Varkaan perillinen

IX. Viritetty Ansa

Olimme tosiaan lähteneet kylästä ja päätettiin suunnitella reitti jonnekin Victorin tuki kohtaan.
Olimme jonkin matkaa kävelleet pois päin kylästä ja kun sopiva pieni levähdys hetki tehtiin Clay oli levittänyt kartan kivelle ja koitti navigoida missä Victorin aluetta mahtoi olla.
Pesukarhu oli myös matkassamme ja se tutkaili ja nuuskutteli ympäristöä.
"Jos he ovat leiriytyneet tähän, me voitaisiin päästä etenemään täältä" Clay näytti sormella karttaan.
"Hmm...se voi olla, mutta myös tuo toinen reitti voisi olla myös potentiaalinen vaihtoehto" Ehdotin Claylle näyttäen kohtaa.
"Sekään ei ole huono ollenkaan" Clay tuumasi.
Olimme pitäneet hyvän pienen tauon ja miettineet strategiaa, jolloin sitten Clay korjasi kartan ja lähdimme taas jatkamaan matkaan.
Kävelimme monta kilometriä, kunnes pääsimme metsän reunalle josta näimme Victorin miesten tekevän töitään ja tietenkin se oli vartioitua aluetta.
"Kävin täällä aikaisemmin sitä edeltävää yötä, jolloin minun piti sen jälkeen mennä sinne toiseen ulottuvuuteen" kuiskasin hiljaa Claylle.
"Mitä? Mitä sinä täällä teit?" Clay kysyi hiljaa, mutta hieman myös hermostuneesti.
"Tapasin Kindran" kuiskasin takaisin.
"Kuka Kindra? " Clay kysyi kurtistaen kulmia.
"No se tyttö jonka sinäkin näit tanssiaisissa ja siellä parvekkeelle" yritin muistuttaa miehelle.
"Aijaa, mitä hän täällä tekee?" Clay kysyi hölmistyneenä, mutta samassa huomasimme että joku vartia kuuli meidät, joten oli kyykistyttävä enemmän puskien suojaan.
"Hän on niiden mukana" Koitin kuiskia hiljaa niin ettei vartia kuule.
Clay nosti sormen huulille ja näytti merkkiä, että oli pysyttävä hiljaa.
Mitään ei kuitenkaan kuulunut, joten pysyimme vain paikoillamme hiljaa.
"Hei, mitä sä tuijotat?" kuului jonkun miehen ääni.
"En mitään, luulin vain nähneeni jotain" toinen mies sanoi.
"Tuskin siellä mitään on tai sitten se oli joko tuuli tai joku elukka" toinen miehistä puhui.
"Saatat olla oikeassa" toinen mietti sitten.
"Noni, jatketaan" toinen vastasi ja kuului vain hiljaiset askeleen äänet.
Päätin kurkata varovaisesti pensaan oksien välistä ja niitä kahta vartijaa ei enää näkynyt.
"Mitä teemme?" kysyin kuiskaten.
"Koitetaan jatkaa eteenpäin" Clay vastasi ja lähti liikkeelle liikkuen piilopaikasta toiseen.
Seurasin hetken ja lähdin sitten Clayn perään.
Kuljimme hissun kissun tavaroiden takana ja pian pääsimme talon seinustalle.
Clay kuikuili toiselta puolen ikkunasta sisään ja minä toiselta puolen.
Leo käveleskeli käytävillä vartiat perässä kulkien.
"He taitavat tajuta, että kun olemme vapaalla heillä on vartiointi aika tarkkaa" Clay kuiskasi minulle hiljaa.
"Missähän he pitävät kristallia?" mietin hiljaa kuiskata Claylle.
"Se pitää varmaan ottaa jotenkin selvää, mutta miten heidät voisi saada puhumaan niin etteivät he tajua mitään" Clay mietiskeli kuiskaten.
"Victorinkin pitäisi olla täällä jossain, kun aikaisemmin kävin täällä silloin yksin" Mainitsin Claylle kuiskien.
"Sitä pahoin pelkään, että se Leo on varmasti kertonut meistä hänelle" Clay kuiski takaisin.
