.
Toivottavasti hän ei joutuisi vaikeuksiin, sillä hän on silti minun ystäväni.
Samassa ajatuksiini tuli Jake, jonka kanssa oli tarkoitus selvittää ne piirittäjät.
Otin puhelimeni esiin ja päätin soittaa Jakelle.
Puhelin piippasi muutamia kertoja, kunnes Jake vastasi.
"Moro, mitäs sulle? Olitko nukkumassa?" kysyin Jakelta.
"Moro. En ollut vielä, mutta suunnitteella pikku hiljaa. Mitäs jätkä on puuhaillut?" Jake kysyi.
"Ei kai tässä erikoisempia, tosin on tässä kyllä tapahtunut vaikka ja mitä" selitin samalla kun kävelin.
"Okei, joko olet saanut selville niistä hyökkääjistä?" Jake kysyi.
"En ole, mutta eiköhän se jotenkin selviä jossain vaiheessa" kerroin.
"mutta tosiaan tässä viikko harjoittelin tanssi taitoja ja nyt iltana kävin tanssiaisissa" lisäsin vielä.
"Ai sinä? Tanssiaisissa?" Jake naurahti.
"Joo joo, piti harjoitella kun Clay halusi että osaan käytös tapoja" naurahdin myös itse.
"Okei, sä oot alkanut pyöriin enemmänkin sen Clayn kanssa?" Jake kysyi uteliaana.
"No vähän joo, mutta toisaalta olen ollut ihan utelias näkemään hänen elämän tyyliään...vaikkakin se vähän kuulostaa sellaiselta rikolliselämältä" selitin Jakelle.
"Aivan" Jake vastasi mietteliäästi.
"Clay ei kuitenkaan ole millään tavalla paha rikollinen, toisin kuin Jeremyn pomot. Näin joku viikko sitten hänet joidenkin tosi pahojen tyyppien seurassa, enkä oikein tajua mitä hän mahtaa oikeasti tehdä" kerroin huolestuneesti Jakelle.
"Niin, jokainen tekee varman omat päätöksensä. Jaken elämä on kyllä huolettanut itseäkin, sillä minäkin näin sen yksi päivän kulkevan niin hämysti ja katoavan sitten jonnekin" Jake kertoi.
"Hei, tuli mieleen haluatko yrittää selvittää hänen jutuistaan jotain? Se voisi auttaa meitä. En tiedä nähdäänkö me kuitenkaan ihan hetkeen, sillä ollaan menossa pikku reissulle Amazoniin" kerroin Jakelle.
"Amazoniin? Wau, onpa jännää" Jake kuulosti innostuneelta.
"mutta joo, voin minä yrittää selvitellä Jeremyn asioita" hän lisäsi sitten.
"Okei, mutta joo katsellaan ja ollaan yhteyksissä" sanoin.
"Joo, selvä tehdään niin" Jake sanoi myös ja sitten lopetettiin puhelu.
Menin siinä samassa sitten sisälle.
"Moii" koitin huhuilla äidille.
"Moi, kuinka sinä tähän aikaan tulet?" Äiti tuli pian makkarista.
"Olin pienissä juhlissa vaan" vastasin.
"Menen huomenna pikkuisella ulkomaa reissulle kaveriporukan kanssa, he halusivat että menisin mukaan" kerroin sitten varovaisesti äidille.
"Aijaa, no koska tulisit sitten takaisin?" äiti kysyi hämillään.
"En tiedä, ehkä viikko" vastasin epävarmana.
"Okei, no en minä ole kieltänyt sinua liikkumasta. Kunhan muistat olla varovainen" äiti vastasi ehkä hieman hailean oloisena, mutta kuitenkin ihan iloissaan.
En saanut hänestä selvää, oliko hän surullinen vai iloinen.
"mutta hei, minähän tulen takaisin" päätin kuitenkin piristää äitiä.
"Älä ole huolissaan, osaan pitää huolta itsestäni jo ja niin kuin sanoit...olen kohta 18" lisäsin vielä.
"Niinhän sinä olet" äiti vastasi ja tuli halaamaan minua.
"Me lähdetään aamupäivästä matkaan, kyllä sinä aamulla kerkiät vielä näkemään ja lisäksi tuon sinulle tuliaisia" koitin saada äidin piristymään.
"Okei, no menehän sitten pakkaamaan valmiiksi" äiti sanoi sitten ja menin sitten omaan huoneeseen ottaen kaapista matkalaukun.
Sen jälkeen aloin katsoa vaatekaapista tarvittavia vaatteita, puhelimen laturin ja jotain muuta viihdykkeitä ja sellaisia mitä voisi tarvita matkalla.
Sitten hammasharjaa ja pyyhettä laitoin myös laukkuun.
Pian laukku oli saatu pakattua ja sen jälkeen kävin hieman hakemassa syötävää.
Söin ja kävin sen jälkeen sänkyyn, samalla laitoin varmuuden vuoksi puhelimeeni herätyksen kymmenen aikaan, jotta edes silloin olisin jo hereillä.
Kävin sitten makuulle ja hetken päästä nukahdin täyteen uneen.
Näin jälleen kerran unia siitä kristallista, mutta tällä kertaa se muuttui mustaksi ja maailma oli täynnä synkkyyttä.
Pian heräsin herätys kelloon ja sammutin sen puhelimesta katsoen samalla, se näytti kymmenen.
Nousin ylös ja puin päälleni, sen jälkeen menin keittiöön syömään aamupalaa.
