Varkaan perillinen

VI. Enkelin Ilmestyminen

Clay otti kristallin käteensä ja katseli sitä tarkkaan.
"Tämänkö he haluavat viedä?" Clay kysyi katsoen sitten minua.
"En tiedä, varmaan" vastasin epävarmana katsoen miestä ja sitten kristallia.
"Otetaan tämä sitten turvaan" Clay sanoi laittaen sen minun reppuuni.
Olin hieman epävarma tästä, mutta suostuin nyt kuitenkin.
Lähdimme suuntaamaan takaisin päin ja myös pesukarhu lähti mukaamme.
"Oliko tämä oikeasti näin helppoa?" Clay kysyi ihmeissään naureskellen.
"En tiedä, liian outoa että tämä olisi näin helppoa" vastasin myös ihmetellen.
"Seis siihen paikkaan!" kuului napakka miehen ääni ja pysähdyimme kääntyen katsoman vain toisiamme ja sen jälkeen tähän puhujaan.
Se oli Jeremy!
"Jeremy?" sanoin kysyvänä ja mies piti asetta tähdäten sillä meitä.
"Tennessee? Mitä sinä täällä teet tuon kanssa?" Jeremy kysyi.
"Entä kuinka sinä olet täällä?" minä päätin kysyä.
"Kysyin ensin" Jeremy alkoi väittelemään vastaan.
"Hyvä on, hyvä on. Lähdimme vain tällaiselle pienelle reissulle" Clay päätti puuttua asiaan.
"Kyllä teillä joki syy tähän oli...avaa reppu" Jeremy käskytti ja osoitti aseella.
Emme kumpikaan tehnyt liikettäkään, kun alkoi Jeremy hermostua siitä.
"Nyt auki se reppu tai kukaan ei lähde elävänä" Jeremy uhkasi.
Otin repun selästäni hitaasti ja avasin reppuni.
Jeremy tuli lähemmäksi minua ja katsoi puolestani reppuun samalla osoittaen aseella.
Hän löysi kristallin sieltä ja otti sen käsiinsä.
"Jaahas, vai tällaista sitä piilotellaan" Jeremy vastasi perääntyen ja osoittaen aseella.
Pidimme käsiä ylhäällä ja näin, että Clay yritti keksiä jotain kuinka päästä Jeremyltä pakoon.
"Tennessee, kun sanon nyt...juokse sen jälkeen minkä jaloistasi pääset" Clay kuiskasi hiljaa suuntaani ja katsoin häntä hieman hämmentyneenä.
Clay nappasi vyöltään savupommin heittäen sen nopeasti maahan.
"Nyt!" Clay huusi samassa kun savu teki ison savuverhon ja Clay lähti juoksemaan suoraan Jeremyä päin kampaten hänet.
Lähdin juoksemaan Clayn jälkeen, koska tajuntani ei heti pysynyt perässä.
Juoksin kyllä sen jälkeen minkä pystyin, mutta en tiennyt missä Clay meni tämän savuverhon takia.
Samassa kun olin päässyt viidakkoa päin Clay oli ilmestynyt vierelleni kristalli kädessään.
"Kuinka sinä tuon sait?" kysyin samalla.
"Tyrmätessäni hänet nappasin sen vain" Clay vastasi, kun juoksimme pakoon.
Meidän pakomme kuitenkin päätyisi siihen, kun meitä vastaan tuli se mies jolla oli jään siniset silmät ja kasvot arpia täynnä.
Hän osoitti aseella, jolloin jouduimme pysähtymään äkkiseltään.

"Kas, kas. Mitä meillä täältä löytyy?" mies kysyi virne kasvoillaan.
"Ei mitään, mikä sinulle kuuluisi" sanoin ärtyneesti lähestyen miestä, mutta mies kääntyi osoittamaan otsaani kohden jotta osaisin pysyä kauempana.
"Sinäkään et näytä, että olisit täällä jossain turisti matkalla" mies vastasi katsellen minua päästä varpaisiin.
"Et kyllä sinäkään mikään turisti ole, kuka sitten lienetkin" Clay päätti avata vuorostaan suunsa.
"Anteeksi epäkohteliaisuuteni, mutta olen Leo Brower ja olen tavallaan upseeri" Leoksi paljastunut mies kertoi.
"Teillä näyttää olevan jotain mielenkiintoista käsissä" Leo sanoi ja samassa meidän taakse ilmestyi myös Jeremy.
Emme päässeet oikein enää pakoon kahta asetta vastaan.
Leo lähestyi ja ojensi kättään, että Clay antaisi kristallin hänelle.
Clay ei meinannut suostua, mutta kun Leo tähtäsi minua otsalle oli Clay luovuttava kristallista.