Clay tarkkaili joka suuntaan etsien jonkinlaista keinoa jonnekin, ehkä sisälle tai jotain.
Silmäilin Claytä aina välillä ja yhtäkkiä mies päätti mennä ikkunasta sisälle.
"Clay, oletko nyt varma tästä?" kuiskin hermostuneesti mennen tämän perään.
"Olen varma ja tästä kyllä selvitään" Clay kuiskasi takaisin ja lähti hiippaillen liikkumaan kohti käytäviä.
Minua hieman ehkä pelotti, mutta menin silti miehen perässä.
Ovien kohdalla Clay koitti kuunnella aina ovien läpi kuuluiko niitten takaa mitään ääniä ja jos ei kuulunut, Clay kokeili aina oven kahvaa varovaisesti.
Ovet olivat kuitenkin kaikki aina lukossa.
Samassa kuulimme jonkun kävelevän käytävällä, joten meille tuli kiire etsiä piilopaikka.
Ainoa ovi joka aukesi oli pieni siivous komero, jonne me molemmat ängettiin jollain lailla ja samalla koitimme oven raosta kurkkia kuka tämä kävelijä oli.
Samassa kulman takaa tuli Kindra.
"Se on se tyttö" kuiskasin hiljaa Claylle, joka katsoi minua kummallisen näköisenä.
"Hän ei kertoisi kellekään meistä" jatkoin ja kun Kindra oli mennyt oven ohi, päätin yrittää kuiskia hänelle.
"Psst, Kindra? Kindra?" kuiskasin ja Kindra pysähtyi ihmettelemään mistä ääni tuli.
"Kuka puhuu?" Kindra kysyi.
"Tennessee, tämä ei ole hyvä idea" Clay yritti pysäyttää, mutta se oli myöhäistä sillä poistuin siivous komerosta.
"Minä tässä" tervehdin hiljaisella äänellä Kindraa.
"Tennessee? Mitä sinä täällä teet?" Kindra kysyi.
"Meillä on Clayn kanssa tarkoitus saada se kristalli takaisin, se ei saa joutua pahisten kynsiin" kuiskin kertoen naiselle.
"Mutta täällä ei ole...turvallista" Kindra kuiski hieman pelokkaana.
"Tiedätkö missä kristalli on?" kysyin häneltä.
"Minä...tiedän kyllä missä se on. Se ei ole lähelläkään täällä" Kindra kertoi vaikeasti.
"Missä se on? Voitko näyttää tien?" kysyin jälleen hieman huolestuneesti.
"Menkää aitojen toiselle puolen odottamaan, tulen sinne" Kindra kertoi.
"Hyvä on, tehdään niin" Vastasin ja samassa Kindra lähti.
Käännyin Clayn suuntaan joka katsoi minua sillä ilmeellä että ihanko oikeasti.
"Mennään nyt" tokaisin ja yhden ikkunan kautta poistuimme ulos ja vältellen vartioita poistuimme alueelta aitojen taakse mennen lähelle kulku portteja, sillä uskon kuitenkin Kindran tulevan sieltä.
Odottelu alkoi tuntua oudolta, sillä odotimme Kindraa ainakin sen 10 minuuttia.
Pian hän kuitenkin ilmestyi porteille ja tuli Victorin alueen ulkopuolelle porteilta.
Kindra katseli ympärilleen etsien meitä, minä koitin heilutella kättä hänelle.
Pian hän huomasi ja näytti eleen että tulisimme hänen perässään.
Kindran kulki edellä ja me kuljimme hieman etäältä perässä, sillä kaduilla kuitenkin liikkui aitojen ulkopuolella myös vartioita.
Pian Kindra tuli viidakon laitamille, jonne hän jäi odottamaan meitä.
Kuljimme Clayn kanssa omia reittejä Kindran luokse.
"Noniin, tästä ei ole enää pitkästi" Kindra kertoi hiljaa meitä molempia katsoen.
"Jatketaan sitten matkaan" Clay sanoi ja Kindra lähti jatkamaan matkaan näyttäen meille tietä.
"Oletko aivan varma tästä?" Clay kuiskasi hiljaa minulle ja jatkoi sitten perässä kävelyä.