Äitikin oli hereillä ja hän oli keittänyt jo kahvia.
"Huomenta kulta" äiti tervehti.
"Huomenta" vastasin ottaen kupin kahvia ja tehden leipää kahvin kanssa.
"Soittelethan tai muista vaikka edes viestitellä jos pystyt sieltä reissulta, minne sitten ikinä menetkin?" äiti kysyi minulta.
"Tietenkin. Jos vaan on kenttiä, niin soitan tai laitan viestiä" vastasin katsoen äitiäni.
Äiti hymyili ja jatkoi kahvin juontia.
Sain siinä syötyä sun muuta ja katsoin vielä viimeiset tavarat mukaan, kun aloin tehdä lähtöä.
Äiti halasi minua vielä ovella kun olin lähdössä ja samalla sanoimme heipat, sen jälkeen lähdin laukun kanssa kävelemään turvatalolle.
Satuin vilkaisemaan rannettani ja huomasin, että minulla oli edelleen Kindran antama hiusnauha paikallaan ja onneksi se oli pysynyt.
Nauha oli jotenkin minulle tärkeä, varsinkin kun muistelen sitä suudelmaa.
Pian pääsin turvatalon oville ja avasin sen mennen sisälle, samassa joku luikahti sisälle niin nopeasti etten nähnyt mikä se oli.
Aloin hieman tähyillä ja kuikkia nurkkaan.
"Tennessee? Sinä tulit" keskeytti kuitenkin Clayn sanat ja käännyin häneen päin.
"Joo" vastasin hänelle samalla laskien laukun alas.
"Joko sinulla on laukku pakattu?" kysyin Clayltä, kun samaan aikaan en kerkeä huomata että laukkuuni pujahti jotain nopeasti tai luulin nähneeni jotain, mutta luulin sitä vain näköharhaksi.
"Joo, tuollahan se on" Clay vastasi.
"Lentokone odottaa lentokentällä" Clay lisäsi siinä kun kävi hakemassa laukkunsa.
Lähdettiin aika lailla saman tien matkaan tai kävelimme jonkun matkaa saapuen sitten määränpäähän.
Siellä lentokoneemme odotteli, kun olimme saapuneet pienelle lentokentälle.
Nousimme koneeseen ja pilotti lähti ohjaamaan konetta ylös taivaisiin.
Se tuntui hieman karmealta kun kone nousi ylös, mutta pian lopulta lennettiin tasaisesti.
Katselin ikkunasta maisemia, sillä se oli hauskaa nähdä kuinka kaikki oli niin pienen näköistä.
"Oletko ennen ollut koneessa?" Clay kysyi.
"Öömm...en ole tainnut" vastasin miettien ja katsoen Claytä, sen jälkeen käänsin katseeni ikkunaan.
"Tässä on vielä hyvä puoli, että voidaan vielä lepäillä ennen kuin laskeudutaan" Clay sanoi ja otti rennompaa asentoa päättäen levätä vielä.
Katsoin häntä ja suuntasin katseen toisaalle.
Aloin yhtäkkiä haaveilla Kindrasta ja mietin mahtoikohan hän kuulua pahis jengiin.
Mahtoikohan hän olla sen Victorin nainen?
Katsoin sitten ranteessani olevaa hiusnauhaa ja pian suljin silmäni nukahtaen hetken päästä uneen.
Näin unta Kindrasta, mutta ihan vähän vain.
Sen jälkeen miekat ja kristallit valtasivat uneni jälleen.
Säpsähdin hereille viimein ja pian huomasin, että olimme laskeutumassa pikkuhiljaa.
Vilkaisin Claytä joka näytti vielä nukkuvan.
Katselin ikkunasta ja näin kuinka aloimme lähestyä laskeutumisaluetta.
"Joko olemme perillä?" yhtäkkiä Clay kysyi ja hän näytti heränneen.
"Ainakin siltä näyttäisi" vastasin ja Claykin käänsi katseensa ikkunaan.
"Kannattaa varautua sitten ilmakuoppiin, niitä voi yleensä olla myös kun kone tekee laskua" Clay kertoi ja samassa kone alkoikin tehdä täriseviä liikkeitä.
Pian kuitenkin selvittiin niistä ja kone oli turvallisesti maan pinnalla.
Tulimme ulos koneesta ja eteen ilmestyi avara lentokenttä, jota ympäröi trooppiset puut.
"Mennään etsimään joku hotelli paikka, missä voimme yöpyä" Clay sanoi ja lähdimme kävellen etsimään hotellia.
Tulimme aika pian pieneen kylään, jossa oli tori aluetta ja sun muita pikku puoteja.
Löysimme yhden hotellin ja Clay kävi varaamassa huoneet.
Saimme avaimet ja siirryimme omiin huoneisiin ainakin hetkeksi aikaa.
Kuului koputus oveltani.
"Sisään" vastasin.
Ovi avautui ja siellä oli Clay.
"Hei, sitten kun kerkeät ja jaksat tule käymään huoneessani sitten" Clay sanoi.
"Joo, minä tulen" vastasin ja Clay meni huoneeseensa takaisin.
Menin laukulleni ja avasin vetoketjun, mutta samassa säikähdin kun joku tuli laukustani ja meni sängyn alle piiloon.
Otin kännykästä taskulampun ja kyykistyin osoittaen valolla.
Se oli se sama pesukarhu, joka vei minulta tajuntani.