Pian tajusin yhden asian, että pesukarhu ei ollut enää meidän seurassa ja mietinkin mihinköhän se oli mahtanut kadota.
"Töppöstä toiseen" Leo uhosi näyttäen suuntaa aseella.
Pidimme Clayn kanssa käsiä ylhäällä ja vilkaisimme jälleen toisia.
Lähdin kävelemään sitten edellä ja Clay perässä.
Leo ja Jeremy tulivat meidän takanamme aseet tähdäten kokoajan meitä.
Tällä kertaa emme varmaan pakenisi niin helpolla, ellei Clay olisi tosiaan niin ovela ja keksisi pako keinon.
En tosiaankaan ymmärtänyt sitä kuinka Jeremy oli pitänyt tällaiseen sekaantua ja hän oli ollut vielä ystäväni.
Jeremy ei vaikuttanut enää samalta ihmiseltäkään, että olikohan hänelle kenties syötetty jotain ja Jeremy ei tajua enää elämästä tai ihmisistä tai jostain.
Se oli minulle täysi mysteeri.
Pian tulimme jonnekin pienelle metsä talolle, joka näytti autiolta.
Leo vei meidät sisään ja sitoi meidät paaluun naruilla kiinni.
Leo istui tuoliin ja laski aseen hetkeksi pöydälle.
"Noniin, kumpi aloittaa?" Leo kysyi sitten ja katsoi Claytä ja sitten minua.
"Niin minkä?" Clay kysyi hieman tylyn oloisen.
"No selittämisen. Mitä porukkaa te oikein olette ja jne." Leo vastasi hieman ärtyneesti.
"Miksi meidän pitäisi kertoa sinulle yhtään mitään?" vastasin tylysti.
Leo mulkoili minua ja pian hän nousi ylös lähestyen minua.
Yhtäkkiä hän iski nyrkillä mahaani ja koitin kyyristyä, koska se kävi tosi kipeää.
"Noin käy mykille" Leo vastasi naureskellen.
Nostin päätä vain vähän, että silmäni vain näkyivät hieman hiusten takaa ja katsoin Leota murhaavasti.
"Te olitte kuitenkin löytäneet tämän jostain" Leo sanoi sitten ja otti jalokiven käsiinsä katsellen sitä.
Meistä kumpikaan ei vastannut Leolle kuitenkaan mitään.
Leo laski jalokiven pöydälle ja lähestyi meitä molempia iskien meitä molempia nyrkillä.
Clay ja minä putosimme polvillemme kärsien kivusta.
"Älkää sitten puhuko, mutta kyllä ne suut pian avautuu" Lei sanoi ottaen jalokiven ja hän poistui mökistä jalokiven kanssa.
"Miten me päästään täältä pakoon?" kysyin hiljaa katsoen Claytä.
"Kyllä näistä jotenkin irti pääsemme" Clay sanoi vakuuttuneesti katsoen paksuja naruja käsiensä ympärillä ja sen jälkeen hän tähyili mökin ympäristöä.
"ylettyisitkö tuohon veitseen?" Clay kysyi päätä nykien näyttäen suuntaa.
Vilkaisin pöydällä olevaa veistä ja sitten Claytä.
"Millä minä sen otan?" kysyin tältä ihmeissään, kunnes samassa ikkunalle oli tullut se pesukarhu.
"Heeiii... Pesukarhu...auta" koitin sanoa ikkunan takana olevalle eläimelle.
Se katseli aluksi ihmeissään ja pyöri ikkuna laudalla.
"Tule tänne, niin saat keksin" sanoin ja pesukarhu näytti alkavan etsiä reittiä sisälle.
Pian se katosi ikkunalta ja luultiin, että tämä oli tässä.
Yhtäkkiä pesukarhu kuitenkin putkahti sisälle takan savupiipusta umpituhkassa.
Se tuli innoissaan luokseni käyden nuolemaan kasvojani.
"Joo joo, oli ikävä sinua" vastasin ja pian sen huomion jälkeen olin myös hieman tuhka tassun jälkien peitossa.
"Kiitti paljon" vastasin.
"Hei, voisitko nakertaa nämä köydet poikki?" Clay koitti ehdotella pesukarhulle, mutta eläin vain mulkoili häntä.
"Saat minulta keksin jos saat köydet poikki" päätin houkutella pesukarhua ja samassa se innostui ja alkoi järsiä köysiä.
"Hienoa, pure poikki" kannustin pesukarhua ja pian se oli saanut köydet irti.
Pudotimme köydet ja annoin yhden keksin pesukarhulle palkkioksi.
Clay kokeili hiljaa avata ikkunan ja tuuri oli, että se oli auki.
Sen jälkeen vain hyppäsimme ulos ikkunasta pesukarhu perässä ja juoksimme hiljaa pakoon minkä pääsimme.
