Boy in a pink hoodie || fin

💛3.💛

~Ethan

"Jätkä näyttää ihan siltä, että ois saanu munaa." James naurahtaa tuon ilmestyessä näkökenttääni. Kohotan pojalle kulmiani ja laitan käteni puuskaan, ehkä hieman ärtyneenä. Äijällä ei oikeesti pyöri mikään muu kun seksi mielessä. Jeez.

"Entä jos sainki?" tuhahdan ja istahdan harmaalle sohvalle, jolle James on jo majoittunut. Hän on nostanut jalkansa sohvalle ja makaa siinä, ikään kuin varmistaen ettei kukaan muu pääse siihen.
"Nosta jalat ylös, ei mun iso perse mahu tähän", sanon ja vetäisen sohvalla makoilevan pojan jalat alas siitä, hypähtäen itse siihen missä Jamesin hikiset koivet vielä hetki sitten olivat.

"Ai saitko sä oikeesti?" Jamesin leuka loksahtaa auki ja tuon silmät suurenevat lautasten kokoisiksi ihan kerta heitolla. James korjaa asentoaan sohvalla ja näyttää siltä, että on valmis keskustelemaan kyseisestä aiheesta.
"Miten jätkä oli noin nopee?" James jatkaa kyselyään. Vitun tyhmä.

Purskahdan yhtäkkiä nauruun ja taivutan päätäni taaksepäin nauraessani äänekkäästi. Taputan käsiäni yhteen ja tunnen nauramisesta aiheutuvien kyynelten kohoavan silmiini. Pyyhkäisen nopeasti silmäkulmiani paitani hihalla ja rauhoittelen itseäni hetken.

"Mitä vittuu jätkä siin nauraa?" James kysyy loukkaantuneen kuuloisena. Tekis mieli taas rueta kikattamaan parhaan ystäväni tyhmyydelle, mutta hillitsen kuitenkin itseni. Raotan silmiäni ja ne kohtaavat Jamesin ruskeat silmät. Naurahdan nopeasti ja yskäisen sitten kooten itseni.

"Ihan tässä vaan nauran huvin vuoks ja urheilun kannalta." hengähdän syvään vähintään ikuisuuden kestäneen naurukohtaukseni jälkeen. James mulkaisee minua vihaisen näköisenä ja tuhahtaa itsekseen. Hymyilen hölmölle kaverilleni ja heilautan käteni tuon olan yli. "Älä viitti hei, se oli vaan läppä." huomautan ja hieron Jamesin niskaa melko kovakouraisesti. Hän huitaisee käteni pois olaltaan pidellen äsken runnomaani niskaansa, mutta päätyy itsekin naurahtamaan.

Muutaman minuutin päästä oppilaita alkaa tulvia yläkertaan, joka tarkoittaa mitä luultavimmin sitä, että kouluruokailu on loppunut tai on ainakin loppumaisillaan. Vilkaisen nopeasti seinällä olevaa kelloa, jonka viisarit osoittavat edelleen samoja numeroita kuin ruokailun alkaessakin. Päädyn kaivamaan puhelimeni farkkujeni takataskusta turhautuneena, jotta näen paljon kello oikeasti on.
Koulun kelloihin ei sitten ikinä voi luottaa. 

"Hei James, meiän tunti jatkuu viien minuutin päästä. Pitäskö jo mennä lähemmäs luokkaa." tönäisen vieressäni istuvaa poikaa ja nousen jo valmiiksi ylös harmaalta sohvalta. James nostaa katseensa ylös puhelimensa näytöstä ja tuijottaa minua väsyneillä silmillä.

"Idiootti, meillä on eri tunnit. Sulla on terkkaa, mulla on jotain vitun mantsaa." James tuhahtaa ja laskee katseensa takaisin luuriaan kohti.

"Ainii. No, onnee vaan sinne sun 'vitun mantsaa' tunnille. Mäpäs tästä lähenki tonne terkan tunnille, missä meiän ei tarvii tehä oikeesti yhtään mitään. Ja kaiken lisäks saatan ehkä istuu Zaidenin vieressä, jos siis hyvin käy." sanon tahallani ylimielisesti ja vilkutan ärtyneelle pojalle. Hän näyttää minulle kieltään ja jatkaa sitten puhelimensa selailua. Naurahdaan ja lähden kohti terkan luokkaa melko odottavin fiiliksin.

***

Kävelen auki olevaan luokkaan ja tajuan, että kaikki muut ovat jo luokassa. Katson ympärilleni seisoessani keskellä melko pientä ja ahdasta luokkahuonetta. Joku istuu vakiopaikallani. Pyöräytän itsekseni silmiäni ja lähden laahustamaan paikkaani kohti. Olen jo valmis huutamaan vakiopaikallani istuvalle tytölle siitä kuinka hän vei paikkani, mutta ennen kun ehdin avata suutani, jatkan matkaani luokan nurkassa olevan pulpetin luo huomattuani tuttuun huppariin pukeutuneen pojan.
Zaiden istuu takimmaisen pulpettirivin reunimmaisessa pulpetissa ja hänen viereinen paikkansa on tyhjä, niin kuin aina. Hymyilen pienesti itsekseni, näyttäen mitä luultavimmin ihan idiootilta. Laitan reppuni matalan tuolin selkänojalle ja istahdan tuolille. Käännän katseeni huppupäiseen poikaan ja jatkan hymyilyä, kunnes tajuan ettei Zaiden kiinnitä minuun minkäänlaista huomiota. Kurtistan kulmiani tahattomasti, ikään kuin automaattisen refleksin omaisesti.