Boy in a pink hoodie || fin

🧡14.🧡

~ Ethan

"MITÄ?!" James karjaisee puhelun toiselta puolelta kovaan ääneen. Vähän tuntuu nyt siltä, että tärykalvoni vuotavat verta ja että kuuloni vaurioituu vakavasti vähintäänkin seuraavan viikon ajaksi.
"Mistä helvetistä sä meinasit repiä rahat tohon??" ystäväni jatkaa hieman turhan kovaan ääneen puhumista. Siirrän vaistomaisesti puhelintani kauemmas korvaltani välttyäkseni sen suuremmilta vaurioilta.

"Chill, mä lainaan vähän faijalta-" aloitan jokseenkin tyyni sävy äänessäni.

"EIHÄN SE ANNA SUN EES OSTAA PAKASTEPITSAA KAUPASTA ILMAN LUPAA!" James keskeyttää lauseeni huutaessaan ihan liian ylidramaattisesti, jos minulta kysytään. Pyöräytän tuolle silmiäni, vaikkei hän sitä itse olekaan näkemässä.

"Mä- mä keksin kyllä jotain, älä sä huoli siitä." rauhoittelen ystävääni parhaani mukaan, vaikka täytyykin ehkä myöntää etten omasta mielestänikään kuulosta kovin vakuuttavalle.

"Okei okei... mut onko sun mielestä varmasti ihan järkevää vuokrata koko huvipuisto vaan Zaydenin synttäreitten takia..? Eiks toi oo jo vähän liikaa-"

"Ei!" ärähdän. "Tai siis ei. Se on vähintä mitä mä voin tehä. I mean come on, se ei oo ikinä viettäny synttäreitään kunnolla ja se täyttää jo 18. Haluun vaan sen parasta..." selitän yhteyden toisessa päässä huokailevalle osapuolelle.
Tunnen kuinka poskiani alkaa yhtäkkiä kuumottaa Zaydenin pitkänä roikkuvien hiusten ja jään sinisten silmien vallatessa ajatukseni. Kuinka tuon persikan sävyiset huulet ja haalean punaisena hohtavat posket-

"Fine.." huokaus. "Fine, mä puhun mun pomolle. Mut jos mä saan sun takia potkut nii voin luvata, et teikäläinen ei herää enää huomenaamuna." toisen, pitkän ja suorastaan tuskaisen huokauksen jälkeen James hymähtää myönteisesti.
Pieni hymy levittäytyy huulilleni kuullessani hänen suostuvan ehdotukseeni. Vedän itsekseni pienet voiton tanssit ennen kuin tajuan edes kiittää Jamesia, joka oli juuri pelastanut päiväni ja nostanut yhden huolen pois harteiltani.

"Kiitti! Oon sulle velkaa, vien sut vaikka pitsalle joskus tai jotain." lupaan tuolle nyt jo huomattavasti leveämpi hymy huulessani.

"... Sä viet mut pitsalle ainaki viis kertaa tästä hyvästä." James tuhahtaa hetken kestäneen hiljaisuuden jälkeen. Naurahdan tuon loukkaantuneelle äänensävylle ja ylipäätään muutenkin lapselliselle olemukselle. Kiitän häntä vielä pariin otteeseen ennen kuin lopetan puhelun ja kaadun petaamattomalle sängylleni.

Jossain vaiheessa todellisuus lyö suoraan päin kasvoja ja alan oikeasti rueta miettimään tätä tilannetta sekä sitä mistä helvetistä saisin muka niin paljon rahaa kasaan, että voisin vuokrata huvipuiston yksityiskäyttöön. Isäni on nimittäin vaihtoehdoista viimeinen ja jos vain mahdollista, niin aion välttää hänelle koko asiasta mainitsemista viimeiseen pisteeseen asti.
Huokaisen itsekseni. Onhan mulla tässä sentään kokonaiset kolme päivää aikaa.

Hento koputus kuuluu huoneeni toisella laidalla olevan oven takaa tuoden minut takaisin läsnä tähän hetkeen. Nostan pehmeällä tyynyllä olevaa päätäni ylös, jotta näkisin ovelle paremmin. En ehdi vastata mitään, kun hiljalleen ovi työntyy auki ja Eleonore tepastelee huoneeseeni ystävänsä kanssa. Huulilleni levittäytyy lempeä hymy, kun katson käsi kädessä käveleviä tyttöjä. Molemmilla on pehmeän näköiset röyhelö mekot päällä ja kummankin hiukset on laitettu näteille leteille.

"Mikä suo minulle tämän kunnian, oi arvon prinsessa." kysyn leikkisästi. Nousen ylös sängyltäni ja kävelen itsekseen kikattelevia tyttöjä vastaan. Kyykistyn, jotta olisin suunnilleen samalla tasolla heidän kanssaan ja puhuminen onnistuisi näin mahdollisesti helpommin.
Huomaan kuinka Eleonoren ystävä keikistelee ujona ystävänsä takana ja räplää toisella kädellä mekkonsa helmaa. Väläytän tuolle pikaisen hymyn, jotta tyttö tuntisi olonsa edes hieman rennommaksi ja turvallisemmaksi.