Pääsimme hotellille asti ja menimme Clayn huoneeseen turvaan.
"Mitäs me nyt tehdään?" kysyin Clayltä katsoen tätä.
"Pitää keksiä suunnitelma" Clay sanoi mietteliäänä kävellen edestakaisin.
"Olisikohan meidän parasta ainakin poistua hotellilta, sillä luulisi heidän etsivän meitä ensimmäisenä täältä" sanoin mietteliäänä.
"Se voisi olla hyvä vaihtoehto" Clay vastasi kääntyen katsomaan minua.
"Pakataan kamppeet ja häivytään" Clay tokaisi sitten.
"Okei, missä me nähdään?" kysyin asiaa mieheltä.
"Vaikka tässä heti käytävällä tai aulassa" Clay vastasi.
Niinpä sitten siirryin kohti omaa huonetta, mutta kuulin pian aulasta metakkaa ja vilkaisin pesukarhua joka oli tullut mukaani.
Päätin ottaa siitä metelistä selvää ja kävelin hiljaa nurkan taakse ja katsoen sieltä aulalle.
Säpsähdin pian sillä näin siellä niitä pyssy miehiä, Leon miehiä.
He tappelivat ja kinastelivat hotellin omistajan kanssa ja joitakin vartioita tuli toisilta käytäviltä.
Lähdettiin siis juoksuun takaisin Clayn ovelle mennen suoraan sisään.
Hän oli saanut yhden repun pakattua ka hän kääntyi katsomaan minua ihmeissään.
"He ovat täällä" sanoin hädissäni.
"Voi helkutti, onneksi sain tärkeimpiä tavaroita kasaan... Onko sinulla?" Clay kysyi.
"En ehtinyt pakata, mutta minulla on tämä yksi reppu jossa ollut ainakin ne tähdellisimmät" vastasin.
"Hienoa se riittää, häivytään heti" Clay vastasi ja alkoi miettiä ja tutkia pakopaikkaa.
"Käyn ihan pikaisesti hakemassa pari juttua mukaan vielä" sanoin ja suuntasin nopeaa huoneeseeni.
"Mennään sitten sinne" Clay sanoi ja tuli perässä sulkien huoneen oven.
Katsoin reppuuni nopeasti jotain hyödyllisiä työkaluja ja samassa Clay oli saanut huoneen ikkunan auki.
"Mennään tätä kautta" Clay tokaisi ja samassa olin valmis.
Pesukarhu meni ikkunalle ja tutkaili alas.
Minä nappasin pesukarhun syliin ja hyppäsin alas tyylikkäästi käyden maassa kyykkyyn nousten sitten ylös.
Clay tuli sitten myös tyylikkäällä loikalla ja jatkoimme nopeasti pienellä juoksulla viidakkoon.
Olin laskenut pesukarhun alas ja yhtäkkiä se lähti kulkemaan edellä.
Katsoimme Clayn kanssa ihmeissään, mutta pesukarhu hyppi ja loikki sen näköisenä katsoen meitä että meidän pitäisi seurata.
"Okei, näytä tietä" sanoin sille ja se lähti meidän edellä.
En tosin tiennyt mitä oli edessä, mutta ehkä pesukarhu tiesi jotain.
Kuljimme syvemmälle viidakkoon ja saimme välillä isoilla veitsillä hakata kasvustoa, että pääsimme läpi.
Clay hieman epäili jo pesukarhun johdattamista, mutta minä uskoin jollain lailla siihen että pesukarhu veisi meidät jonnekin tärkeään paikkaan.
"Pysähdytään välillä, on niin kuuma" Clay sanoi pian ja hän kaivoi vesipulloaan esille juoden saman tien siitä.
Pesukarhu ei olisi halunnut pysähtyä, mutta se ei voinut mitään sille että minäkin pysähdyin juomaan.
Kun oli hetki hengähdetty, jatkoimme jälleen matkaan pesukarhu edellä kulkien.
Kuljimme edelleen jossain päin viidakkoa, eikä meillä ollut hajuakaan minne olimme edes menossa.
"Hei kuule kaveri, onko meillä vielä pitkä matkakin?" päätin puhua pesukarhulle, jos se vaikka ymmärtäisi jotain.
Eläin ei kuitenkaan hievahtanutkaan ja Clay nosteli harteitaan, kun vilkaisin häntä.
Olisi ollut vain kaikkein parasta, että olisimme vain yksinkertaisesti paettu lentokoneella kuin lähdetty viidakkoon.
Meiltä oli viety meidän löydetty jalokivi ja uhattu aseellakin, joten mitä tässä enää olisi muuta tehtävissä.
Pian hetken päästä pääsimme kauniille vesiputoukselle, jossa kukat kukki ja vesiputouksella heijastui sateenkaaren värit.