"Minä kyllä luotan häneen" kuiskasin selkäni taakse Claylle.
Kindra johdatti viidakossa polkua pitkin jonkinlaiselle luolan suulle, josta lähti rappuset alas sisälle luolaan.
Niinpä menimme sinne Kindran perässä.
Samassa Kindra oli ottanut soihdun seinältä, jossa paloi tuli jo valmiina.
"Täällä on sitten hieman pimeää, joten olkaa varovaisia" Kindra varoitti kun laskeuduimme alas portaat tullen jonkinlaisille tunneleille.
"Täälläkö te pidätte kristallia?" kysyin uteliaana naiselta.
"Victor haluaa pitää sen turvassa" Kindra vastasi melko neutraaliseen sävyyn ja jotenkin aistini sanoivat hieman, että kaikki ei ollut kohdillaan.
Joku vaivasi Kindraa, mutta en tiedä mikä.
Hän ei tuntunut sellaiselta, kuin aijemmin.
Kindra ei ollut iloinen, eikä surullinen, hän oli ilmeetön.
Lähdimme kuitenkin Kindran perässä liikkumaan syvemmälle tunneleihin.
Pian huomasimme, että joka puolen sivuja oli jonkinlaisia kalteri ovia.
"Ovatko nämä jotain tyrmiä?" kysyin samalla naiselta.
"Ömm...ne on kai jotain vanhoja sellaisia. Niitä on paljastunut täältä, kun olemme tutkineet aluetta" Kindra vastasi.
"Okei" vastasin lyhyesti.
Tulimme tunnelien päähän ja edessä meillä oli kalteri ovi, jonka takana kristalli möllötti pöydällä.
Kindra avasi oven ja jäi ovelle.
"Mitä nyt?" päätin kysyä häneltä.
"E-en oikein uskalla olla lähelläkään kristallia, sillä minulla on hieman kammoja siitä" nainen vastasi.
"Mitä kammoja?" Clay kysyi ihmetellen.
"Nii joo, sä et tiedäkään" kommentoin Claylle.
"Mitä en tiedä? Mikä tässä kristallissa on muka pelottavaa?" Clay kyseenalaisti mennen ovesta sisään kristallin viereen.
Minä menin Clayn perässä
"Kindran hiukset värjääntyi osasta kohtaa sateenkaaren väriset ja sen takia hän taisi saada kammoja" kerroin Claylle ja käännyin katsomaan kalteri ovella seisovaa Kindraa, joka näytti tosi surkealta.
"Mikä hätänä?" kysyin jälleen Kundralta.
"Anteeksi..." Kindra sanoi ja sulki oven lukiten sen samalla.
Myös kristalli katosi pöydästä tulleen aukon sisään ja jäljellä oli vain pöytä.
"Mitä Hemmettiä tämä on?" Clay hermostui hätääntyneesti.
"Mitä sinä teit?" Kysyin myös hätääntyneenä Kindralta.
Samassa Kindran takaa pimeydestä ilmestyi Victor ja hänen kätyri Leo.
Victorilla oli kädessään se kristalli, joka hetki sitten oli pöydällä.
Sen hän ojensi Leolle ja kääntyi katsomaan meihin.
"Luulitteko tosiaan, että Kindra olisi puolellanne? Minä kerroin hänelle suunnitelman ja tyttö teki sen mitä käskettiin" Victor naureskeli tyytyväisen näköisenä.
Clayllä alkoi tunteet kiehumaan ja hän hyökkäsi kohti kaltereita päin.
"VICTOR, SINÄ SENKIN....!" Clay alkoi huutaa ja uhoamaan, mutta samassa Victor iski jonkinlaisella sähkövoimalla Claytä mahaan ja samassa Clay putosi maahan menettäen.
"Clay!" huusin käyden Clayn viereen ja katsoen tämän vointia.
Hän oli tajuton ja minulla alkoi kiihtyä sydämen syke.
"Voi, sen siitä saa jos ryttyilee minulle" Victor virnuili.
"AAAARGHH!" päätiin nousta ylös huutaen ja yrittäen iskeä nyrkillä Victoriin, mutta sain saman sähköiskun jota en voinut taistella vastaan vaan menetin tajuntani pudoten maahan.